Evelyn, 83, toimi yli vuosikymmenen yksin Turun kaupunginteatterin kampaajana – teki aluksi töitä siivoojan palkalla
Evelyn Kinnunen haaveili nuorena ammattitanssijan ja -näyttelijän urasta. Äiti ei kuitenkaan päästänyt tytärtään teatterikouluun. Yllättäen ura urkeni teatterin kulisseissa, ja Evelynistä tuli monen näyttelijän luottokampaaja.
Turun kaupunginteatterin uuden rakennuksen avajaisnäytös oli alkamassa. Elettiin vuotta 1962 ja kutsuvieraina eturivissä istuivat presidentti Urho Kekkonen yhdessä Sylvi-rouvansa kanssa. Ensimmäisenä teatterin lavalle liihotteli esiripun auettua 23-vuotias Eeva-Liisa Kinnunen eli tutummin Evelyn.
Teos oli William Shakespearen kirjoittama näytelmä Kesäyön unelma, jonka tanssikoreografiasta ja tanssijavalinnoista vastasi itse Elsa Sylverstersson. Sylvestersson kuului Suomen oopperan eli nykyisen Kansallisoopperan johtaviin balleriinoihin. Tanssijanuransa jälkeen hänestä tuli aikansa tuottavin ja merkittävin balettikoreografi.
”Elsa kyllä näki meistä, ettemme olleet ihan samaa tasoa hänen kanssaan. Minä olin kai meistä ainoana käynyt klassisen baletin tunneilla. Olin ylpeä siitä, että hän valitsi minut avaamaan esityksen”, Evelyn kertoo.
Evelyn oli ikäisekseen näyttämöllä jo konkari, eikä hän elämässään muuta ollut halunnut kuin tulla tanssijaksi. Kohtalo kuitenkin päätti toisin.
Evakkomatka vei Turkuun, jossa teatterikärpänen puraisi
Evelyn syntyi Sortavalassa tammikuussa 1939 Väistön perheen neljänneksi tyttäreksi. Talvisota syttyi marraskuun lopulla, joten perheen äiti tyttärineen joutui lähtemään evakkoon. Määränpää oli Turku, jossa äidin siskolla oli kahvila.
Välirauhan tultua perhe palasi takaisin Sortavalaan. Toinen lähtö tuli eteen Evelynin ollessa vajaa 6-vuotias. Mukaan evakkokuormaan otettiin myös Evelynin isältään lahjaksi saama suomenpystykorva Jekku.
Taas matkattiin Turkuun, tällä kertaa lopullisesti. Asumaan päästiin aluksi kultasepän liikkeen takahuoneeseen Humalistonkadulle, jonka omistivat vanhempien nuoruudentutut. Siellä asuessaan Evelyn tutustui naapuruston tyttöön, jolta hän kuuli Turun Työväen Teatterin lapsiteatterin toiminnasta. Molemmat tytöt ilmoittautuivat mukaan.Evelyn pääsi näyttämölle jo alle kouluikäisenä.
Lapsiteatteria johti elokuvanäyttelijänä ja lastenkirjailijana tunnettu Kerttu Hämeranta, jonka luomisvoima oli ehtymätön. Vuonna 1948 lapsiteatteri kutsuttiin esiintymään Turun ystävyyskaupunkiin Göterborgiin, jonne Evelynkin matkasi ollessaan vain 9-vuotias. Hämeranta yhdisti taiteellisen osaamisensa myös Markus Raution eli Markus-sedän kanssa.
”Meitä oli neljä tyttöä ja neljä poikaa, jotka pääsimme kiertämään Suomea viitenä kesänä vuodesta 1950 eteenpäin yhdessä Markus-sedän kanssa. Kerttu Hämeranta suunnitteli ohjelman tekstit, maskit ja puvustuksen sekä ohjasi. Näyttelijä Taito Mäkelä suunnitteli tanssit ja teatterimuusikkona tunnettu Almos Maattola toimi esityksissä kapellimestarina.”
Kyse oli niin sanotusta sirpaleohjelmasta, jossa mukana oli otteita eri satunäytelmistä, runonlausuntaa sekä tanssi- ja laulunumeroita. Kysyntä oli valtavaa, ja lapset innokasta yleisöä. Jokaisella esiintyjällä oli mukanaoloonsa kirjallinen lupa ja täysi ylläpito kahden viikon ajan, jonka kiertue kerrallaan kesti. Lisäksi jokainen sai esiintymisestään palkkion.
”Oli kiva saada omaa rahaa. Sain itse päättää, mitä sillä ostin. Olin haaveillut kitarasta, joten sen ostin yhtenä vuonna. Toisena vuonna ostin itselleni oman polkupyörän, ettei tarvinnut äidin polkupyörää enää lainata.”
