Kirjailija Dess Terentjeva, 30, on aina tiennyt pitävänsä naisista, mutta aikuiset sanoivat lesbouden menevän ohi: ”Onni yritettiin ottaa minulta pois”
Kun suomenvenäläinen Dess Terentjeva esitteli 13-vuotiaana tyttöystävänsä, kotona suhtauduttiin nuivasti. Nyt Dess on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kirjoittava kirjailija, jolla on selkeä missio.
Nykyään lesboja, homoja, transsukupuolisia ja muita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä näkee edustettuina televisiossa ja kirjoissa tuon tuosta. Kun Dess Terentjeva, 30, oli lapsi, näistä vähemmistöistä kertovia tarinoita ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan.
Petroskoissa Venäjällä syntynyt Dess muutti 7-vuotiaana äitinsä kanssa Suomeen itärajan pikkukaupunkiin, jossa Dess kävi koko peruskoulun. Koulussa saati perheessä ei puhuttu sateenkaariväestöstä, mutta Dess tiesi, ettei hän ole kiinnostunut pojista.
”Väitän, että olen aina tiennyt tykkääväni tytöistä. Minulla on 5-vuotiaasta asti muistoja sellaisista tunteista. Mutta nuorena minulla ei vielä ollut sanoja kuvaamaan tunteitani”, Dess kertoo.
Teini-iässä Dess löysi muun muassa Salla Simukan, Pirkko Saision, Siri Kolun ja Sofi Oksasen kirjat. Niiden henkilöhahmoissa näkyi erilaisten sukupuolten tai seksuaalisten suuntautumisten kirjo.
”Halusin lukea lisää vastaavia kirjoja. Koko queer-yhteisöllä oli nälkä saada enemmän samaistuttavaa luettavaa.”
Kenties juuri tämän nälän vuoksi Dess on nyt tamperelainen kirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa sateenkaarinäkökulmasta. Hän myös esittelee Youtubessa Sateenkaarikirjoja-kanavallaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvää kirjallisuutta.
Dessin pyrkimys on, että sateenkaarikirjallisuus yleistyisi ja että sen asema vakiintuisi suomalaisen kirjallisuuden kentällä.
”Queer-kirjat ovat tärkeitä yhteisölle. Ne luovat samaistumispintaa ja normalisoivat vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä fiktiivisten hahmojen ja tarinoiden avulla.”
Ennen sateenkaarihenkilöistä kirjoitettiin lähinnä kurjuustarinoita
Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat Dessin lempiaiheita. Opiskellessaan kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa hän luki myös pitkän sivuaineen sukupuolentutkimuksesta. Pro gradu -tutkielmassaan hän tutki, miten suomalaisissa nuortenfantasiasarjoissa kuvataan homoseksuaalisuutta.
Dess on huomannut, että viimeisen kymmenen vuoden aikana sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä on alettu kirjoittaa paitsi paljon enemmän, myös ihan eri tavalla. Vielä muutama vuosi sitten oli yleistä, että vähemmistöä edustavat henkilöhahmot esitettiin esimerkiksi rikoskirjallisuudessa ainoastaan uhrin roolissa.
”Uhrin roolilla tarkoitan sitä, ettei queer-henkilöiden näkökulmaa näy koskaan, vaan he ovat vain silvottuja ruumiita. Se on queer-kärsimyksellä mässäilyä. Nykyään tällainen kerronta on onneksi harvinaista.”
Tällä hetkellä on Dessin mukaan suosittua kirjoittaa onnellisia ja lempeitä queer-tarinoita. Sukupuolesta tai seksuaalisuudesta ei tehdä tarinassa numeroa, vaan henkilöhahmot elävät tavallista ja onnellista elämää.
Iloiset tarinat ovat Dessin mielestä tervetulleita kurjuuskertomusten jälkeen. Hän kuitenkin toivoo, ettei hyvän mielen kirjallisuutta nostettaisi muunlaisen kirjallisuuden yläpuolelle: kyllä taiteessa on paikka myös tragedioille.
Dess on itse kirjoittanut sekä lempeitä nuorille suunnattuja säeromaaneja että väkivaltaista fantasiakirjasarjaa Neonkaupunki. Siinä lesbot elävät väkivaltaisessa ja synkässä maailmassa.
