Ihmiset

Lauantai-ilta Allilla

Kotilieden ensimmäinen päätoimittaja Alli Wiherheimo omistautui työlleen ja ehti funkiskodissaan vain unelmoida miehestä ja lapsista. Nyt Allin 30-luvun kulttuurikoti on Saarela-Mattilan nelilapsisen uusperheen kauniisti kunnostama.

Alli Wiherheimo kotonaan, kuva: OM-arkisto, copyright: Otavamedia

Alli Wiherheimo istuu ruokasalin pöydän ääressä. Taustalla salin läpi näkyy työhuoneen kirjahylly.

On lauantai-iltapäivä vuonna 1952. Hevoskastanjat vihertävät Hesperiankatujen välisessä puistossa, kun pääkaupungin parhaassa ateljeessa ommeltuun kävelypukuun sonnustautunut Kotilieden päätoimittaja Alli Wiherheimo, 57, kävelee työpäivän jälkeen toimituksesta kotiinsa.

Koti sijaitsee funkistalossa Eduskunnan ja Kansallismuseon takana kastanjapuiston varrella, kadun aurinkoisella puolella. Tietenkin. Rakennusmestarin tytär on tarkka taloasioissa ja kaikessa muussakin. Miten hän uskalsikin heti suuren laman jälkeen vuonna 1932 ryhtyä asuntokauppoihin? Olihan hän vasta 36-vuotias ja huolehti isän kuoltua äidistä, pikkuveljestä ja apulaisesta ja avusti lisäksi rahavaikeuksiin joutunutta toista veljeään.

Alli ostaa kaksi karjalanpiirakkaa alakerran Hopian konditoriasta ja nousee hissillä neljänteen kerrokseen. Piirakat hän nauttisi ammekylvyn jälkeen. Sitten hän onduleeraisi hiuksensa, heittäytyisi kotitakissaan sohvalle ja ryhtyisi lempipuuhaansa, lukemaan amerikkalaista Good Housekeeping -lehteä ja brittiläistä Home Journalia.

Alli Wiherheimo kotonaan, kuva: OM-arkisto, copyright: Otavamedia

Kotilieden ensimmäinen päätoimittaja Alli Wiherheimo rentoutui kotonaan lukemalla naistenlehtiä.

Allin 130-neliöinen koti on tilava ja ylellinen 50-luvunkin mittapuun mukaan, kävihän suurin osa suomalaisista olympialaisten aikaan ulkohuussissa ja kantoi vedet kaivosta. Mutta Allin kodissa oli jo keskuslämmitys, kaasuliesi ja marmorilla silattu takka.

Voin hyvin kuvitella Allin salin sohvalle, jolla hän syventyy aviiseihin etsien uusia ideoita. Allia huolestuttaa, pystyvätkö väsyneet naiset pyykki- ja kuurausvesien karheuttamine käsineen kasvattamaan uusia, entistä sivistyneempiä sukupolvia – sodan päätyttyä alle kouluikäisiä pellavapäitä vilisee hellahuoneiden ja rintamamiestalojen täydeltä.

Allin täytyy käyttää mielikuvitustaan, sillä hänellä ei itsellään ole perhettä eikä hän lähes 60-vuotiaana ole enää järin kiinnostunut ompeluksista ja siivouksista. Alli uskoo kuitenkin, että tärkein on yhteistä kaikille sukupolville: kodista saa voimaa.

Voimia hänenkin pitäisi saada tänä lauantai-iltana.

Haave: suuren kultturisuvun kantaäiti

Alli Wiherheimo asuu töölöläiskodissaan vuodesta 1932 kuolemaansa vuoteen 1978 asti. Perhettä Alli ei ehdi saada, sillä hän uppoutuu rakastamaansa työhön. Päiväkirjalleen Alli kertoo, että hän haluaisi perustaa arvokkaan miehen kanssa perheen ja hänestä voisi tulla suuren suomalaisen kulttuurisuvun kantaäiti.

Unelma on ajan hengen mukaan iso ja idealistinen.

Kodin nykyinen emäntä Saija Saarela, 43, kipaisee hakemassa samasta, vuodesta 1949 toimineesta konditoriasta munariisipasteijat ja pikkupullat vierailleen.

Saarela-Mattilan uusperhe asuu nykyään Alli Wiherheimon entisessä kodissa, kuva: Paula Kukkonen, copyright: Otavamedia

Saija Saarela ja Ilkka Mattila säilyttivät arkkitehti Kaarlo Borgin luoman 30-luvun funkishengen.

On aika katsoa, miten Allin sinkkuasunto on muuttunut nelilapsisen uusperheen kodiksi. Vasta nyt, vuonna 2015, kodissa asustaa vihdoin se suuri perhe. Saija Saarelan ja Ilkka Mattilan, 44, nelilapsisessa uusperheessä riittää vilskettä.

