Ihmiset

Kysymyksiä ja vastauksia: Keittolaatikko

Kotilieden ensimmäisistä numeroista lähtien on vastattu lukijoiden kysymyksiin. Tämä kysymys on vuodelta 1923.

Kysymys: Mitkä ovat Martan keittolaatikon edut heinälaatikkoon verrattuna, mistä niitä saa ja paljonko maksavat? Voiko Kotiliesi niitä suositella? Pyytäisin myös tietoja jonkunlaisista rautarenkaista, joita myös käytetään samaan tarkoitukseen. Niitä oli näytteillä Helsingin hätäajan näyttelyssä v. 1918. K.J.

Vastaus: Ehkä ensimmäistä kysymystä parhaiten valaisemme sanomalla, että kaikki heinälaatikot ovat keittolaatikoita, mutta kaikki keittolaatikot eivät suinkaan ole heinälaatikoita. Erotus niiden välillä on se, että heinälaatikon eristysaineena on heinää, mutta keittolaatikon eristysaineena voi olla mitä tahansa, sanomalehtiä, tilkkuja ja myöskin – heinää. Mutta tämä eristysaine on keittolaatikossa aina vuorattu tai peitetty metallilevyllä. Keittolaatikko on siis alkuperäisemmän heinälaatikon kehittynyt muoto – voitaisiin ehkä sanoa: sivistynyt muoto.

Kun alkuperäisestä alkumuodosta kehittyneen keittolaatikon sisäosat vuorataan metallilevyllä, tehdään tämä sen vuoksi, että keittolaatikossa voitaisiin käyttää juuri niitä rautarenkaita tai -levyjä, joista puhutte ja joiden tarkoituksena on kohottaa lämpöä laatikossa ja siten tehdä mahdolliseksi siinä osaksi keittää useampia ruokia kerrallaan, osaksi paistaa leipää, vanukkaita y. m. s. Kun rautalevyt tätä tarkoitusta varten on kuumennettava, aiheuttaisi nim. niiden asettaminen heinälaatikkoon helposti tulipalon, mistä ei ole pelkoa metallilevyllä vuoratussa keittolaatikossa.

Osakeyhtiö Martan myymälästä Helsingistä (os. Korkeavuorenk. 41) saatte sekä keittolaatikoita että niihin sopivia rautarenkaita tai -levyjä ja myöskin niiden käyttämistä ohjaavan kirjasen. Martan keittolaatikoita on saatavissa 3 eri kokoa ja on pienimmän hinta Smk 130:- (sisäosan läpimitta 25 cm) keskikokoisen 140:- (30 cm), suurimman 150:- (läpimitta 35 cm). Tilauksesta voidaan saada vielä suurempiakin.

Näiden keittolaatikoiden sisäseinät on varustettu piikeillä tai hampailla, joihin voidaan kiinnittää kysymyksessä olevat rautarenkaat, kun sellaisia halutaan käyttää. Täten voidaan hyvin helposti asettaa kattiloita yht’aikaa keittolaatikkoon. Rautalevyt maksavat Smk 20:- pienintä laatikkoa, 25:- molempia suurempia kokoja varten. Hg Gd.

Kotiliesi 7/1923.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kysymyksiä ja vastauksia: Keittolaatikko

ihmeissään

tuostapa ei ota selvää,mikä värkki on kyseessä.Ehkäpä mummoni tietäisi kertoa.jos eläisi.

Ellen

Kirjahyllysssäni oleva kirja vuodelta 1913, Otava, Kansan Kotiruoka ja kotitalous, Amalia Grönberg, kirjoittaa seuraavasti heinälaatikosta:

”Moni keitto, joka vaatii pitkällistä hautumista valmistuakseen, ei tarvitse muuta kun kiehauttamisen ja saa sitten valmistua ”heinälaatikossa”. Heinälaatikossa keittäminen säästää sekä vaivaa että aikaa ja puita. Semmoisen laatikon voi valmistaa monella tavalla. Sopiva on neliskulmainen, noin ½ m leveä ja 60-70 cm korkea puulaatikko, jonka kansi on saranoilla varustettu. Puulaatikon pohja, reunat ja kansi peitetään sisäpuolelta 10-15 cm:n paksuisella, tiiviillä heinäkerroksella (voi käyttää heinien asemesta paperia, sahajauhoja, turvepehkuja tahi mieluummin korkkisilppua) niin, että keskelle jää sopiva tila kannelliselle keittoastialle. Heinäkerros päällystetään vielä säkkikankaalla.Laatikon asemesta voi käyttää kannellista koriakin, joka kumminkin on ensin vuorattava moninkertaiselle sanomalehtipaperilla. Täytyy vain katsoa, että tähän tarkoitukseen käytettävä kori on kylliksi suuri, niin että keittoastian ympärille mahtuu sopivan paksu heinäkerros. Ennenkuin keittoastia upotetaan heinälaatikkoon, pannaan kaikki ruokalajiin tarvittavat aineet yhtáikaa keittoastiaan, joka sitten saa olla tulella, kunnes keitto hyvin kiehuu. Keittoastia nostetaan niin joutuin kuin mahdollista paikkaansa keittolaatikkoon, jonka kansi suljetaan. Ruuan kypsymisen aikana kantta ei saa avata, ennenkuin kypsymistä varten määrätty aika on kulunut, jotta kuumuus ei haihtuisi. Jos heinälaatikko on kylliksi syvä, voi siihen asettaa kaksikin keittoastiaa päällekkäin, mutta ne täytyy panna sinne samaan aikaan, olettaen että kypsytettävä ruoka vaatii yhtä pitkän valmistusajan.