Lue myös: Eeva Kilpi pakeni lapsena sotaa Karjalasta – muistot evakkomatkoista nousevat yhä uniin
Äiti ei päästänyt teatterikouluun
Evelyn olisi halunnut lähteä opiskelemaan teatterikouluun Helsinkiin, mutta hänen äitinsä mielestä ala ei sopinut tulevaksi ammatiksi. Niinpä teatterikoulusta haaveilu sai jäädä. Sen sijaan Evelyn opiskeli jatkokoulussa kahden vuoden liikelinjan, ja 17-vuotiaana hän hakeutui Turun kaupunginteatterin avustajaksi.
”Kun äiti kysyi sitten, jos hän tiedustelisi tuttavakampaajalta oppipaikkaa minulle, se sopi. En ollut koskaan edes haaveillut kampaajan työstä, mutta ei minulla siinä vaiheessa ollut väliä, mitä teen. Kunhan jostain sain töitä.”
Evelyn pääsi oppisopimuksella töihin kampaamoon ja aloitti kampaamokoulun. Valmistuttuaan hän sai vakituisen paikan, kunnes vuonna 1963 Turun kaupunginteatterista soitettiin. Teatterin kampaaja ja peruukkimestari Armas Lahti oli kuollut, eikä hänen työlleen ollut jatkajaa.
Evelynillä tiedettiin olevan toimeen tarvittavaa erityisosaamista. Lisäksi peruukit olivat hänelle tuttuja, koska hän oli itsekin käyttänyt niitä teatteriavustajana. Niinpä hänen haluttiin hakevan avoinna olevaa paikkaa.
Asiasta päästiin sopimukseen. Evelyn palkattiin työhön siivoojan palkalla, sillä teatterikampaajalle ei Turussa ollut omaa palkkaluokkaa. Koska palkan päälle tulivat ilta- ja viikonloppulisät, joita teatterissa tulee melkoisesti, Evelyn suostui tarjoukseen. Mutta yhden ehdon hän asetti työlleen: hän halusi jatkaa edellisenä vuonna alkaneessa My Fair Ladyssä tanssijana. Ehtoon suostuttiin.
”Haikein mielin minä sitten tein teatterilla kampaajan töitä ja katselin, kun muut tanssivat.”
Työtä ilman apulaista
Evelyn hoiti yksin sekä suuren että pienen näyttämön kampaukset ja maskeeraukset ilman apulaista 13 vuotta. Työpäiviin kuului muun muassa peruukkien kampausta ja kunnostusta sekä maskien hoitamista silloin, kun hän ei valmistellut näyttelijöitä lavalle.
Kun uutta teatterikappaletta työstettiin, Evelyn valmisti roolien maskit, hiuslaitteet ja muut kampauksiin sekä esimerkiksi partoihin tai viiksiin liittyvät tarvikkeet pukusuunnittelijan suunnitelmien mukaisesti. Toisinaan rooleihin valituilla näyttelijöillä saattoi olla omiakin toiveita maskeerauksien tai kampausten suhteen, jotka aina otettiin huomioon.
Esityksestä riippuen näyttelijöitä saattoi olla kymmenkuntakin valmiiksi laitettavana yhteen esitykseen. Etenkin vanhemmat naisnäyttelijät halusivat laittaa peruukit päähänsä itse, mutta Evelyn hoiti aina niiden kampaamisen. Aluksi näyttelijät halusivat itse hoitaa myös maskeerauksen. Ajan mittaan sekin siirtyi kokonaan Evelynin tehtäväksi kampausten ohella.
Kiire oli melkoinen, että illan aikana ehti tehdä kaikki tarvittavat työt. Monta kertaa Evelyn kaipasi apulaista työhönsä, mutta sitä ei ollut tarjolla.
Työn parhaita puolia olivat aina iloiset ja mukavat näyttelijät sekä teatterin välitön ilmapiiri, johon Evelyn oli solahtanut jo pikkutyttönä. Hyviä ystävyyssuhteitakin syntyi. Esimerkiksi näyttelijä Maija-Liisa Peuhusta tuli Evelynin luottoystävä, ja ystävyys on jatkunut näihin päiviin asti.
Mitta täyttyi: ”Kammata ehdin vanhempanakin, tanssia en”
Vaikka Evelynin haaveet ammattinäyttelijän tai -tanssijan ammatista olivatkin lentäneet tuhkana tuuleen, hän eli ja hengitti teatteria kampaajan työssään.
Vuosien saatossa Evelyn pääsi silloin tällöin mukaan näyttämölle pieniin paikkausrooleihin tai tanssijaksi. Kiirettä riitti, jos itsekin piti astua lavalle. Ensin piti hoitaa muut näyttelijät kuntoon, minkä jälkeen piti vielä laittaa valmiiksi oma kampaus ja meikki.
