Mitä kannattaa lukea talvilomalla? 7 intohimoista lukijaa vinkkaa – ”Kirjaa lukiessa menin palasiksi, eivätkä palat enää asettuneet vanhoille paikoilleen”
Talvilomalla reippaillaan ulkona, mutta käperrytään myös sohvannurkkaan hyvien tarinoiden ja kauniiden sanojen äärelle. Nappaa talven parhaat lukuvinkit tältä listalta!
Haluaisitko lukea vavahduttavan romaanin, loistavan tietokirjan tai lempeitä runoja? Vai kiinnostaisiko kevyt ihmissuhdedraama tai koukuttava dekkari?
Pyysimme seitsemää kirjallisuusihmistä kertomaan, mitä teoksia he suosittelevat talvilomalukemiseksi. Joukkoon mahtui sekä uusia vaikuttavia lukukokemuksia että ikisuosikkeja. Ota talteen lukuvinkit!
Kirjailija Siiri Enoranta vinkkaa:
Anu Kaaja: Katie-Kate (Teos)
”Anu Kaajan romaani Katie-Kate on pöyristyttävä, törkeä ja riemastuttava tutkielma nykyajan naiskuvista, tirkistelystä, julkkisten palvonnasta ja itsensä etsimisestä. Samaan aikaan hurjan älykäs ja hauska kirja, jopa ällöttäväkin, mutta mielestäni poikkeuksellinen ja mestarillinen!”
Peter Høeg: Nainen ja apina (Tammi, 1996, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen)
”Peter Høegin kirja Nainen ja apina leikkii raikkaasti kliseellä villimiehestä ja tämän hurmaamasta neidosta. Pidän hirveästi tällaisista romaaneista, joiden lajityyppiä on vaikea määritellä. Kirja tarkastelee hyvin kiinnostavalla tavalla ihmisyyden ja eläimellisyyden rajapintoja. Voiko niitä lopulta erottaa toisistaan?”
Sarah Waters: Silmänkääntäjä & Yövartio (2006, 2007, Tammi, suomentanut Helene Bützow)
”Rakastan melkein kaikkia Sarah Watersin kirjoja, mutta suosittelen erityisesti Yövartiota ja Silmänkääntäjää. Molemmissa yhdistyy uskottava historiallinen miljöö, kutkuttava juoni, hieno rakenne ja samastuttavat päähenkilöt. Watersilla on ihmeellinen kyky kuvata sekä menneitä aikakausia että ihmisten syvimpiä tuntoja sieluunkäyvällä tavalla.”
POC-lukupiirin Aracelis ja Téri vinkkaavat:
Akwaeke Emezi: Makeaa vettä (Kosmos, 2021, suomentanut Sari Karhulahti)
”Akwaeke Emezin esikoisromaani Makeaa vettä on upea lukukokemus, ja meidän tämän vuoden puolella lukemistamme kirjoista vaikuttavin! Makeaa vettä kertoo nigerialaisen tytön, Adan, kasvutarinan. Adan elämään kuuluu paljon tavallisia asioita: rakkautta, seksiä, muutoksia, masennusta ja ystävyyttä. Se, mikä tarinasta tekee erityisen kiinnostavan, on jumalat, jotka asettuvat Adan mielessä sijaitsevaan marmorihuoneeseen ja kertovat Adan tarinan omista näkökulmistaan.
Heti kirjan luettuamme julistettiin se meidän yhdeksi lempikirjaksi, eikä tämä varmasti jää viimeiseksi lukukerraksi. Tämä on täydellistä lomalukemista sellaiselle lukijalle, joka arvostaa kaunista kuvailua, oivaltavia ajatuksia ja mytologiasta ammentavaa tarinaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tarinassa käsitellään rankempiakin asioita, etenkin mielenterveyteen liittyen.”
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (Otava, 2021, suomentanut Niko Toiskallio)
”Minuutin mittainen ikuisuus on nuorille aikuisille suunnattu säeromaani, joka kertoo 15-vuotiaasta Willistä. Kirjan alussa Willin veli tapetaan. Will on oppinut elämään noudattaen sääntöjä, joiden mukaan murhat tulee kostaa. Kostoretkellä hän kuitenkin uppoutuu keskusteluihin monen jo edesmenneen tuttavan ja perheenjäsenen kanssa. Yksi hissimatka venyy kokonaisen kirjan mittaiseksi. Vaikka aihe on rankka, on kieli kaunista ja tunteet käsinkosketeltavissa.