”Välillä minusta tuntuu, että onnellisuus ja hyvä mieli on queereista kirjoittaessa jonkinlainen vaatimus. Että mitä kivempi, miellyttävämpi ja sankarillisempi queer-hahmo, sen parempi. Itse ajattelen, että tarina voi yhtä hyvin olla synkkä.”
Stereotypiat eivät ole välttämättä huono asia, Dess Terentjeva ajattelee
Kirjailijan työnsä ohessa Dess toimii myös kokemuslukijana. Hän ja hänen kirjailijakollegansa lukevat toistensa käsikirjoituksia ja jakavat asiantuntemustaan toisilleen. Joskus Dess on lukenut myös muiden kirjailijoiden tekstejä palkkiota vastaan.
Kokemuslukijana Dess kiinnittää huomiota siihen, miten queer-hahmot näyttäytyvät tarinassa. Ideaalitilanteessa sateenkaarihenkilöllä on kirjoissa omat luonteenpiirteensä, tunteensa ja äänensä. Hän ei ole yksiulotteinen uhri tai henkilö, jota leimaa pelkkä seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti.
Dess on kuullut monen kirjailijan jännittävän queer-hahmojen kirjoittamista siinä pelossa, että he sortuvat toistamaan stereotypioita tai kuvaamaan sateenkaariväestöä jotenkin muutoin loukkaavasti.
Mutta Dessin viesti on selvä: älä stressaa.
”Usein ajatellaan, ettei saisi kirjoittaa esimerkiksi sellaista homomieshenkilöhahmoa, joka kantaa käsilaukkua. Mutta mitä alhaista tai loukkaavaa käsilaukussa on? Kaikenlaisia hahmoja voi kirjoittaa, kunhan ei tee sitä ivallisesti, kuten aikaisemmin on tehty. Tunnistettava piirrehän voi vain tarkoittaa sitä, että hahmo on vakiintunut kulttuurissamme arkkityypiksi.”
Lopulta queer-aiheista kirjoittaessa ei Dessin mielestä ole mitään oikeata tai väärää tapaa. Kyse on ennemminkin siitä, kuinka hyvin kirjoittaja kykenee avaamaan hahmon ajattelumaailmaa ja tunteita. Sen sijaan moneen muuhun aiheeseen tarvitaan kokemuslukijaa nimenomaan tarkistamaan faktat.
”Olen lähettänyt Neonkaupunki-kirjan käsikirjoituksen kirjailijakollegalleni, joka on toiselta ammatiltaan lääkäri. Hän on osannut esimerkiksi sanoa, pystyykö ihminen enää kävelemään nuolen osuttua tiettyyn kohtaan kehoa.”
Aikuiset uskottelivat lesbouden menevän ohi
Dess on nyt naimisissa naisen kanssa. Vaikka Dessille on aina ollut selvää, että hän on kiinnostunut naisista, ei asia ole ollut kaikille muille yhtä helppo sulattaa.
Dess oli 13-vuotias, kun hän esitteli perheelleen ensimmäisen tyttöystävänsä. Aikuiset sanoivat, että lesbous menee ohi.
”Kotona ei heti hyväksytty asiaa, josta olin itse tosi onnellinen. Minulla oli sellainen olo, että se onni yritettiin ottaa minulta pois. Väitän, että torjutuksi tuleminen satuttaa jokaista lasta.”
Dessin mielestä jokaisen vanhemman tulisi varautua siihen, ettei heidän lapsensa ole välttämättä hetero tai cissukupuolinen. Oli kyse ohimenevästä vaiheesta tai ei, vanhemman tulee olla lapsen hyväksyvänä tukena.
Dess toivoo, että nykynuoret saavat elää elämäänsä turvallisesti haluamallaan tavalla seksuaalisuuteen tai sukupuoleen katsomatta. Jos hyviä esikuvia ei löydy muualta, niin kenties niitä löytyy ainakin kirjoista.
”Minulla on vahva usko kommunikaatioon. Uskon siihen, että pystymme oppimaan toisistamme jakamalla omia kokemuksiamme.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kirjailija Dess Terentjeva, 30, on aina tiennyt pitävänsä naisista, mutta aikuiset sanoivat lesbouden menevän ohi: ”Onni yritettiin ottaa minulta pois”