Kulttuuri

Mallorca: lähde vuoristoon

Vuoristoon piiloutunut Deiàn taiteilijakylä on Mallorcan idyllisimpiä sopukoita. Ken malttaa, voi retkeillä sieltä lähiseudun pikkukaupunkeihin ja kirkasvetisiin rantapoukamiin.

Aamu tuoksuu männyille, sypresseille ja villitimjamille. Lampaat nyhtävät ruohoa ja aasit rouskuttavat onnellisen näköisinä palmunlehtiä rinnepengermillä oliivipuiden lomassa.

Ympärillä kohoilevat vihreät vuorenrinteet. Alaviistossa levittyvät hunajankeltaiset kivitalot ja pihoja koristavat manteli- ja sitruspuut. Kauempana siintää Välimeri.

Ollaan Mallorcan länsiosaa hallitsevan Tramuntana-vuoriston keskivaiheilla, rannikon tuntumassa Deiàn kylässä. Hotelli La Residencian maaalue muistuttaa enemmän maaseututilan tiluksia kuin kylpylähotellin puutarhaa.

Aikoinaan paikalla olikin kaksi kartanoa, jotka saivat elantonsa oliiveista. Kartanoiden 450 vuotta sitten rakennetut ja pieteetillä kunnostetut päärakennukset ovat yhä pystyssä.

Tilan ikivanhoista oliivipuista saadaan neitsytöljyä hotellin ravintoloiden ja kylpyläosaston käyttöön. Yrtti- ja kasvimailta kerätään luomutuotteita ruokapöytiin ja appelsiinitarhan antimista valmistetaan marmeladia aamiaispatongin päälle.

Hotelliin maalaamaan

La Residencia on Mallorcan ylellisimpia hotelleja, mutta ilmapiiri on lempeän kodikas ja sisustus rustiikki. Huoneissa on saarelle tyypillisiä puuhuonekaluja ja antiikkia. Näyttävänä kontrastina on nykytaidetta. Pihamaallakin on veistoksia.

Hotellilla on ikioma taidemaalari, samoin kuvanveistäjä. Heiltä saa yksityistunteja. On myös paikkakuntalaisten töitä esittelevä taidegalleria, jossa näyttelyt vaihtuvat. Deià on ollut jo vuosikymmeniä luovien ihmisten tyyssija. Rauhaisassa Cala de Deiàn kivikkopoukamassa voi pulahtaa uimaan Välimereen. Kollaaseihin erikoistunut taidemaalari David Templeton on asunut Deiàssa yli 35 vuotta. Vuoriston kylät ovat sieviä ja huoliteltuja. Valldemossan sivukujia koristavat viherkasvit ja uskonnolliset seinä­ laatat.

Yksi pioneereista oli englantilainen kirjailija-runoilija Robert Graves, joka asui täällä yli puolet elämästään aina kuolemaansa, vuoteen 1985 saakka. Hänet on haudattu kukkulalle kylän keskellä sijaitsevalle hautausmaalle. Gravesin koti on nykyään museona.

Deià inspiroi edelleen. Kujilla voi poikkeilla pieniin ateljeihin ja työpajoihin, joissa työstetään ja myydään maalauksia, savitöitä ja koruja. Monet taiteilijat ja artesaanit ovat ulkomaalaisia. He kertovat päätyneensä kylään jo aikoja sitten kauniiden maisemien, eristäytyneisyyden ja erityislaatuisen valon vangitsemina.

Näin on käynyt myös englantilaissyntyiselle David Templetonille, joka soittaa kitaraa terassillaan. Mies tarjoaa lasillisen viiniä, esittelee tekemiään kollaaseja sekä boheemia kotistudiotaan, joka on täynnä kirjapinoja, soittimia ja vanhoja sohvia.

Luostariin ja ruokatorille

Deià on Mallorcan sievimpiä paikkakuntia, valtavan huoliteltu ja säilyttänyt perinteikkään ilmeensä. Moni matkailija viivähtää täällä kuitenkin vain tovin, sillä kylä on pieni, hotelleja on vähän ja parkkipaikat ovat kiven alla. Illalla ja aamulla onkin lumoavan hiljaista. Rentoutumiseen Deià on täydellinen.

Vuoristoseutu houkuttelee kiertelemään, sillä lähettyvillä on useita kiinnostavia kohteita.

Valldemossaan ajaa autolla vartissa katsomaan historiallista linna- ja luostarikompleksia. Sitä ovat asuttaneet 1300-luvulta lähtien kuninkaalliset ja munkit sekä 1800-luvulla, yhden talven ajan, kuuluisa puolalainen säveltäjä Frédéric Chopin rakastettunsa kanssa.

Luostari on turistiryhmien ruuhkauttama. Onkin helpompi ihastua paikallisen elämänmenon paljastaviin sivukujiin, joita koristavat viherkasvit ja pyhimysten kuvat. Käynnin arvoinen kohde on myös Pastelería Ca’n Molinasin kahvila, jonka vanhoin reseptein valmistetut leipomukset paistetaan leivinuunissa.

Deiàsta pääsee hetkessä Sólleriin. Pikkukaupungin ytimessä, pääaukion ympäristössä, on komeita art nouveu -tyylisiä rakennuksia. Sympaattiselta lauantaitorilta saa paahdettuja manteleita, juustoja ja muita saaren ruokaherkkuja. Aukion poikki kolistelee tämän tästä vanha raitiovaunu, joka vie merenrantaan, huviveneiden ja ravintoloiden luokse.

Grillaa luonnon helmassa

Tramuntana-vuoristo vetoaa matkailijoiden ohella luonnonrauhaa etsiviin mallorcalaisiin. Heitä tapaa vaikeapääsyisissä merenlahdelmissa, patikkapoluilla ja näköalapaikoilla ihailemassa rotkoja ja jyrkänteitä.

Kun matkaa Llucin luostarille kurkistamaan sen aarretta, keskiaikaista neitsytpatsasta, voi läheiseltä piknikkipaikalta löytää iloisen seurueen. Miesväki puuhastelee grillien ja paellapannujen parissa, naiset kattavat pöytiä ja lapset juoksentelevat mäntyjen katveessa.

Joukko saarelaisia on tullut viettämään aikaa Cala de Deiàan, jonne voi kävellä Deiàsta jyrkkää polkua. Kivikkoisessa poukamassa on muutamia kesämökkejä, valkoisia veneitä ja kourallinen auringonottajia. Uskaliaimmat pulahtavat uimaan jo varhain keväällä. jolloin Välimeri on vielä vilpoisaa.

– En vaihtaisi työpaikkaani mihinkään, sitä, että saan viettää päivät tällaisessa paikassa, puhelee Ca’s Patró March -ravintolan tarjoilija ja siirtää katseensa auringonsäteiden täplittämään vedenpintaan, josta rosoiset kalliorinteet nousevat.

Männyt ja meren suola tuoksuvat. Lautasella odottaa grillattu kampela, jota maustaa valkosipuli-persiljasilppu reilulla lorauksella paikallista oliiviöljyä.