kolumnit

Jenni Haukio: ”Me kaikki edustamme Suomea esimerkillämme ja käytöksellämme joka päivä”

Suurelle osalle suomalaisia elämän ensimmäinen ulkomaanmatka on risteily Tukholmaan tai Tallinnaan. Näin on ollut jo vuosikymmeniä ja on yhä.

Alkuvuonna suomalaisten vapaa-ajanmatkoista suuntautui Ruotsiin 500 000 ja Viroon 560 000. Espanjaan lennähdettiin 340 000 kertaa, useimmiten Kanarialle. Vanhat suosikkikohteet pitävät siis järkähtämättömästi pintansa. Mummon eka ulkomaanreissu on todennäköisesti ollut ihan samanlainen kuin lapsenlapsen, vaikka maailma muuten vauhdilla muuttuukin.

1980-luvun tenavalle laivamatka merkitsi taianomaista ylellisyyttä pallomerineen, karkkikauppoineen ja poreammeineen. Määränpäässä ihmeellistä oli kaikki. Vieras kieli, rakennukset, kaupunginosat. Huvipuisto ja eläintarha, vanhankaupungin kujat, pehmohylje ja lelukaupan vihreä purkkilima. Oli koettu jotain, jonka voi kokea vain kerran – maailman avartumisen kotimaan rajojen ulkopuolelle.

Joskus voi olla niin, että mitä vähemmän ihminen liikkuu kotipaikkakuntansa ulkopuolella, sitä rajoittuneempi hänen maailmankuvansa on.

Se, kuinka paljon matkustelee, ei missään nimessä määrittele ihmisen avarakatseisuutta.

Muualta tulevat voivat tällöin herättää hämmennystä, jopa pelkoa – koska heihin ei ole tottunut. On nähnyt ja tuntenut vain omanlaisiaan eikä vielä oivalla, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kaikkialla, ihonväriin ja alkuperään tai muihin ulkoisiin ominaisuuksiin katsomatta. Jos tutustuu yhteenkin muualta tulevaan, jää yleensä murtuu lopullisesti.

Se, kuinka paljon matkustelee, ei missään nimessä määrittele ihmisen avarakatseisuutta. Vaikka ei olisi käynyt kotimaansa rajojen ulkopuolella, voi silti lukemalla ja asioihin perehtymällä kehittää syvällisen ymmärryksen erilaisuudesta ja vieraista kulttuureista. Eihän Waltarikaan käynyt Egyptissä, mutta kirjoitti silti Sinuhen ja kykeni kuvaamaan mestarillisesti egyptiläistä yhteiskuntaa.

Matkat ovat mahdollisuus oppia uutta ja kokea ihmiselämän monimuotoisuutta ja ihmisen uskomatonta sopeutumiskykyä erilaisiin olosuhteisiin. Aistia henkeäsalpaavaa luonnonkauneutta, jonka haluaisi säilyvän tuleville sukupolville.

Tai toisaalta: todistaa syvää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, jotka pysäyttävät ja panevat miettimään omaa läntistä hyväosaisuutta. Kuinka yhä edelleen on lottovoitto syntyä Suomeen.

Kun muistelemme omien ensimmäisten ulkomaanmatkojemme synnyttämiä vaikutelmia, on hyvä tiedostaa, että luomme itse vastaavia muistoja Suomeen matkaaville.

Niinkin pienet asiat kuin ystävällinen hymy, avulias asenne ja mielenkiinto toiselle ihmiselle tärkeitä asioita kohtaan jättävät myönteisiä muistijälkiä. Mielikuva maasta voi syntyä siltä pohjalta, millaisen vaikutelman ihmiset jättävät. Me kaikki edustamme Suomea esimerkillämme ja käytöksellämme joka päivä.

Tämä on tällä erää viimeinen kolumnini Kotilieteen. On ollut upeaa saada jakaa ajatuksia yhdessä lukijoiden kanssa ja inspiroitua lehden aina mielenkiintoisista sisällöistä. Toivotan kaikille mitä ihaninta joulunodotusta ja antoisia hetkiä Kotilieden äärellä myös tulevaisuudessa!

Keskustelu

Kommentoi juttua: Jenni Haukio: ”Me kaikki edustamme Suomea esimerkillämme ja käytöksellämme joka päivä”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X