Kulttuuri

Joulumieli, joka sopii kaikille – Heli Laaksonen kirjoitti joulurunon Kotilieden lukijoille

Heli Laaksosen joulurunossa etsitään kaikille sopivaa joulumieltä. Runoilijan oma joulumieli syttyy silloin, kun hössötys lakkaa ja on aika kellahtaa joulupatjalle.

Pyysimme runoilija Heli Laaksosta kirjoittamaan Kotilieden lukijoille joulurunon. Ei ehkä sitä kaikkein perinteisintä, missä kulkuset helisevät ja tontut hiipivät.

Pyysimme häntä kuvailemaan, miltä tuntuu, kun joulu alkaa jo lokakuussa ja hössötys vyöryy päälle, kun ei tunne itseään niin sanotuksi jouluihmiseksi. Tai tuntee, mutta omalla tavallaan.

Lue myös: Runoilija Heli Laaksonen elää ilman sisävessaa ja älypuhelinta – kertoo nyt, miksi elämän on hänestä syytä olla hiukan hankalaa

Heli Laaksonen, joulurunossasi joulu hyökkää päälle marketissa. Miksi et pidä joulusta?

”Kyllä kai minä lapsena tykkäsin joulusta, kun kaikki oli vielä uutta ja yllättävää. Mutta nyt oikein mikään ei ole enää sellaista. Lisäksi kaupallisen hulinan ympärille kiertyvä aika on niin valtavan pitkä. Juhlatunnelmaa pitäisi pitää yllä lokakuusta joulukuuhun. Ei onnistu.

Sen minä kyllä ymmärrän, että kun luonto on tähän aikaan vuodesta kovin väritön, meille ihmisille tulee jotenkin sisäsyntyinen tarve järjestää väriä. Juhlia.”

Lue myös: Onko jouluaatto täynnä kaaosta ja roskavuoria? Näillä vinkeillä rauhoitat joululahjojen jakamisen lapsiperheessä

Sinulla on ihan oma perinne, joulupatja. Mikä se on?

”Oi, oman jouluni suurin juhlahetki koittaa, kun saan laittaa oikein rönttöset housut jalkaan ja heittäytyä patjalle makaamaan. En tiedä suurempaa luksusta kuin nukahtaa kirja naaman päällä ja silmien auetessa jatkaa lukemista ja hamuta patjan vierestä konvehteja.

Jos saisit päättää, tulisiko patjasta kaikille pakollinen jouluperinne?

”No se ei olisi reilua, sillä monet ihmiset oikein odottavat, että saavat tavata ihmisiä ja että sattuu ja tapahtuu ja on monenlaista ohjelmaa. Arki saattaa olla sillä tavalla rauhallista, ettei jouluna tee mieli makoilla.”

Ehkä joulunvietossa olisi tärkeintä muistaa, että olemme erilaisia. Siinä missä yksi kaipaa rauhaa, toinen odottaa hulinaa. Parasta on, että jokainen järjestää itselleen sopivan juhlan ja kunnioittaa muiden valintoja. Eikä kenenkään tarvitse nostaa rimaa kauhean korkealle.”

Mikä on ollut paras saamasi joululahja?

”Olin pienenä vähän sellainen poikatyttö, jolla oli hyvin poikamaisia vaatteita. Yhtenä jouluna toivon jotain vaa­leanpunaista ja olin tosi onnellinen, kun aina kovin tyylikäs kummitätini oli ostanut minulle oikein viimeisen päälle ihanan vaaleanpunaisen collegen.

Se on jäänyt mieleen, vaikka siitä on kulunut jo 37 vuotta.”

Siispä, hyvää joulua Helin joulurunon sanoin kaikille Kotilieden lukijoille:

Misä o mun mun lauluni joulust?

Marketin luumuhillohyllyl se tulvis kaiuttimist mun ylitteni ja paiskas ulos liukuovist päistikka keskel adventti. Nisset ja nasset ja mailmanrauha aisakellot ja puurokauha Punakuanonen Petter heli-helinän helske juhla armas lapsien syyt’ on olla iloinen.

Ne jäi kaik sihe korva juure huutama.

Misä o mun lauluni joulust? Ei liia hilpiä liia surulline liia rivakka liia makia liia mummone liia mummoton.

Misä o mun lauluni joulust? Se misä pehmuset käret otta mun punase essuni taskust piparkakkupoja ja purotta tilal lempirunokirja mink jo luulin iäks karonneks?

Täsä o mun lauluni joulust. Sävelsin sen itte. Laitin nuatit nii viäre ja niin kauas toisistas et kaikil äänil voi laula täsmälles oikke.