”Mihin ehtiikään, jos elää saa!” Tiesitkö, että nämä tutut sanonnat ovat Runebergin kynästä?
J.L. Runeberg kirjoitti paljon muutakin kuin Maamme-laulun. Runebergin runot ovat jääneet osaksi arkistä kielenkäyttöä monien lentävien lauseiden muodossa.
Johan Ludvig Runebergin runot ovat yhä osa elävää suomea, ja monet hänen säkeensä ovat mukana päivittäisessä kielenkäytössä varsin arkisissa yhteyksissä.
Tiesitkö, että muun muassa nämä vieläkin käytössä olevat lausahdukset ovat kansallisrunoilijamme kynästä lähtöisin?
”Älyä kyll’ ei Dufvalla liiaksi ollutkaan,
pää huono oli, arveltiin,
mut sydän paikallaan.”
(Sven Dufva, Vänrikki Stoolin tarinat)
”Tasan ei käy onnen lahjat.”
(Vänrikin markkinamuisto, Vänrikki Stoolin tarinat)
”Te voititte, on teidän valta nyt,
se mulle tehkää, mikä miellyttää!
Mut laki ennen mua syntynyt,
myös jälkeheni jää.”
(Maaherra, Vänrikki Stoolin tarinat)
”Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme viljan halla.”
(Saarijärven Paavo, Runoja I)
Lue myös: Saiko presidenttiparin lapsi nimensä tämän runoilijan mukaan?
”Viel’ uusi päivä kaikki muuttaa voi.”
(Vänrikin tervehdys, Vänrikki Stoolin tarinat)
”Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.”
(Vänrikki Stool, Vänrikki Stoolin tarinat)
”Näet, helmi hän oli, se eukkonen, ja helmipä kalliskin;
Jos sietikin naurua hiukkasen, toki arvoa runsaammin.”
(Lotta Svärd, Vänrikki Stoolin tarinat)
”Mihin ehtiikään, jos elää saa.”
(Wilhelm von Schwein, Vänrikki Stoolin tarinat)
”Äl’ yli päästä perhanaa!”
(Sven Dufva, Vänrikki Stoolin tarinat)
Runebergin runot: Maamme-laulun lisäksi virsiä ja romanttisia runoja
Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) on Suomen kansallisrunoilija. Runebergin kuuluisin teos on Vänrikki Stoolin tarinat (1848 ja 1860) , jonka avausrunosta Maamme-laulusta tuli Fredrik Paciuksen säveltämä Suomen kansallislaulu. Maamme-laulusta lauletaan yleensä ainostaan ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, mutta itse runo on 11-säkeistöinen.
”Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.”
(Maamme, 10. säkeistö, Vänrikki Stoolin tarinat)
J.L. Runeberg oli varsin tuottelias runoilija, joka kirjoitti runojen lisäksi myös virsiä. Esimerkiksi Mä silmät luon ylös taivaaseen -virsi on Runebergin sanoittama:
”Mä silmät luon ylös taivaaseen
ja yhteen käteni liitän.
Sua Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän.
Suomea ja suomalaisuutta ihannoivista, sotaisista ja uskonnollisista teemoistaan tunnettu Runeberg taisi myös romanttisen kielen:
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.
(Ainoa hetki, Idyllejä ja epigrammeja)
Lähteet: doria.fi, fi.wikisource.org, runeberg.net
Kommentoi
Kommentoi juttua: ”Mihin ehtiikään, jos elää saa!” Tiesitkö, että nämä tutut sanonnat ovat Runebergin kynästä?
Hauaisin löytää laulun, jonka olen aina luullut olevan Runebergin kynästä:
”Oi virka (kerro) lintu pieni sä metsän lintunen, miks aina jaksat laulaa ja olla iloinen. Sun laulusi mä kuulen jo vahain aamulla ja illallakin vielä soi äänes kirkkaana.”
Tämä laulu on ollut koulun laulukirjassa tai lukukirjassa. Osaan sävelenkin. Mistään en laulua ole enää löytänyt. Olen opettaja vuosimallia 1971.