kolumnit

Jenni Haukio: ”Leivontaa ei tarvitse eikä tule ottaa liian vakavasti”

Lapsuudessa joulukauden alkamisen perinteinen merkki oli, kun ensi kerran leivottiin piparkakkuja: tähtiä, possuja, sydämiä ja enkeleitä. Olennainen osa pipareiden valmistusta oli yön yli odotus, kun taikinan piti antaa tekeentyä.

Odotus saattoi toisinaan venähtää vähän pitemmäksikin, jos kiusaus kävi liian suureksi ja taikina tuli syötyä jo samana iltana. Jokin sen maussa oli lapselle lähes vastustamatonta, vähintään yhtä vetovoimaista kuin itse valmiiden piparkakkujen.

Lue myös: Pipari vai piparitaikina? Äänestä, kumpi on parempaa!

Nykyään taikinan kuten kaikki muutkin joulun ruoka-ainekset saa valmiina, mikä varmasti helpottaa monen kiireisen vanhemman arkea.

Kuitenkin osa leipomisen lumoa on edelleen juuri se, kun kaikki tehdään alusta loppuun saakka itse, reseptikirjaa lukien ja keittiössä yhdessä hääräillen. Valmisruoan, einesten ja pikaruokaketjujen ajassa on virkistävää valmistaa jotain hyvää kaikessa rauhassa, vaikka sitten joutuisikin näkemään vähän enemmän vaivaa. Kokoontua keittiöön, jakaa tehtävät ja mikä ettei pukea vielä päälle jouluiset essut, jotka osaltaan virittävät tunnelmaan.

Leivonta on riitti, juhlameno, perinteiden värittämä toimitus, jota ei tarvitse eikä tule ottaa liian vakavasti. Jos taikinakattila aamulla ammottaakin jääkaapissa tyhjyyttään, sekin vain kuuluu joulun hauskoihin sattumuksiin, niihin, jotka muistaa elävästi vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Lapsuudessa kiusaus kävi toisinaan liian suureksi ja piparitaikina tuli syötyä jo samana iltana

Joulunajan ruokapöydässä tuskin mikään tuntuu yhtä kotoisalta kuin valikoima itse tehtyjä piparkakkuja kyytipoikanaan lasillinen glögiä. Kanelintuoksu, mantelit ja rusinat – tuttuja jo varhaislapsuudesta, osana joulun taianomaista elämysmaailmaa, perisuomalaisia perinteitä.

Kaikki joululeivonnaiset eivät kuitenkaan suinkaan ole omaa peruamme, vaan esimerkiksi piparkakut tulivat Eurooppaan ristiretkien myötä idästä, luostareiden kautta koukaten.

Kun mennään historiassa tarpeeksi kauas, päädytään aina faaraoiden Egyptiin, jossa herkkua olivat pipareiden edeltäjät hunajakakut.

Suomessa joululeipurit käyttävät mielellään kanelia, neilikkaa, inkivääriä, kardemummaa ja pomeranssinkuoria. Voimakkaita, juurevia mausteita.

Kanelilla tiedetään olevan myönteisiä vaikutuksia verenkiertoon, ja se voi myös alentaa verensokeria. Inkivääri puolestaan ehkäisee tulehduksia ja sisältää runsaasti antioksidantteja.

Joulun kahvipöydän antimista voi siis nauttia myös hellien mielessään niiden terveysvaikutuksia, vaikka ei sitäkään kovin totisella mielellä kannata tehdä.

Yleensä mielikuva joulun ruokailuista johtaa paremminkin uudenvuoden jälkeiseen dieettikauteen. On tullut syötyä ihan liikaa ihan kaikkea. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Jos suinkin jaksaa, keittiössä voi loihtia myös kaikki joulun lahjat läheisille. Itse tehtyjä ruokaherkkuja arvostaa jokainen. Voi viedä kauniisti koristellun rasiallisen ystävän koirarodun nimikkomuotilla pyöräytettyjä pipareita, tehdä perinnereseptin mukaista sinappia pikkuruisiin lasipurkkeihin, valmistaa joulusilliä tai mikä ettei rakentaa kokonaisen piparkakkutalon jollekulle erityisen rakkaalle.

Varmaa on, että itse tehty tuo saajalleen hyvän mielen – joululahjoista kaikkein parhaan.

Lue myös: Nämä joululaulut kannattaa kuunnella – Kotilieden soittolista tuo taatusti joulutunnelman

Keskustelu

Kommentoi juttua: Jenni Haukio: ”Leivontaa ei tarvitse eikä tule ottaa liian vakavasti”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X