Loirille on vaihtoehtoja! Isänpäiväkirja x 5 – mukana vuoden odotetuin dekkari, hurja taiteilijaelämäkerta ja pettämätön lukuromaani

Kirja on aina oiva lahja. Isänpäivänä kirjakaupat pullistelevat toinen toistaan houkuttelevimpia vaihtoehtoja. Luimme niistä viisi.

Isänpäiväkirja on vaikea valita, onhan vaihtoehtoja satoja! Kotiliesi luki viisi ehdokasta – olisiko jokin näistä kirja isälle?

Lue myös: Kotilieden ruokatoimittaja sai arvostetun palkinnon: Sanna Mansikkamäen Peruna-kirja on vuoden paras keittokirja

Isänpäiväkirja 2019: Olisiko se dekkari?

Jo Nesbø: Veitsi (Johnny Kniga)

Rikostutkija Harry Hole is back. Maailman dekkarikirjallisuuden luetuimpiin kuuluva sankari jahtaa jälleen sarjamurhaaja Oslon yössä.

Kuten genreen kuuluu, Harryn asiat ovat totaalisesti rempallaan. Hän katselee maailmaa viskilasin läpi ja on sotkenut asiansa perinpohjin. Rakas Rakel on väsynyt Harryn ryyppäämiseen ja potkaissut miehen pihalle.

veitsi, isänpäiväkirja

Koska Veitsessä ollaan klassisen dekkarin äärellä, Harryn ensimmäinen suuri saalis, Finne, on vapautunut vankilasta. Ja teemaan sopivasti, Oslossa liikustelee naisia puukottava ja raiskaava peto.

Jotta tarina olisi täydellinen, Hole joutuu itse tähtäimeen.

Nesbø ei turhaan ole ansainnut mainettaan maailman luetuimpiin kuuluvana dekkaristina. Vaikka Veitsi on paksu kuin muurinkivi, se loppuu silti liian aikaisin.

Juonen ja sivujuonten käänteitä piisaa niin vimmatusti, että rattailla tulee vain ihmetelleeksi, miten tätä vauhtia riittää. Ja taas mennään.

Välillä seikkaillaan Afganistanissa, välillä Irakissa. Vastaan tulee toinen toistaan traumatisoituneempia ihmisparkoja.

Olisiko käsillä Nesbøn paras tarina? Päättele itse, mutta jos aamulla on aikainen herätys, älä tartu kirjaan illalla, sillä tätä raamattua ei malta laskea käsistään. Eikä sen imussa ehkä muutenkaan nukuttaisi.

Riikka Lehtovaara

Vai onko isänpäiväkirja Tervoa, Jalosta, Mäkelää tai Tuuria?

Jari Tervo: Loiri (Otava)

Jos kirjailija Jari Tervon taiteilija Vesa-Matti Loirista kirjoittamaan elämäkertaan tarttuu sen kohua nostattaneiden seksikohtausten ja naissuhteiden kuvausten vuoksi, tämä isänpäiväkirja voi olla pettymys. Massiivinen teos käsittää yli seitsemänsataa sivua. Yksityiselämän ilojen ja surujen ohella Tervo iskee polveilevaa tarinaa Loirin teatteri-, musiikki-, ooppera-, urheilija-, ja viihdyttäjäurasta.

Töitä Loiri onkin tehnyt aina häkellyttävällä tahdilla, mistä kertoo sekin, että kirjan lopun listaus tehdyistä töistä käsittää 15 sivua. Vauhdikasta ja alkoholilla kostutettua elämäntarinaa lukiessa miettii, että miten ihmeessä muistot voivat olla kaikesta koetusta lähes valokuvantarkkoja. Kuka ikinä voi muistaa kaiken näin yksityiskohtaisesti?

Loiri on tarina paitsi suuresta egosta ja kansan rakastamasta taiteilijasta myös pitkä siivu suomalaista kulttuuri- ja viihdehistoriaa Pojat-elokuvasta aina Loirinuotiolla-ohjelmaan, johon presidenttikin ehti Loirin vieraaksi.

Essi Salonen

Jari Tervo: Loiri

 

Olli Jalonen: Merenpeitto (Otava)

Finlandialla palkittu Olli Jalosen Taivaanpallo kertoi nuoren Anguksen elämästä Saint Helenan -saarella. Sen lopussa 16-vuotias päähenkilö jää uuteen outoon ympäristöön 1600-luvun Lontooseen.

Merenpeitossa Anguksen elämä jatkuu tästä pisteestä. Hän elää suuresti ihailemansa tiedemiehen Enmund Halleyn perheessä, toimii Halleyn uskollisena apu- ja oppipoikana ja yrittää samalla löytää omaa paikkaansa maailmassa.

