Ihmiset

Kuka on pomo perheessä?

Perheissä annetaan lapsille entistä enemmän valtaa, kun päätetään arkisista asioista, kuten vapaa-ajan vietosta tai syömisestä.

Tilanne on luisunut siihen, että ruokaakin ostetaan sen mukaan, mitä jälkipolvi haluaa: kananugetteja tai pinaattilettuja. Onko se enää viisasta tai edes hyväksi lapsille, kysyy kulutustutkija Terhi-Anna Wilska.

Wilska muistelee omaa lapsuuttaan 1970-luvulla. Silloin lapset söivät, mitä pöydässä oli ja käyttivät mukisematta niitä vaatteita, jotka vanhemmat suostuivat heille ostamaan. Wilskan mielestä olisi kuitenkin hedelmätöntä selittää lapsille, että omassa lapsuudessa hiihdettiin pakkasella ylämäkeä kouluun.

Ovatko vanhemmat muuttuneet vai onko lasten rooli perheenjäseninä muuttunut? Kuka teillä määrää? Missä asioissa vanhempien tulee kysyä lastensa mielipidettä? Ota kantaa!

Lue lisää Terhi-Anna Wilskan ajatuksista Kotilieden numerosta 9.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kuka on pomo perheessä?

Vanhemmuus on nautittavaa vaivannäköä

Alaikäiselle lapselle voi antaa päätäntävaltaa vain siinä suhteessa kuin hänellä on ymmärrystä päätöksensä seurauksista. Minusta vanhempi on tästä johtuen aina alaikäisen lapsen pomo, joka voi myös tarvittaessa delegoida valtaa lapselle. Vanhempi on huoltajana aina ja kaikissa tilanteissa myös vastuussa kokonaisuudesta eli esim. siitä, että syöty ruoka on pääosin terveellistä. Jos lapselle delegoi liikaa päätäntävaltaa, lapsi kokee sen syvällä sisimmässään helposti välittämisen puutteeksi. Näin siitäkin huolimatta, että päätäntävaltaa kinuttaisiinkin kovasti vanhemmilta. Ei ole myöskään reilua antaa päätöstä lapselle, jolla ei ole ymmärrystä seuraamuksista tai kykyä kantaa niitä.

Leskiäiti

Ainoana vanhempana koen kasvatustehtävän erittäin haasteellisena.Kaksi murrosikäistä poikaa ja äiti,on sellainen yhdistelmä että siinä on välillä taiteilemista.Vastuu on aina ja vain minulla niin kauan kun ovat alaikäisiä.Kysyn lapsilta mielipidettä heitä koskevissa asioissa mutta muutoin päätökset ovat minun.

tilattu

Onneksi ollaan päästy sellaisesta tilanteesta joka vallitsi 90-luvulla, kun Pikku-Pekka kysyi että mitä kello on, niin vanhemmat vastasivat että mitä mieltä sinä olet!
Kaupassa kyllä edelleen kuulee sellaisia keskusteluita, että äiti tinkaa lapselta että otetaanko sitä tai tätä. Mielestäni se osoittaa epävarmuutta äidin taholta, hän ei itsekään tiedä mitä tahtoo. Hänetkin on ehkä kasvatettu tuossa epävarmassa hengessä.
Kun itse tietää että tämä tai tuo tuote on hyvä, ravitseva, suomalainen, ekologinen….siis arvot ovat kohdallaan ei tuotteiden valitseminen ole hankalaa vaan kaupassa asioimisesta tulee mukavaa. Kauppalistan tekeminen auttaa keskittymisessä olennaiseen.

Vastaa käyttäjälle LeskiäitiPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.