”Olin niin onnellinen, kun sain olla mukana tanssikohtauksissakin. Vaikka työstä ei saanut paljon palkkaa, se ei minua haitannut. Tärkeintä oli se, että sain toteuttaa unelmaani omanlaisellani tavalla.”
Kun sitten vuonna 1976 teatterin ohjelmistoon oli tulossa operetti Kreivitär Mariza, Evelynin mitta täyttyi. Hän oli ollut tanssijana Marizassa jo edellisellä kerralla, kun operetti oli ollut teatterin ohjelmistossa.
Niinpä hän marssi talousjohtajan luo ja irtisanoutui. Hän oli päättänyt perustaa oman liikkeen ja päästä tanssijaksi mukaan operettiin.
”Ajattelin, että kammata voin vanhempanakin, mutta tanssia en. Ja joistakin teatterilaisista sain sitten vakiasiakkaita kampaamooni.”
Evelyn pääsi mukaan uudelleen tanssijaksi Kreivitär Marizaan, ja palkkasi kampaamoonsa tuntityöntekijän päästäkseen lauantaipäivisin operetin harjoituksiin. Viimeisen kerran Evelyn nähtiin tanssijana näyttämöllä 43-vuotiaana.
Evelynistä tuli näyttelijöiden luottokampaaja
Suomen Kansallisteatteriin haetaan toista kampaajaa, Turun kaupungin teatterin pukija kertoi Evelynille vuonna 1988. Hetki oli juuri oikea, sillä Evelyn oli juuri myynyt kampaamonsa eikä hänellä enää ollut kaipuuta itse päästä lavalle esiintymään tai tanssimaan.
Kansallisteatterissa Evelynistä tuli nopeasti näyttelijöiden lemmikki. Esimerkiksi Tea Istalle hänestä tuli luottokampaaja, jolle kukaan muu ei kelvannut. Tiina Rinne kävi Evelynin kotona Turussakin leikkauttamassa hiuksiaan. Turkulaistaustainen näyttelijä Maija Karhi, joka oli Evelynille tuttu jo lapsiteatterin ajoilta, kiusoitteli hänen kanssaan muita näyttelijöitä puhumalla Turun murretta.
Evelyn nautti työskentelystä työyhteisössä, jossa kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Silti kolmen vuoden kuluttua hän päätti palata takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa. Syy oli uusi rakkaus, joka oli löytynyt Turusta. Päätös lähdöstä oli kuitenkin vaikea, sillä koko teatterin henkilökunta olisi toivonut hänen jäävän Helsinkiin.
Paluun jälkeen Turun ruotsalaisesta teatterista tiedusteltiin, ottaisiko Evelyn vastaan tekeillä olevan näytelmän kampaajan työt. Evelyn suostui mielellään. Olihan teos Mozartista kertova Amadeus-näytelmä, joka suuritöisenä puku- ja kampausdraamana oli juuri sopiva koitos Evelynin kaltaiselle ammattilaiselle. Hänet palkattiin suunnittelemaan ja toteuttamaan näytelmään maskeeraukset sekä kampaukset ja peruukit, jonka jälkeen talosta avautui vakipaikka.
Eläkkeelle Evelyn jäi 63-vuotiaana vuonna 2002, lähes kymmenen vuotta kestäneestä työsuhteestaan ruotsalaiseen teatteriin.
”Kaikki on mennyt hyvin”
Evelynin ryhdikkäästä olemuksesta aistii tanssijan taustan. Siro ja nuorekkaan oloinen nainen asuu edelleen Turussa ja nauttii elämästään täysin siemauksin. Mikään eletyssä elämässä ei kaduta, vaikka nuoruuden aikeet olivatkin toisenlaiset. Sattumalta avautunut uravalinta antoikin hänelle enemmän kuin hän olisi voinut edes kuvitellakaan saavansa.
”Näin jälkikäteen ajatellen kaikki on mennyt hyvin. Olen aina ollut hyvä sopeutumaan tilainteisiin. Muistan vieläkin, kun näyttelijä Kirsti Karhi Turun kaupunginteatterin aikaan jäi usein katsomaan, kun kampasin peruukkeja. Hän sanoikin, että taidan tykätä työstäni. Ja niinhän se olikin.”
Evakkoon kahteen kertaan Sortavalasta lähtenyt pikkutyttö ei olisi ikinä uskonut, että saa kokea niin paljon elinaikanaan. Kun Evelyn katselee valokuvia teatterin lavoilla ja niiden takana kokemastaan loistosta, glamourista ja riemunkirjavista tunteista, päällimmäinen ajatus on: miten jännittävän elämän olenkaan saanut elää!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Evelyn, 83, toimi yli vuosikymmenen yksin Turun kaupunginteatterin kampaajana – teki aluksi töitä siivoojan palkalla