Kulttuuri

Saamelainen kulttuuri näkyy ja kuuluu! 3 saamelaista kulttuurivaikuttajaa kertoo, mihin teoksiin kannattaa tutustua

Saamelainen taide on merkityksellistä ja arvokasta itsessään saamelaisyhteisölle. Se tarjoaa myös valtaväestölle mahdollisuuden oppia tuntemaan saamelaiskulttuuria ja lähihistoriaa.

Saamelainen kulttuuri ja taide ovat näkyneet viime vuosina Suomessa yhä vahvemmin valtakunnallisella ja kansainvälisellä taidekentällä. Näin arvioivat tutkijat Annukka Hirvasvuopio-Laiti Saamelaisesta korkeakoulusta (Sámi Allaskuvla) ja Kaisa Ahvenjärvi Jyväskylän yliopistosta.

Esimerkiksi saamelaisen kuvataiteilija Outi Pieskin taidetta nähtiin taidemuseo Emmassa 2018. Parhaillaan Suomen Kansallismuseossa on esillä saamelaistaiteilijoiden kuratoima Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu -näyttely. Se kunnioittaa museon kokoelmiin 170 vuoden aikana kerätyn saamelaisesineistön palautusprosessia takaisin saamelaisyhteisölle, Saamelaismuseo Siidaan.

Myös saamelainen musiikki kuuluu. Saamelaismuusikot menestyvät Talentin kaltaisissa kansainvälisissä tv-formaateissa, ja saamelainen musiikki tavoittaa festivaaliyleisöjä.

”On toki muistettava, että saamelainen kulttuurikenttä on kansainvälistä ja monikielistä jo lähtökohtaisesti, sillä Saamenmaa levittyy neljän valtion alueelle”, saamelaisesta nykyrunoudesta väitellyt yliopistonopettaja Kaisa Ahvenjärvi sanoo.

Annukka Hirvasvuopio-Laiti
Annukka Hirvasvuopio-Laiti on saamelainen muusikko ja musiikintutkija sekä yliopistolehtori Sámi Allaskuvlassa Kautokeinossa. Hän asuu Utsjoella ja hänen perheensä työskentelee poronhoidon parissa.  Kuva: Ulla Isotalo

Saameksi julkaistaan niin rap-musiikkia kuin heviäkin

Erityisesti saamelaismusiikki on elinvoimaista ja moninaista. Uusien saamelaismuusikkojen määrät ovat olleet 2000-luvulla kasvussa niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.

Saamelaismusiikin festivaalit, kuten Ijahis idja, kasvattavat ja vakiinnuttavat kävijämääriään, arvioi Annukka Hirvasvuopio-Laiti, joka tutkii saamelaista nykymusiikkia. Spotifyn kaltaiset suoratoistopalvelut ja internet mahdollistavat saamelaismusiikin leviämisen yhä suuremmille kuulijakunnille.

Saameksi julkaistaan perinnemusiikin lisäksi kaikkia genrejä hevistä, pop- ja rap-musiikkiin. Saamelainen musiikki seuraa trendejä samaan tapaan kuin muutkin musiikkilajit. Nykymuusikot, kuten inarinsaamelainen Amoc ja pohjoissaamelainen Áilu Valle, yhdistävät suvereenisti niin omia kulttuuriperinteitä, kuten joikua, kuin valtavirtaräppäreiltä tuttuja riimejä.

”Saamelaisen populaarimusiikin kehityksen voi katsoa alkaneen Nils-Aslak Valkeapään Joikuja-esikoislevystä (1968), jossa ensimmäistä kertaa yhdistettiin perinteisesti säestyksettömään joikuun soitinsäestystä. Pikkuhiljaa muutkin saamelaiset artistit alkoivat tehdä uudenlaista saamelaista musiikkia Valkeapään esimerkin mukaisesti”, Hirvasvuopio-Laiti kertoo.

”Esimerkiksi vanhin lapseni Mihkku, joka täyttää tänä vuonna 20 vuotta, on jo kasvanut aikana, jolloin saamelainen musiikki on musiikkia muiden joukossa. Hän on lapsuudesta saakka fanittanut yhtä lailla niin saamelaisia artisteja kuin amerikkalaisiakin”, Hirvasvuopio-Laiti sanoo.

Mihkku Laiti tekee itse pohjoissaamenkielistä rap-musiikkia artistinimellä Yungmiqu. Hän ylisi keväällä 2021 esitetyssä Talent Suomi -ohjelmassa semifinaaleihin.

Kirjallisuudella tärkeä merkitys kielen säilymisen kannalta

Siinä missä saamelainen elokuva ja musiikki näkyvät myös valtakunnallisesti ja kansainvälisesti, on saamelaisen kirjallisuuden tilanne institutionaalisesti haastavampi, sanoo Kaisa Ahvenjärvi.