Jos lukemiseen tuntuu hankalalta tarttua, tämä teos voi toimia helppona aloituksena. Me meinattiin viime kesänä ahmia kirja yhdeltä istumalta. Tämän teoksen äärelle oli helppo pysähtyä, ja se palautti mieleen sen, mikä kaikki lukemisessa on ihanaa.”
Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset (Otava, 2019, suomentanut Jaana Iso-Markku)
”Kevin Kwanin Ökyrikkaat aasialaiset on kuin matka toiseen maailmaan: rikkaiden aasialaisten sukujen juhlien, ruokien, hulppeiden asuntojen ja juonien keskelle. Yliopistolla työskentelevä Rachel lähtee miesystävänsä Nickin kanssa Singaporeen tapaamaan Nickin perhettä. Singaporessa Rachelille selviää yllätyksenä, että Nick tulee todella rikkaasta ja arvostetusta suvusta, joka ei otakaan häntä avosylin vastaan.
Me luettiin tämä kirja joululomalla, koska haluttiin silloin lukea vähän kevyempää ihmissuhdedraamaa, johon voitaisiin upota loman ajaksi. Tähän oli ihana upputua ja lentää hetkeksi ihan toisenlaiseen todellisuuteen. Kirjalle on myös jatko-osa Ökyrikas tyttöystävä, joka jatkaa siitä mihin ensimmäisessä kirjassa jäätiin.”
Kuvittaja-musiikintekijä Ilja Karsikas vinkkaa:
Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista (Siltala, 2021)
”Sano jotain kaunista on ystäväni ja bändikaverini upea ja herkkä novellikokoelma. Marko Järvikallas on kahdella novellikokoelmallaan nostanut esiin klassista suomalaista novelliperinnettä.
Henkilöhahmot ovat jollain tavalla eksyksissä tai rikkinäisiä, mutta Marko kohtelee kaikkia heitä rakkaudella ja ymmärryksellä. Sano jotakin kaunista on Markon esikoiskokoelmaakin vahvempi ja hienovireisempi kokonaisuus. Marko lienee Suomen Lucia Berlin, jos ei tyylillisesti, niin taidollisesti.”
Tommi Liimatta: Rollo (Like, 2020)
”Jos tiiliskivet kiinnostavat ja olet 1970-luvulla syntynyt musiikkinörtti, olet luultavasti jo lukenut tämän. Muillekin hieno muistelmateos sopii vallan hyvin. Tommi Liimatta kertoo omista teini-iän rimpuiluistaan hauskalla ja henkilökohtaisella tavalla päästen hienosti sisälle omiin nuoruudenaikaisiin ajatuksiinsa.
Päiväkirjamerkintöjä, listoja parhaista bändeistä, Absoluuttisen nollapisteen alkutaivallusta, pohdintoja elämästä ja musiikkista. Vakavasti koettuja höpsöjä ajatuksia 1990-luvun listamusasta, NKOTB:sta, Nirvanasta ja ystävyydestä.”
Osmo Tapio Räihälä: Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa (Atena, 2021)
”Loistava kirja kaikille musiikista yhtään kiinnostuneille. Osmo Tapio Räihälä avaa nykymusiikkia helposti lähestyttävällä tavalla. Hän valottaa nykymusiikin suhdetta klassiseen musiikkiin, esittää kulttuurihistoriallisia yhteyksiä nykytaiteen ja -musiikin, popin ja teknon välille ja auttaa ymmärtämään, mistä on kyse.
Räihälä hän auttaa hahmottamaan musiikkiin liittyviä termejä, määritelmiä, tyylisuuntia ja tekijöitä – hauskoja anekdootteja unohtamatta. Itseäni Räihälän kirja inspiroi niin lukijana kuin musiikintekijänä. Ensimmäistä kertaa elämässäni pohdin tosissani, miksi en nuorena ryhtynyt opiskelemaan säveltämistä.”
Lue myös: Hirveää älämölöä, ajattelee moni nykymusiikista – Voiko siitä oppia nauttimaan?
Kirsin Book Clubin Kirsi Raninin lukuvinkit:
Meg Mason: Murhe ja autuus (Otava, 2022, suomentanut Maria Lyytinen)
”Kirjan päähenkilö on nelikymppinen Martha, jonka ennen niin ymmärtäväinen lääkärimies on juuri lähtenyt. Marthan mieli on aina vaeltanut murheen ja autuuden vuoristoradalla, mutta viimein hän on saanut vastauksia kysymyksiinsä, jonkinlaisen syyn tuntemuksilleen.
