Kotiliesi kysyy: Miksi nuoret aikuiset voivat huonosti?

Suomeen on kehittymässä nuorten aikuisten ja erityisesti nuorten naisten aiheuttama eläkepommi.

Siitä koituvat eläkemenot ovat vuotuisen valtionbudjetin 50 miljardista eurosta arviolta jo 6,6 miljardia euroa hoitokustannuksina ja verotulojen menetyksinä.

Työelämään 16-35-vuotiaista osallistuu vain 31 prosenttia.

Miksi nuoret aikuiset voivat huonosti? Mitä pitäisi tehdä, että nuoret aikuiset voisivat paremmin?

Kommentteja voidaan käyttää Kotiliesi-lehdessä.

Avainsanat

Keskustelu

Elämä on nykyään niin monin tavoin vaativaa, paljon vaativampaa kuin joskus kymmeniä vuosia sitten. Ei ihme, että osa nuoristakin masentuu. Masennushan on Suomessa jo yksi kansantaudeista.

Katsokaa viisikymppiset vanhemmat peiliin! Oliko teillä aikaa lapsillenne? Ajattelitteko lastenne etua vai omaanne? Tuitteko elämässä, vai menikö oma ura edelle? Erositteko, kun lapset menivät ylä-asteelle? Moni on soppansa keittänyt ja lapset siinä samassa.

No siksi kun opetusminesteriökin vain on poistattamassa pääsykokeet, ja laittamassa paineet yo-kirjoituksiin, jo kirjoittaneet -89. -90- syntyneet ovat syrjäytymisvaarassa ja epäarvoiseessa asemassa -92-syntyneisiin. Töitä saa nykyään vain suhteilla, ja ihmissuhteetkin ovat vaikeita. Pitää ollla todella kaunis/komea, laiha, mutta erittäin muodokas, menestynyt ja luonteeltaan iloisen juhliva.

Ennen oli kyläyhteisöt ja talonmiehet. Mummot ja papat ja kumminkaimat. Ydinperheet ja Herranpelko.

Nykyaika on tuonut mukanaan yksilöllisyyden josta on muokattu elämäntapa: yksinjättö.
Lasten ja nuorten pitää pärjätä liian aikaisin yksin, lasten pitää päättää liian aikaisin yksin.
Ajatusmaailma muokataan ” kaikkihetimulle” radalle jo pienenä.
Mitään ei tarvitsisi odottaa vaan kaiken tulee olla hetkessä valmista, aikuistumista aikaistetaan.
Vaikka ihminen on pysynyt samana vuosi tuhannet. On silkkaa biologiaa, että ihminen kehittyy tietyllä tavallla ja tietyssä ajassa. Ei esim. aivokapasiteetti ole valmis liian aikaisin. Nuorilta vaaditaan asioita kuitenkin liian aikaisin, heidän biologisista kyvyttömyyksistä huolimatta.
Takaisin alkujuurille, ihmiset rakkaat!

Nuorten pitäisi olla talentteja jo syntyessään. Mikä ihmeen viesti se on kasvaville ja elämää aloitteleville ihmisille? Töihin pääsee, jos on ennen tehnyt ja on kokemusta, mutta jos ei ole. Mistä se kokemus syntyy, jos sitä ensimmäistä kertaa ei tule? Aika masentavaa tietoa, ja sen läpi pitäisi yrittää rämpiä ja säilyttää luottamus elämään. Nuoret aikuiset tarvitsevat tukea ja tunteen siitä, että heitä tarvitaan ja että he ovat arvokkaita. Se on meidän aikuisten vastuulla, myös eduskunnan aikuisten.

Mutta totuus on sekin, että aika tavalla kultalusikka suussa ovat nykynuoret syntyneet. Ovatko he kiinnostuneet muista kuin itsestään? Pystyvätkö he huolehtimaan itsestään? Eiväthän he osaa käyttää rahaansakaan. Löysiä ovat, mutta sellaiseksihan heidät on kasvatettu.

Jotenkin tuntuu, että elämä ylipäätään, ei pelkästään nuorilla, on sitä että keskitytään menemään kovaa. Kaikki aika on täytetty jo imeväisikäisestä; enää ei osata olla vain itsensä kanssa, vaan aikamme täyttää jos ei muu niin ”sosiaalinen media”. Kiire on yhtä tuttua kuin aamupuuro. Olemme vieraantumassa itsestämme. Ja sitten kun tulee jonkinasteinen pysähdys tai keho/mieli alkaa sitä menoa ja tyhjyyttä vastaan protestoimaan, pelästytään omia tunteita. Joka tuutista kerrotaan, millainen pitää olla, näyttää, tehdä ja jopa ajatella. Kenen takia näihin ”ihanteisiin” yritetään pyrkiä? Arvostakaa itseäänne nuoret, ja vähän vanhemmat myös!

