Ihmiset

Jenni Haukio: "Niin muuttuu maailma, Eskoni!"

Iskulauseet, kansanviisaudet ja vertauskuvat ovat erottamaton osa päivittäistä puhetta, tapaa käyttää kieltä ja ilmaista itseä.

Olen jo lapsesta saakka viehättynyt kielen erilaisista vivahteista ja väreistä, sanojen särmikkyydestä ja fraasien monimerkityksisyydestä. Samalla puheenparteeni on iskostunut myös sanontoja, joita tottuneesti käytän, mutta joiden perusteita en ole tullut kyseenalaistaneeksi.

Antikvariaatit ovat aarreaitta kielen ihmeellisyyksistä kiinnostuneille. Eräs kirjahyllyni vakioselattava on Sakari Virkkusen kokoama Suomalainen fraasisanakirja – Kivestä Kekkoseen. Kuten vuonna 1974 julkaistun teoksen kansilehdillä kuvataan, fraasin käyttäjä tietää vain harvoin, mistä hänen ”keppihevosensa on peräisin”.

On sekä yleissivistävää että virkistävän yllätyksellistä perehtyä sanontojen kuten ”tehdä kärpäsestä härkänen” alkuperään. Vain harva tietää tokaisun olevan peräisin Aleksis Kiven Nummisuutareista, jossa Topias toteaa: ”… ken olis asian luullut näin pitkälle käyvän? Se ensin oli kuin kärpänen, mutta kasvoipa kuin härkänen”.

Kirjallisuuden maailmasta on peräisin mittava määrä muitakin sutkautuksia kuten ”kansakunnan kaapin päällä”, joka sai alkunsa Eino Leinon satiirisesta sanonnasta Elias Lönnrotista kansakunnan kaapin päälle asetettuna patsaana. ”Moni kakku päältä kaunis” puolestaan juontuu suoraan Kalevalasta ja eväsleipäänsä syövästä Kullervosta, joka epäillen toteaa: ”Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, vaan on silkkoa sisältä, akanoita alla kuoren”.

”Joutui palaamaan maitojunalla kotiin” -lausetta kuulee yhä, esimerkiksi arvokisoissa epäonnistuneen urheilijan paluuta kuvastavana sananpartena. Itse en ennen Virkkusen kirjaan uppoutumista tiennyt, että sanonta on alun perin sotilasslangia ja juontaa juurensa 1930-luvulle, viitaten reserviupseerikoulun kesken jättämiseen.

Kaikilla fraaseilla, kuten ”musta lammas”, ei puolestaan ole selkeästi osoitettavaa alkuperää, vaan ne tunnetaan monissa kielissä ja kulttuureissa. Englantilaiskirjailija Walter Scott (1771–1832) totesi aikoinaan, että jokaisessa laumassa on ”musta lammas”, mutta sanakuvaan liittyy myös käsitys siitä, että mustan lampaan villa ei aina ole ollut yhtä arvokasta kuin valkoisen.

Eläinten ystävänä olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten stereotypiat eri lajien luonteesta elävät kielessä.

Yksinomaan kielteisiä ominaisuuksia liitetään sikaan, vaikka se tutkijoiden mukaan saattaa olla jopa koiraa älykkäämpi. Sika ei myöskään ole käytökseltään törkeä eikä epäsiisti, vaikka ”sikamaisella” tällaisiin piirteisiin viitataankin. Siat ovat luonnonoloissa toisiaan kohtaan säyseitä eläimiä, jotka toimittavat tarpeensa viileään, kosteaan paikkaan ja nukkuvat lämpimässä ja kuivassa.

Vanhassa kirjallisuudessa ja kielenkäytössä esiintyviin rasistisiin ilmauksiin on puututtu ponnekkaasti, mikä on tervetullutta ja välttämätöntä. Asenteet ja ennakkoluulot eivät murru itsestään, ne vaativat sekä yksilöllistä ajatustyötä että kollektiivista herättelyä.

Monet sanonnat kestävät vuosikymmeniä tai jopa ikuisesti, mutta monet myös elävät aikansa ja kuihtuvat lopulta tutkimustiedon karttuessa ja moraalis-eettisten arvojen kehittyessä.

Niin muuttuu maailma, Eskoni! Mikään ei ole niin pysyvää kuin tilapäinen!