”Pyrimme lauantaisin pitämään perhepäivälliset, jolloin kaikki ovat kotona. Kokkaamme vaikkapa uunilohta ja sen jälkeen katsotaan elokuva ja pidetään karkkipäivä”, Saija Saarela sanoo.

Modernin uusperheen äidille Allin unelma on vieras. ”Tuntuu hurjalta, että joku näkee itsensä kantaäitinä. Itse toivon vain, että kunpa saisi lapset kunnialla aikuisiksi ja omilleen.”

Saija Saarela on lukenut Alli Wiherheimon elämäkerran moneen kertaan ja käynyt tutkimassa SKS:n arkistossa Allin sinne jättämiä päiväkirjoja.

”Alli ei asettunut sisimmässään minnekään, ei ollut rahvasta, mutta ei tuntenut olevansa hienostoakaan. Kovalla työllä hän lunasti paikkansa.”

Saija Saarela on ammatiltaan kultaseppä ja hän työskentelee Kalevala Korussa. ”Olen tarkka kuten Allikin. Kaiken pitää olla keskellä ja suorassa. Myös kodin remontissa.”

Saarelan ja Mattilan koti on remontoitu 1930-luvun hengessä, kuva: Paula Kukkonen, copyright: Otavamedia

1930-luvulta peräisin oleva olohuoneen matto on kolme metriä leveä, neljä pitkä ja painaa 50 kiloa. Ruotsalainen Hans-Agne Jakobssonin kattovalaisin on 70-luvulta.

Olympiavuosi 1952

Kesää kohti kaartuva vuosi 1952 on koko Suomen, mutta myös 30 vuottaan juhlivan Kotilieden suuri vuosi. Olympialaiset pidettäisiin heinäkuussa ja päätapahtumapaikka Olympiastadion on kivenheiton päässä Allin kotoa.

Karjalanpiirakkapussi kädessä Alli avaa hissin veräjän, huokaisee ja oikaisee ryhtinsä.

Kotiin astuessakin on otettava huomioon muut. Apulaisen huoneessa asustava taloudenhoitaja, Allin viime vuonna palkkaama apteekkarin leski Ellen Teräste, menisi nukkumaan jo puoli kahdeksan aikaan ja silloin tuli olla hiljaista.

Ankaran asuntopulan takia Alli on joutunut vuokraamaan kaksi huonetta ja osan keittiöstä jo sotavuonna 1942 neiti Parmalle. Hienotunteinen emäntä saa vielä nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, väistellä vuokralaista, vuokralaisen holhottia ja apulaista omassa keittiössään ja kylpyhuoneessaan.

Wiherheimo marmoritakan äärellä, kuva: OM-arkisto, copyright: Otavamedia

Alli Wiherheimo rakasti kaikkea englantilaista, siksi hän teetti brittityyppisen marmoroidun avotakan halliinsa. Takka maksoi 1 800 markkaa, nykyrahassa 650 euroa.

Mutta Alli on tottunut sopeutumaan. Onneksi pääsisäänkäynti, halli englantilaistyylisine takkoineen ja erkkeri-ikkunainen sali ovat hänen omaa aluettaan makuuhuoneen lisäksi.

Kotilieden menestyksestä ei onneksi enää tarvitse kantaa huolta: lehden levikki on ollut vuonna 1948 suurimmillaan 234 000 kappaletta, ja Kotiliettä luetaan niin Presidentinlinnassa kuin harmaissa tölleissäkin. Lehdestä on tullut instituutio.

Kotilieden tavoin Allin koti on edellä aikaansa: Saija Saarela näyttää entisessä keittiössä, nykyisessä makuuhuoneessaan 30 sentin mittaista kaistaletta, joka on nakutettu pois ikkunalaudasta englantilaista Prestcold-jääkaappia varten. Laite asennettiin paikalleen toukokuussa 1952, ainakin kymmenen vuotta ennen niiden yleistymistä.

Konservatiivinen porvariskoti

Alli Wiherheimon nuoremman veljen Onnin poika, sisustusarkkitehti Yrjö Wiherheimo, 74, muistaa visiteeraukset pidetyn Alli-tädin luona. Pöytä notkui herkkuja, sillä Alli sai kansainvälisiltä toimittajaystäviltään ruoka- ja kangaspaketteja, kun Suomi kärsi vielä säännöstelystä.

”Kuusihenkisen perheemme koti oli toisenlainen kuin yksinäisen naisihmisen koti, mutta saman maailmankuvan ja kulttuurin kautta syntyneitä konservatiivisia porvariskotejahan ne molemmat olivat”, Yrjö Wiherheimo arvioi ammattilaisen silmin.

