Vihdoin teatteria, josta teinikin innostuu! Hararin Sapiens sävähdyttää Kansallisteatterissa näistä 5 syystä

Tietokirjojen suosikki Yuval Noah Hararin Sapiens on nyt taipunut teatteriesitykseksi. Ja sangen ainutlaatuiseksi sellaiseksi! Listasimme viisi syytä, miksi esitys kannattaa nähdä ja innostaa mukaan nuoren sukupolven edustajia.

Kolme vuotta sitten suomeksi ilmestynyt historioitsija Yuval Noah Hararin Sapiens – Ihmisen lyhyt historia on ollut kirjallinen menestys. Se nosti tapetille brainy books -ilmiön eli korvienvälikirjallisuuden. Selkeä ja mukaansatempaavasti kirjoitettu tietokirja imaisi mukaansa myös sellaisia lukijoita, joita tietokirjat taikka ylipäätään lukeminen ei juuri kiinnosta.

Nyt Kansallisteatterissa on mahdollista nähdä dramaturgi Minna Leinon sovitus menestysteoksesta. Esitys on toteutettu WAUHAUS-kollektiivin ja Uuden tanssin keskus Zodiakin kanssa sangen rohkealla ja omaperäisellä tavalla. Ensi-illan jälkeen varsinkin useampi nuori oli siitä vaikuttunut.

Listasimme, miksi yleissivistävä esitys kannattaa nähdä ja miksi mukaan on syytä innostaa nuorisoa!

Lue myös: Kuka Downton Abbeyn miehistä sopii sinulle? Tee testi!

sapiens

Tulen keksiminen vaikutti merkittävästi homo sapiensin kehitykseen.

1. Sapiens on selkeä yleiskatsaus evoluutioon

Pitkälti historiallisina pysäytyskuvina etenevä Sapiens seuraa uskollisesti Yuval Noah Hararin kirjaa. Nykyihminen ei ole mikään jumalallinen ilmestys vaan pitkällisen evoluution tulos. Omanlaisekseen kehittynyt laji, joka ryhtyi elämään myös mielikuvituksen maailmassa, kehitti kulttuureja ja on siirtänyt niitä laajassa mitassa eteenpäin seuraaville sukupolville.

Avarasta luonnosta tuttu ääni Jarmo Heikkinen kertoo näytelmässä selkeästi ja ymmärrettävästi lajikehityksemme suurista linjoista. Mutkia on toki vedetty suoriksi, mutta kirjan ja näytelmän pääajatus onkin tarjota suuri kuva.

Esitys etenee pysäytyskuvina kuin luontodokumentti ja näyttelijöiden eleillä on tärkeä rooli. Siinä he onnistuvat hienosti! Luontodokumenteista poiketen esitys ei tosin sisällä räväköitä saalistuskohtauksia, jotka pitäisivät katsojan valppaana. Onneksi mukana on liikekielellä ilmaistua huumoria, joka virkistää katsojaa ja keventää tietosisältöä.

Lue myös: Pieni Merenneito on Kaupunginteatterin syksyn tapaus

2. Miksi ihminen on eläinkunnan valtias?

Ihmisen esi-isissä oli lukuisia lajeja, havainnollistaa esitys hienosti. Kenties katsoja kiinnostuu etsimään lisää tietoa vaikkapa denisovan- tai neandertalinihmisen sukupuutoista.

Homo sapiens kehittyi kognitiivisen valankumouksen aikaan 70 000–30 000 vuotta sitten älyllisesti ratkaisevan paljon. Ilman tulen keksimistä, lihan kypsentämistä ja geenimutaatiota aivoissamme emme olisi eläinmaailman valtiaita – hyvässä ja pahassa. Tätä pohdiskelua esitys tukee hienosti.

3. Homo sapiens on myös julma laji

Olemme olleet myös mestareita tappamaan. Mielentilaltaan eteenpäin suuntautuvan nuorison on tämä hyvä muistaa. Ensin kuolivat suurpedot kaikkialta, minne homo sapiens levittäytyi ja sitten ryhdyimme tappamaan laajassa mitassa myös toisiamme kun imperiumeja muodostui.