Elämä ei ole Lontoossakaan helppoa. Angus avustaa Halleyta sukelluspallon kehittämisessä. Hän on alati uskollinen apuri, joka vaarantaa henkensä mestarinsa puolesta, mutta ei meinaa saada kaipaamaansa tunnustusta uhrauksilleen ja omille tieteellisille saavutuksilleen.

Olli Jalonen, Merenpeitto, isänpäiväkirja

Lopussa Angus löytää paikkansa, mutta riittäköön tämä juonipaljastuksista.

Jalonen on luonut Anguksen ympärille kokonaisen maailman, jossa henkilöhahmot heräävät henkiin. Lontoo haisee, maistuu ja tuoksuu. Lopulta tekstiä lukee kuin dokumenttia, vaikka se onkin uskomaton seikkailu ja mielikuvituksen tuote väritettynä historiallisilla yksityiskohdilla.

Riikka Lehtovaara

Hannu Mäkelä: Suunnitelma loppuelämän varalle (Kirjapaja)

Kun Hannu Mäkelä täytti 75 vuotta, hän aloitti seuraavana päivänä kirjoittamaan kirjaansa Suunnitelma loppuelämän varalle. Näin hän kertoo itse haastattelussa.

Mäkelä pohtii näissä lyhyissä teksteissään elämäänsä taaksepäin ja yrittää miettiä tulevaakin. Jotenkin optimistisessa, kaiken summaavassa hengessä. Entisenä pessimistinä.

Hannu Mäkelä, Suunnitelma loppuelämän varalle

Mäkelä käy läpi elämää syleileviä teemoja kuten pelko, raha, usko, toivo, rakkaus tai häpeä. Jutustelee itsekseen. Mutisee niinkuin vanhat miehet hänen mukaansa tekevät.

Mäkelän kirja on hyvä kumppani, jos lukija haluaa itse pohtia oman elämänsä suuria asioita. Se käy säyseästä keskustelutoverista ja vierellä kulkijasta.

Suuria, tai ainakaan kovin uusia ajatuksia Mäkelä ei tarjoile, jos sellaisia sattuisi odottamaan. Kypsän kulkijan kiteytykset jäävät kuitenkin mukavasti mieleen kutittamaan.

Tämän tekstin äärellä vaivaa ehkä vähän sekin, että Mäkelän edellinen, vaimonsa kuoleman jälkeen kirjoittama Valo, kertomus rakkaudesta oli niin vaikuttava teksti, että nämä vähemmän tuskaiset aatokset tuntuvat väkisinkin vähäpätöisimmiltä.

Riikka Lehtovaara

Antti Tuuri: Levoton mieli (Otava)

Viisi vaimoa, pari linnakeikkaa, mittava alkoholiongelma ja raha-asiat rempallaan, mutta myös lahjakkuutta ja taideopintoja Pariisissa ja Lontoossa. Surrealistisia maalauksia, joita artisti myyskenteli henkensä pitimiksi. Siinä osimoilleen ainekset Antti Tuurin kirjaan Levoton mieli, joka kertoo 1910 syntyneen ja 1968 kuolleen lappajärveläisen taitelijan Arvid Bromsin elämästä.

Tuuri on asettunut taitelijan nahkoihin, käy sisäistä monologia Bromsin päässä, kertoo tuurimaiseen tapaan verbejä vilisevillä lauseilla, mitä sattuu ja tapahtuu. Ja sattuuhan sitä. Lukija saa rakentaa päässään tarinan, päättää, mitä uskoo ja mitä ei. Joka tapauksessa tarina koskettaa kummallisella tavalla, vaikka päähenkilö onkin täysi hulttio.Antti Tuuri, Levoton mieli, isänpäiväkirja

Tuuri esiintyy kirjassa itsekin, sillä hänen maanmittausinsinööri-isänsä osti Bromsilta muutaman taulun. Riveillä vilahtelee myös tunnettuja nimiä, muun muassa Laila Kinnunen, Jorma Panula ja näyttelijä Emmi Jurkka, jonka kanssa Bromsilla oli tietenkin kiihkeä suhde.

Itkuun tirahteleva, huulensa punannut epävakaa Broms nappaa mukaansa ja pitää pihdeissään viimeiselle sivulle asti.

Riikka Lehtovaara

Vai sittenkin jotain muuta? Mikä isänpäiväkirja teillä avataan paketista? Kommentoi alle!

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Loirille on vaihtoehtoja! Isänpäiväkirja x 5 – mukana vuoden odotetuin dekkari, hurja taiteilijaelämäkerta ja pettämätön lukuromaani

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X