Ensinnäkin saamenkielisen kirjallisuuden lukijakunta alkuperäiskielellä on pieni. Saamelaisia elää neljän valtion alueella saamelaiskäräjien mukaan noin 75 000–100 000. Heistä reilu 10 000 asuu Suomessa. Saamen kieliä on kaikkiaan kymmenen, ja niistä kolmea, eli pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea, puhutaan Suomen maarajojen alueella.

Saamen kielen ja kulttuurin asema on pyritty turvaamaan 1992 ensimmäisen kerran voimaan tulleella kielilailla, joka velvoittaa, että saamelaisalueella saamelaisilla on oikeus saada viranomaispalvelua äidinkielellään. 70 prosenttia saamelaisista asuu kuitenkin kielilakia koskevan saamelaisalueen ulkopuolella.

Kirjallisuutta julkaistaan lähes kaikkien saamenkielten lisäksi myös suomeksi, norjaksi, ruotsiksi, tanskaksi ja venäjäksi, mutta käännöksiä ei välttämättä ole saatavilla heti tai koskaan.

Laajemman tavoittavuuden lisäksi käännösten puuttuminen on haaste myös saamelaisille, joista merkittävä osa on menettänyt oman äidinkielensä Pohjoismaiden harjoittaman kolonialismin eli alueellisen ja kulttuurisen alistamisen vuoksi. Sen lisäksi, että saamelaisten maankäyttöä on rajoitettu ja luonnonvaroja hyväksikäytetty, saamelaisilta riistettiin oikeus omaan kulttuuriin ja kieleen. Suomessa esimerkiksi saamelaislapset lähetettiin vielä 1970-luvulla asumaan koulukoteihin, joissa kiellettiin saamen kielen puhuminen.

”Noin puolet saamelaisista ei pysty lukemaan saamenkielistä kirjallisuutta. Jos rinnalla olisi käännös, teksti aukeaisi paremmin”, Ahvenjärvi sanoo.

Norjassa ylläpidettävään Samisk bibliotektjeneste -kirjastopalveluun on listattu kaikki saamelaisten eri kielillä julkaisema kirjallisuus.

Kaupalliset tukirakenteet puuttuvat

Saamelaisten taiteilijoiden asema on suomalaisiin taiteentekijöihin verrattuna marginaalisempi. Suomessa ei esimerkiksi ole ainoatakaan saamenkielistä kustantamoa, vaan saamenkielinen kirjallisuus on riippuvainen Norjasta, jossa valtio tukee saamenkielistä kustannustoimintaa taloudellisesti. Lisäksi saamenkielinen kirjallisuus on Kaisa Ahvenjärven mukaan saman haasteen edessä kuin muunkin kielinen kirjallisuus.

”Koko kirjallisuusinstituutio kaikilla maailman kielillä vapisee. Kirjoja luetaan ja ostetaan vähemmän, miksipä asia olisi eri saamelaiskulttuurissa. Nuorilla lukijoilla ei ole tottumusta kirjojen lukemiseen”, Kaisa Ahvenjärvi sanoo.

Kaisa Ahvenjärvi
Kaisa Ahvenjärvi on suomalainen saamelaiseen nykyrunouteen erikoistunut tutkija ja suomentaja Jyväskylän yliopistosta. Hänen saamesta suomeen kääntämänsä ja kokoamansa Tuulisolmuja-runoteos palkittiin Ylen Kääntäjäkarhulla 2018. Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen

Koska saamelaiskirjallisuudelta puuttuvat kaupalliset tukirakenteet, lukukulttuurin rapautumisella on radikaalimpi vaikutus saamelaiskirjallisuuteen kuin valtakielellä julkaistuun kirjallisuuteen. Toisaalta saamenkielisiä teoksia ilmestyy vuosittain toistakymmentä kappaletta runoudesta tietokirjallisuuteen ja lastenkirjallisuuteen. Tilanne on parempi kuin esimerkiksi Australian, Pohjois-Amerikan ja Uuden-Seelannin alkuperäiskansakirjallisuudella, josta valtaosa julkaistaan englanniksi.

”Siihen nähden, kuinka valtavan pienestä ryhmästä on kyse ja kuinka uskomattoman monimuotoista kirjallisuutta julkaistaan koko ajan, ei saamelaisen kirjallisuuden kenttä hirveän huonosti voi”, Ahvenjärvi sanoo.

Lue myös: Saamelaiskielet ovat rikkaus, mutta niiden asema Suomessa on huono – testaa, kuinka hyvin ymmärrät saamen kieliä!

Yhteiskunnallinen sanoma vahvasti läsnä

Nunnuka-lai-laa, Leila löi Lailaa, saamelainen aina bailaa Vai oliks se sittenkään niinku luulit, aijaa Ei hättää, tule kuuntelemmaan, ei tiedolla ole rajjaa”, kuuluu saamelaisräppäri Áilu Vallen kappale Nunnuka-lai-laa (2017).