Murhe ja autuus kertoo hurmaavalla tavalla mielenterveyden ongelmista ja Marthan persoonallisesta suvusta. Tarkkanäköinen tarina nappaa mukaansa ja pistää pohtimaan, millaista on, kun oma tai läheisen mieli järkkyy.”
Anu Patrakka: Katumuksen kallio (Into, 2022)
”Jos pidät hyvin kirjoitetuista dekkareista, joissa väkivalta ei ole pääosassa eikä lapsia tai eläimiä vahingoiteta, suosittelen lämpimästi Anu Patrakan Portugaliin sijoittuvaa Rui Santos -sarjaa! Sarjaa lukiessa pääsee sukeltamaan syvälle toiseen kulttuuriin.
Katumuksen kallio on sarjan kuudes osa, mutta mukaan voi hypätä missä vaiheessa tahansa. Rui Santos on charmantti portolainen poliisi, joka tässä uusimmassa dekkarissa joutuu selvittämään katolilaisen papin kuolemaa.”
Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme (S&S, 2021, suomentanut Tero Valkonen)
”Lyhyt maallinen loistomme on syvän inhimillinen kirja, jota suosittelen kaikille, jotka haluavat avartua, ymmärtää elämää ja nauttia upeasta kielestä.
Kirja puhuttelee yleismaailmallisella tasolla, kuinka naiset korjaavat sodan jälkiä ja miten sota vaikuttaa lapsiin vielä seuraavissa sukupolvissakin. Se on myös upea nuoren miehen kasvukertomus, jonka päähenkilö on oikeassa elämässä puhjennut loistoon kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti.”
Esikoiskirjailija ja kirjoittamisen ohjaaja Eeva Åkerblad vinkkaa:
Vilja-Tuulia Huotarinen: Omantunnon asioita (Siltala, 2020)
”Suosittelen näitä runoja lukijalle, joka kaipaa jotakin lohdullista ja lempeää sekä tunnetta jonnekin kuulumisesta. Vilja-Tuulia Huotarisen tarkkanäköiset runot hehkuvat inhimillisyyttä, voimaa ja yhteyden tärkeyttä. Niitä on myös runoutta yleensä vierastavan helppo lähestyä.”
Clarice Lispector: Passio (Teos, 2014, suomennos Tarja Härkönen)
”Tätä suosittelen varauksella: Passion lukeminen todella ravistelee. Brasiliassa vuonna 1964 julkaistu Clarice Lispectorin romaani on minulle yksi tärkeimmistä. Tätä nyrjäyttävää, mystistä ja kaunista kirjaa lukiessa menin palasiksi, eivätkä palat jälkeenpäin enää asettuneet vanhoille paikoilleen.”
Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja (WSOY, 1978)
”Muistikirjani on täynnä Naisen päiväkirjasta poimittuja sitaatteja. Eeva Kilven alun perin yksityisiksi tarkoitetuista päiväkirjamerkinnöistä koostettu teos muistuttaa minua siitä, miten merkityksellistä kirjoittaminen on. Tämän lukeminen saattaa aiheuttaa tarpeen kirjata asioita muistiin myös oman elämän keskeltä — juuri sellaisina kuin ne tässä kohtaa tuntuvat ja näyttäytyvät.”
Takakansi-podcastin tuottaja Marko Suomen lukuvinkit:
Emmanuel Carrere: Limonov (Sammakko, 2013, suomentanut Kristina Haataja)
”Kiehtova elämäkerta radikaalista runoilijasta sekä Neuvostoliiton sortumsesta ja Venäjän kulttuurista. Teos on ajankohtainen ja iätön.”
Iida Rauma: Hävitys – Tapauskertomus (Siltala, 2022)
”Viiltävä näkökulma kouluväkivaltaan, muistamiseen ja tuhoamiseen yksilön, yhteisön, kaupungin ja planeetan tasolla. Koskettava ja kaunis aiheuden raakuudesta huolimatta.”
Emilia Kukkala: Kaiken jälkeen (Into, 2021)
”Tarina totaalisesta irtiotosta, koko oman elämän kyseenalaistamisesta, musiikista ja ystävyydestä. Omien arvojen pohtimiseen sopiva vaudikas ja hauskakin tarina.”
Mitä kirjaa sinä suosittelet talvilomalukemiseksi? Kerro kommenteissa!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Mitä kannattaa lukea talvilomalla? 7 intohimoista lukijaa vinkkaa – ”Kirjaa lukiessa menin palasiksi, eivätkä palat enää asettuneet vanhoille paikoilleen”
Minä suosittelen Sirpa Kähkösen tuotantoa, esimerkiksi ”Vihreää salia”.