inspiroivia runoja elämästä, runo, runous, elämä, ihanuus

Kaunein runo elämästä x 10: ”Luota kyynelten jälkeen ja opi elämään”

Välillä elämä painaa lyttyyn, välillä se on niin ihanaa, että sille tekisi mieli laulaa ylistyslauluja. Kukapa nämä tunteet osaisi paremmin pukea sanoiksi kuin runoilija?

Elämästä on kirjoitettu lukemattomia runoja. Seuraavissa kahdeksalta tunnetulta runoilijalta poimituissa säkeissä ja säkeistöissä elämä näyttäytyy välillä ylitsepääsemättömän raskaana ja toisinaan silkka hengittäminenkin tuottaa runon puhujalle riemua.

Mikä näistä on mielestäsi kaunein runo elämästä?

Kaunein runo elämästä: Säkeitä ulkomaisilta runoilijoilta

ÄLÄ KIRJOITA ITSEÄSI
maailmojen väliin,
nouse merkitysten
moninaisuutta vastaan,
luota kyynelten jälkeen
ja opi elämään.

Paul Celan: Niin kuin kivelle puhutaan, suom. Jukka Koskelainen, 1993

Ei tässä elämässä
kuolla
vaikea
vaan vaikeinta
on luoda
elämää!

Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa, suom. Arvo Turtiainen, 1959

MITEN SINÄ sammut minussa:
vielä viimeisessä
rikki kuluneessa
hengityksen solmussa
viivyt, mukanasi
sirpale
elämää.

Paul Celan: Niin kuin kivelle puhutaan, suom. Jukka Koskelainen, 1993

ihanimmat runot elämästä, runo, runous, elämä, eläminen, inspiroivia runoja elämästä

Lue myös: Runoja vanhuudesta: ”Minä tanssin yhä, minä ajattelen yhä”

Kaunein runo: Säkeitä kotimaisilta runoilijoilta

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen

Lauri Viita: Uuden runon kauneimmat I, 1968

Mikä olen? Tähdenlento
Luojan ikuisessa yössä,
tomujyvä aavan aineen
lakkaamattomassa työssä.

Alistukaa, avaruudet,
pienen tähden välkynnälle!
Tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle!

L. Onerva: Särjetyt jumalat, 1910

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.

Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.

Kaarlo Sarkia: Kootut runot, 1977

Oi anna minun aukaista sylini, elämä.
Sinä minun sydämeni rajattomuus. Odotan
että saan kuulla oman ääneni.
Tahdon puhua, sanani putoavat kuin hehkuvat
kekäleet

Edith Södergran: Tulevaisuuden varjo, suom. Leena Krohn, 1920

runoja elämästä, tahdon laulaa kiitoslaulun elämälle, runo, runous, elämä, onnellisuus, voimaantua, inspiroivia runoja elämästä

Tahtoisin laulaa näin:
rakastan sinua, Elämä,
rakastan sinua silloin, kun annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden
lämpö,
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

Mutta tahtoisin oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autio elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

Raili Malmberg: Riekonmarjat, 1976

Elää, elää elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläisesti elää!

Katri Vala: Kootut runot, 1977

Mitä minä pelkään? Olenhan osa äärettömyyttä.
Olen kappale kaikkeuden suurta voimaa,
yksinäinen maailman miljoonien maailmojen
keskellä,
ensimmäisen asteen tähti joka sammu
viimeiseksi.
Elämisen riemu, hengittämisen riemu, olemassa –
olon riemu!

Edith Södergran: Tulevaisuuden varjo, 1972, Pentti Saaritsa

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Kaunein runo elämästä x 10: ”Luota kyynelten jälkeen ja opi elämään”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X