Aika hölmöjä kirjoituksia täällä on.

Mitä kultalusikka sussa elämää se on jos ei saa töitä vaikka kuinka yrittää. Ja kuka hölmö on sanonut – ja vielä uskoo – että laihat ja komeat saa töitä. Taidat, OOOuti, olla vähän ulkona näistä asioista jos noin luulet. Tai katkera, sanoessasi ” Pitää ollla todella kaunis/komea, laiha, mutta erittäin muodokas, menestynyt ja luonteeltaan iloisen juhliva.” Itse en tuolla kuvauksella palkkaisui yhtään ketään. Ilotalotkin ovat Suomessa kiellettyjä; sinne tuo sopisi työnhakuilmoitukseksi.

Kun on monen lapsen äiti ja elää lasten kanssa ihan tavallista elämää, huomaa tosiaan että vaatimukset ovat isot ja että tavallinen – laiha ja kauniskaan – nuori ei saa töitä edes siivoojana, hampurilaismyyjänä tai kaupungin katujen lakaisijana – saati minään muuna. Ei, vaikka osaisi kieliä, olisi hygienia-passit hankittu ja ok todistus koulusta. Siis ihan tavallinen nuori. Kyllä sellainen masentaa, äidinkin. Vaikka ei nyt masennus aina tässä sairautta tarkoitakaan. Elämää tämä on, ja ihan pirun vaikeaa aina välillä.

En ole huomannut, eikä lapsetkaan, että pitäisi olla talentti lapsena tai teininä – eikä varsinkaan syntyessään. Saako ne talentit sitten töitä? Esitelkää ihmeessä yksi tuollainen talentti muillekin!!!

Mitä nimimerkki Asennetta tarkoitit viestilläsi ”Mutta totuus on sekin, että aika tavalla kultalusikka suussa ovat nykynuoret syntyneet. Ovatko he kiinnostuneet muista kuin itsestään? Pystyvätkö he huolehtimaan itsestään? Eiväthän he osaa käyttää rahaansakaan. Löysiä ovat, mutta sellaiseksihan heidät on kasvatettu.”

Kasvatitko itse lapsesi löysiksi kun eivät osaa käyttää rahaa? Vai oletko katkera? En tunne yhtään tuollaista nuorta mistä kirjoitit, vaikka kaiket päivät lasten ja nuorten kanssa olenkin.

Tällaiset kirjoitukset joita jopa täällä Kotilieden palstoilla näkyy, kuvastavat ehkä vähän vanhempien suomalaisten katkeroituneita ajatuksia lapsista ja nuorista jotka ovat – ninpä niin – paljon huonompia kuin mitä he olivat aikoinaan. Masentavaa. Lehtenä Kotiliesi on aina ollut tosi mukava. Nämä kirjoitukset täällä ovat tosi aurullista luettavaa. Negatiivisia ja toisia väheksyviä.

Onneksi lapset eivät käy täällä!

Osin on kyse siitä, että nuoret ovat tottuneet siihen, että kaiken saa helposti tarvitsematta itse nähdä vaivaa. Esimerkiksi opiskelijat vaativat ilmaista opintotukea, josta edellinen polvi ei olisi voinut uneksiakaan. Asennetta ja ryhtiä nuoret!

Yhteiskunnan arvoista ja etiikasta on kysymys. Epäitsekkyydestä ja toisten ihmisten huomioonottamisesta ei kukaan enää puhu, ja eipä kannatakaan kun raha hallitsee. Raha ja minä itse ovat nousseet jumaliksi.
Tällaisessa arvomaailmassa eivät pärjää haavoittuvat ihmiset. Armo on hylätty. Jos työntekijä ei jaksa, saa potkut. Jos tulee kiusatuksi, se on uhrin oma asia. Kun jollekin meistä tulee tiukka paikka eteen, on vain itsensä varassa – ei voi luottaa yhteisöön, jonka intressinä on pitää ihmiset työkykyisinä eikä auttaa hädänalaista yksilöä.
Ahne ja itsekäs ihminen on myös mukavuudenhaluinen. Tästäkin joidenkin kohdalla on kysymys. Työnteko ei oikein huvita, työajalla voidaan surffata netissä ja työnantaja maksaa myös yksityispostien maksut.Työnantaja tarjoaa myös kuulakärkikynät ja muistitikut kotitalouksiin?
Jokaisessa uskonnossa on tarkoin määritelty arvomaailma. Uskonnosta luopuminen yhteiskunnan laajuisesti merkitsee myös yhteiskunnan arvomaailman rapautumista, maallistumista. En osaa nyt sanoa, kumpi on muna ja kumpi kana.