Yhteiskunnalliset aiheet alkoivat vahvistua saamelaisessa taiteessa 1970-luvulla. Saamelaisella kirjallisuudella ja musiikilla on ollut tutkijoiden mukaan myös terapeuttinen merkitys saamelaisyhteisölle. Sen kautta on käsitelty kolonialismin aiheuttamia traumoja, oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin, perinteisen elämäntavan ja nykyajan yhteentörmäyksiä sekä saamelaisyhteisön sisäisiä ristiriitoja ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.

”Nämä teemat ovat olleet läsnä kaiken aikaa, mutta ehkä nykyisin ne ilmaistaan aiempaa suorasanaisemmin eikä enää kielikuvin ja kätketysti”, Annukka Hirvasvuopio-Laiti sanoo.

Saamelainen kulttuuri on merkityksellistä ja arvokasta itsessään saamelaisyhteisölle. Se tarjoaa kuitenkin myös valtaväestölle mahdollisuuden oppia tuntemaan saamelaiskulttuuria ja lähihistoriaa, Kaisa Ahvenjärvi huomauttaa.

Kulttuurin kautta suomalaisetkin voivat ymmärtää saamelaisten kokemuksia ja nykypäivän poliittisia vaatimuksia, esimerkiksi Jäämeren rataan tai alkuperäiskansoja koskevaan ILO 169 -yleissopimukseen liittyen. Jälkimmäisen tarkoituksena on turvata alkuperäiskansan ihmisoikeudet, kieli, kulttuuri ja pyrkiä poistamaan sulauttamispyrkimykset valtakulttuuriin.

Saamelaiset eivät juurikaan näy tai kuulu suomalaisissa kouluissa ja oppikirjoissa, minkä takia saamelaisiin kohdistuu yhä stereotypioita, ennakkoluuloja, virheellisiä käsityksiä ja vihapuhetta.

”Esimerkiksi Jorma Uotinen kysyi silloin 18-vuotiaalta esikoiseltani Mihkkulta suorassa Talent Suomi -lähetyksessä, että ’oletko shamaani’”, Hirvasvuopio-Laiti kuvailee.

Siksi saamelaisista tarvitaan lisää tietoa. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, ettei saamelaisen taiteen ja taiteilijoiden tehtävä ole ensisijaisesti opettaa vaan tarjota yleisinhimillisiä ja taiteellisia elämyksiä siinä missä muunkin taiteen. Myös universaalit teemat, kuten rakkaus tai kuolema, ovat osa saamelaista kirjallisuutta siinä missä muutakin kirjallisuutta.

Oman kulttuurin ylläpito on saamelaisille sydämenasia

Kiitos saamelaisen taiteen asemasta kuuluu tutkijoiden mukaan ennen kaikkea saamelaisille, jotka ovat itse tehneet systemaattisesti töitä kielen säilyttämiseksi ja kulttuuria tukevan koulutuksen kehittämiseksi.

”Ihmiset ovat tehneet isoja henkilökohtaisia päätöksiä valitessaan taiteensa kieleksi äidinkielensä, vaikka eivät olisi oppineet kirjoittamaan sitä koulussa. He ovat valinneet sydämensä kielen, vaikka kustannustoiminta ja yleisö ovat sen seurauksena rajatumpia. Jos omakielistä kirjallisuutta ei kirjoitettaisi, instituutioilla ei olisi mitään tuettavaa”, Ahvenjärvi muistuttaa.

Ahvenjärven mukaan Niillas Holmbergin kaltaiset nykykirjailijat tekevät myös nuoremmille näkyväksi, että on mahdollista kirjoittaa ja julkaista kirjoja.

”Tähän verrattuna kaikki taloudelliset kysymykset ovat ihan toissijaisia, vaikka eivät tietenkään merkityksettömiä.”

Uhanalaisten perinnemusiikkien, kuten pohjoissaamelaisen luohtin, inarinsaamelainen livđen ja kolttasaamelainen leu’ddin, häviämiseen on puolestaan reagoitu suunnittelemalla ja toteuttamalla saamelaismusiikin opetusta. Utsjoella toimii esimerkiksi saamelaismusiikkiin erikoistunut koulutusohjelma, Sámi Musihkkaakademiija. Näin myös musiikkiperinteen taitavien ja sitä eteenpäin siirtävien joukko vahvistuu.

”Perinnemusiikkia arvostetaan suuresti ja sen säilymisen eteen tehdään töitä. Modernin musiikin laajuus ja kirjo eivät mielestäni uhkaa sen asemaa. On hyvä, että saamelaista musiikkia uudistetaan ja on hyvä, että perinteet säilyvät”, Hirvasvuopio-Laiti sanoo.

Lue myös Seura.fi: Saamelainen muusikkokin joutuu kysymään itseltään: voinko oppia joikaamaan? Nyt Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii joiun mysteeriä

Kommentoi

Kommentoi juttua: Saamelainen kulttuuri näkyy ja kuuluu! 3 saamelaista kulttuurivaikuttajaa kertoo, mihin teoksiin kannattaa tutustua

Jj

Kontentti

Sinun täytyy kommentoidaksesi.