On otettava huomioon, että nestettä käytetään suhteellisesti vähemmän heinälaatikossa valmistettaviin ruokiin, syystä että nestemäärä siinä pysyy samana, jotavastoin tulella keitetäessä joku määrä haihtuu höyrynä. ”Kansan Kotiruoka” nimisessä ruuanlaiton oppaassa annetaan luettelo muutamista tavallisimmista heinälaatikossa keitettävistä ruuista. Kokemus pian osoittaa, kuinka pitkän ajan kukin ruuan kypsyttäminen heinälaatikossa vaatii.

Jos keittoastian, jossa ruoka ensin on kiehautettu, heti kiertää moninkertaiseen sanomalehtipaperiin, niin hautuu ruoka siinäkin, valmistuu syötäväksi ja pysyy kuumana kauan aikaa.”

Ellen

Kirjahyllyssäni on myös keittokirja vuodelta 1934, WSOY, Keittotaito, kirjoittajat H. Koskimies, E. Somersalo. He kirjoittava heinälaatikosta seuraavasti:

”Heinä- eli keittolaatikko valmistetaan joko käytetyistä laudoista, faneerista tai muista kulloinkin saatavina olevista aineksista. Sen tulee olla tiivis ja niin suuri, että sinne mahtuu kaksi kasaria, vaikka täytettä on runsaasti.

Täytteenä käytetään kuivatuita heiniä. Sisemmäksi voi panna metallilaatikon, esim. keksilaatikon, jos laatikossa aiotaan paistaa esim. laatikoita tai kakkuja kuumennettujen levyjen avulla. Ellei laatikkoa ole, tehdään kasareille ”pesät”, joihin ne painetaan, ja heinät tukitaan tiiviisti niiden ympärille. Jos ”pesään” pane sanomalehden, pysyvät heinät puhtaina. Metallilaatikossa tukitaan kasarin ympärys hyvin paperilla. Heinätyyny pannaan päälle ja kansi, joka on paras varustaa saranoilla ja säpillä, painetaan kiinni.

Emännälle on hyvin suuri apu keittiössä heinälaatikosta. Siinä ei ruoka pala pohjaan, huoneisiin ei tule ruoan käryä ja ruoka valmistuu perheelle, vaikkapa emäntä itse olisikin muissa töissä. Ja aamulla kouluun tai toimeen lähtevillekin on ruoka suuremmitta hommitta valmiina.

Ennen kuin ruoka pannaan heinälaatikkoon kypsymään, on se saatettava hyvin kiehumaan, keittoastian kannen täytyy olla niin tiivis, ettei höyry pääse astiasta, ja siirtämiseen liedeltä laatikkoon täytyy tapahtua äkkiä. Samalla kansi on pidettävä tiiviisti suljettuna. Silloin jatkuu kiehuminen edelleen laatikossa. Kantta ei saa avata välillä. Kun heinälaatikossa keitettäessä ei haihdu nestettä, ei tarvitse ruokaan panna yhtä paljon nestettä kuin liedellä keitettäessä.

Keittolaatikkoa käytettäessä pannaan kaikki muut ainekset heti sekaan paitsi suurustamiseen käytettävät munanruskuaiset ja kerma, jotka vatkataan keittomaljassa, sekä pinnalle ripoteltava persilja ym.”

Kirjassa on erikseen mainittu muutamien ruokalajien keittoaikoja. Lisäksi kirjassa on piirros: heinälaatikko valmisteilla ja valmiina, jonka valokuvasin. Piirroksessa kasarit on sijoitettu vierekkäin heinälaatikkoon. Kommenttiosioon ei ole mahdollista liittää valokuvaa.

Vastaa käyttäjälle EllenPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.