Harari kritisoi maanviljelystä monenlaisen pahan juurena: väestönkasvun, selkävaivojen ja yksipuolisen ravinnon, mutta katsojan on hyvä kriittisesti huomioida, ettei metsästäjä-keräilijöidenkään elämä nykytutkimuksen valossa kovin auvoista ollut.

Ja sitten vuosisatojen kuluessa meistä kehittyi haluavia yksilöitä. Kun ihminen kehittää jotakin uutta ja mukavaa, siitä tulee itsestään selvää, muistutetaan esityksessä. Haluamme pitää kiinni saavutetuista eduistamme. Siitä seuraa ongelmia esimerkiksi nykyisten ympäristö- ja ilmastohaasteiden keskellä.

sapiens

Nykyihminen on jo käynyt kuussa, mutta mitä meidän kannattaisi haluta seuraavaksi, kysyy esitys.

4. Ihmiskunnan toimivuus pohjautuu luottamukseen

Taustateos ja Minna Leinon kekseliäs sovitus kutsuu katsojan kyseenalaistamaan ajatuksiaan ihmisyydestä. Moni kehityssuuntaa muuttanut asia historiassa on tapahtunut sattumalta, ja nykyisin yhteiskuntiemme toimivuus perustuu pitkälti luottamukseen, jota tunnemme kapitalistista järjestelmää ja toisiamme kohtaan.

Näyttelijöiden maskit ovat toimiva keksintö, sillä niiden avulla katsoja ohjataan tarkastelemaan lajinsa kehitystä ikään kuin ulkopuolelta ja objektiivisesti. Niinhän me näemme toisen rodunkin edustajat, enemmän tai vähemmän samannäköisinä.

Esitys muistuttaa hienosti, että omat käsitykset ja oletukset eivät suinkaan ole aina totta tai koko totuus.

Lue myös: Neljäntienristeys, Everstinna, Amélie … Listasimme syksyn kiinnostavimmat teatteritärpit

 

5. Tarinat ovat yhteisön liima

Harari tuo esiin juoruilun homo sapiensin ominaispiirteenä ja yhteisöjen ja valtioiden synnyn kannalta ensiarvoisen tärkeänä tekijänä. Hän unohtaa kuitenkin moraalin. Kun yhteisö muodostaa käsityksiä siitä, mikä on tärkeää ja hyvää ja millainen toiminta edistää yhteisön hyvää, kyse ei ole juoruilusta.

Toisin kuin esitys antaa ymmärtää, moraali ei myöskään liity vain uskontoihin, eivätkä kaikki ideologiat eli poliittiset tai ohjeelliset aatejärjestelmät ole kuin uskontoja. Se, että Harari ei käsittele syvemmin aatesuuntia tai moraalin kehitystä ei tietenkään ole teatteriesityksen syy.

Esitys päättyy kuitenkin hienoon toteamukseen, joka on eettinen: homo sapiensin olisi syytä pohtia mitä se haluaa haluta eli tarkastella ja ohjata halujaan tietoisesti ja harkitusti.

Ehkäpä nuorikin katsoja innostuu lukemaan Yuval Noah Hararin Sapiens-kirjan!

Avainsanat

Keskustelu

Samaa mieltä! Pidin näkemästäni, seuraavaksi aion lukea kirjan (on ostettuna).
Vaikeuksia tuotti keskittyminen 1h40 min esitykseen. Olisin kaivannut puolivälin tienoille happihypyn/väliajan. Jouduin pinnistelemään nähdäkseni edellä istuvien takaa – ehkä se vei voimia.
Minusta oli nerokasta käyttää lasilaatikoita – ne selkeyttivät.
Kiitos esityksestä!

Kommentoi juttua: Vihdoin teatteria, josta teinikin innostuu! Hararin Sapiens sävähdyttää Kansallisteatterissa näistä 5 syystä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X