Hän arvostaa talon hienoa sijaintia kahden merenlahden, Töölönlahden ja Taivallahden välissä.

”Talon arkkitehtuuri ja sijainti ovat upeat. Kattoterassi, jossa toimitus vietti kesällä juhlia kastanjoiden kukkiessa, oli tuohon aikaan ainutlaatuinen.”

Saarelat ovat remontoidessaan kunnioittaneet asunnon henkeä, kuva: Paula Kukkonen, copyright: Otavamedia

Kun Allilla oli vuokralaisia, halli toimi ruokasalina. Nyt halli ja olohuone ovat yhtenäistä tilaa. Öljyttyä alkuperäistä parkettia on siirretty ja paikattu ja nyt se on asunnon upea katseenvangitsija. Pöydän yllä Eeva Kokin maalaus Mahdollisia maisemia.

Saija Saarela ja Ilkka Mattila ovat halunneet remontoida asunnon 30-luvun funkishengen mukaisesti. He muuttivat pohjapiirrosta melkoisesti, jotta makuuhuoneita riittäisi kuudelle ja kylpyhuoneet olisivat toimivilla paikoilla. Keittiö siirrettiin sisänurkasta keskemmälle ja hallista ja salista avattiin yhtenäistä tilaa isolle perheelle.

Uudet asukkaat arvostavat Allin tavoin kestävyyttä olipa kyse sitten kodin tyylistä, materiaaleista tai kodinkoneista. ”Sisustaessa suosimme suomalaista suunnittelua ja käsityötä. Ostamme käytettyä aina, kun se on mahdollista”, Saija Saarela sanoo.

Apulaisia ja vuokralaisia

Noustessaan sohvalta Alli muistaa jakkupukunsa, jonka on vienyt käytävän tuuletusparvekkeelle. Hän on vasta kolme vuotta sitten saanut uusittua vaatekertansa. Ennen jatkosotaa ostetuilla kengillä ja liiveillä on pitänyt pärjätä kymmenen vuotta. Uutta hän saa hankittua vasta, kun koti on maksettu 1948.

Asuntolainan maksamisessa auttavat vuokralaiset ja inflaatio, joka laukkaa kriisiaikana 30–60 prosentin vauhdilla.

Sota-aikana elämä on ankaraa. Hyväosainen Allikin laihtuu 20 kiloa. Kotitalon pesutuvasta on tehty pommisuoja, ja siellä vietetään monta unetonta yötä. Tuohon aikaan Alli asuu itse naapurissa vuokralla. Koti on kokonaan muille vuokrattu.

Alli Wiherheimo keittiössään, kuva: OM-arkisto, copyright: Otavamedia

Alli ei ollut mikään kodin hengetär.

Kun Alli pääsee muuttamaan takaisin kotiinsa, hänelle tulee vuokralainen neiti Parma ja tälle holhotti. Neiti muuttaa pois asuttuaan 13 vuotta Allin kanssa. Apulainen Ellen lähtee yli 70-vuotiaana Allin luota vanhainkotiin. Hänen jälkeensä tulee vielä vuokralaisia, joiden tehtäviin kuuluu myös kotitaloustöitä.

Toukokuisessa kevätyössä vuonna 1963 Alli kävelee kesäsilkkipuvussaan kotiin lähtöruusut käsissään; hän jää eläkkeelle Kotiliedestä 68-vuotiaana.

Vaikka Alli oli perheetön, hän ei asunut koskaan yksin. Amanda-äidin kuoltua Allin katon alla asui vuosikymmenien ajan vieraita ihmisiä, kolmekin yhtäaikaa. Allin elämäntapa on saanut Saija Saarelan pohtimaan usein tämän kantaäitihaavetta.

”Unelma perheestä korostuu Allin elämäkerrassa, mutta millainen naisen paikka se olisi tuolloin ollut? Mistä Alli olisi saanut itse päättää? Ja olisiko hän sittenkään viihtynyt miehen edusvallan alla?”

”Alli onnistui hyvin elämäntyössään, mutta ihan kaikkea ei voi saada. Sen hän tiesi varmaan itsekin.”

Viimeinen vuokralainen, joka auttaa vuokraa vastaan taloustöissä, asuu Allin luona vuoteen 1977 asti.

Seuraavana vuonna 83-vuotias Alli muuttaa Koskelan sairaalan kautta taivaan kotiin.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/2015.

Teksti: Riitta Lehtimäki Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia ja OM-arkisto

Kommentoi

Kommentoi juttua: Lauantai-ilta Allilla

Marra

Oi miten kaunis kertomus Alli Wiherheimosta. Erittäin mielenkiintoista. Kiitos tästä.

Vastaa käyttäjälle MarraPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.