Suomen tulevaisuus on juurikin sellainen, miksi lasten ja nuorten elinolot ja mahdollisuudet asetetaan. Siksi kaikenlainen väheksyntä ja nuorten halveksunta pitäisi lailla kieltää. Me kasvattajat voimme aina katsoa peiliin, jos nuorilla on käytöshäiriöitä. Turha lähteä nuoria haukkumaan! Suomessa vallitsee silmiinpistävän vihamielinen suhtautuminen lapsiperheisiin ja nuoriin! Enemmän harjoittelu- ja työmahdollisuuksia nuorille ja vanhemmat ihmiset eläkkeelle ajoissa. Siinä resepti nuorisotyöttömyyteen. Lisäksi nuorille valmennusta työelämää varten, reilut tuet työllistämistoimenpiteisiin ja liiat, epärealistiset odotukset työnantajilta pois!

Lisäisin vielä yleisen alkoholin käytön lapsiperheissä. On havaittu tutkimuksissa, että raittiissa perheissä kasvaneet nuoret aloittavat alkoholin käytön myöhemmin – jos koskaan – kuin muissa (siis niissä perheissä, joissa alkoholin käyttö kuuluu elämänmenoon).
Mielestäni ei ole mitään haittaa siitä, jos pidättäydytään alkoholin käytöstä, ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona.
Sitten tietysti olisi hyvä, jos vanhemmilta riittäisi mahdollisimman paljon aikaa lapsilleen ja näiden tarpeille. Vanhemmat voivat harrastaa omia juttujaansitten kun lapset ovat isoja – aika aikaa kutakin. Sitä ennen harrastettakoon yhdessä ja lasten ehdoilla. Myös kodin arkiset askareet ja hyötyliikunta sekä luonnossa liikkuminen ovat hyviä harrastuksia. Ei ole pakko lentää etelään eikä lasketella Alpeilla. Kukin mahdollisuuksiensa ja lompsansa mukaan. Pääasia että ollaan yhdessä. Kun lapsi saa kotona paljon huomiota, hänelle kasvaa vahva itsetunto. Ongelmatilanteissa pitää vanhempien tarpeen mukaan hakea lapselle asiantuntija-apua. – Näin varmaan me vanhemmat teemmekin, mutta ovatko nykyajan koventuneet vaatimukset ja paineet osaltaan lisäämässä nuorten pahaa oloa?

Kyllä se ulkonäkö ikävä kyllä merkitsee paljonkin, jos on pyrkimässä asiakaspalvelutehtäviin (on omakohtaista kokemusta). Muissa tehtävissä taitaa hyvä koulutus tai työkokemus sekä suhteet (ihminen tunnetaan jollakin tavalla) ratkaista työn saannin. Näin ainakin kotikaupungissani. Kaikkina aikoina on ollut sekä hyvä- että huono-osaisia ihmisiä, mutta nero pääsee pinnalle aina (sanoi muinoin psykologian opettaja).

Olen 18-vuotias. Asun vanhempieni luona. Olen pitkään halunnut muuttaa pois kotoa, sillä vanhempieni turha vouhotus kaikesta aiheuttaa minulle stressiä. Voin fyysisesti huonosti, koska stressaan herkästi ja vanhempieni asenne pahentaa asiaa. Pärjään todella hyvin itsenäisesti ja en todellakaan ole mikään osaamaton mukula. Olen kirjoittanut ylioppilastodistukseni hyvin arvosanoin vaikka vanhempani porasivat etten pärjää. Joka päivä olen saanut kuulla heidän tiukkoja vaatimuksiaan ja stressini on lisääntynyt. Välillä en ole kyennyt edes tekemään mitään. Vanhempani eivät anna minun päättää tarpeeksi omista asioistani, mikä saa minut ahdistumaan.

Vanhempien pitäisi tukea lapsiaan enemmän päätöksissään. Tuo itsetuntojuttu pitää paikkaansa.

Kommentoi juttua: Kotiliesi kysyy: Miksi nuoret aikuiset voivat huonosti?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X