Ihmiset

Anna: Leena Lehtolainen sai nuorena apua anoreksiaan vasta, kun oli viedä itseltään hengen: ”Tekoni oli hätähuuto”

Leena Lehtolainen sairastui anoreksiaan 13-vuotiaana. Nuori kirjailija joutui turvautumaan vaaralliseen tekoon, jotta hänen avuntarpeensa huomattaisiin, Anna-lehti kirjoittaa.

Pieniä ja karvaisia. Leena Lehtolainen osallistui hiljattain isänsä puolen sukukokoukseen, jossa hän huomasi, että hänessä ja hänen sukulaisissaan on ulkoisesti paljon samaa. Leena on 158 senttiä pitkä ja hänellä on tuuheat hiukset, kuten monilla hänen sukulaisillaankin.

”Olen kehossani tyytyväisin käsivarsiini, jotka ovat lihaksikkaat ja hiuksiini, ne ovat paksut ja tuuheat”, Leena sanoo Annassa.

Leenan ei ole aina ollut helppo katsoa kehoaan yhtä suopeasti. 13-vuotiaana hän sairastui anoreksiaan. Älyllisesti lahjakas nuori lopetti syömisen melkein kokonaan ja kävi kymmenen kilometrin juoksulenkeillä lähes päivittäin. Kotona ja koulussa hän valehteli syöneensä jo toisaalla.

Leena uskoo, että anoreksia oli monen tekijän summa. Yksi vaikuttava tekijä oli, että Leena oli jo 12-vuotiaana julkaissut ensimmäisen romaaninsa Ja äkkiä onkin toukokuu.

”Koin paineita ensimmäisen kirjani ilmestymisen jälkeen ja uskon myös tarpeettoman varhaisten seksuaalisten kokemusteni vaikuttaneen tilanteeseen. Tunsin vierauden tunnetta maailmassa, jota en pystynyt kontrolloimaan. Syömistä pystyin”, Leena sanoo Annassa.

Lue myös: Kirjailija Leena Lehtolainen on ollut kymmeniä vuosia intohimoinen taitoluistelufani: ”Omatkin kolmoisakselini kehittyvät”

Yliannostus vanhempien lääkkeillä oli hätähuuto

1970-luvulla anoreksiasta ei tiedetty Leenan mukaan paljoakaan ja hoito oli kehittymätöntä. 13-vuotias Leena sai apua vasta, kun hän otti yliannoksen vanhempiensa lääkkeitä. Silloin hänet vietiin sairaalaan.

”Tekoni oli hätähuuto. En todellakaan tahtonut kuolla vaan toivoin, että aikuiset lähelläni huomaisivat tilanteen vakavuuden”, Leena sanoo Annassa.

Leena vietti sairaalassa seitsemän viikkoa. Terapiaa oli noin kerran viikossa. Muuten hoito oli pitkälti painon kontrollointia. Puoli vuotta myöhemmin Leena todettiin terveeksi.

”Todellisuudessa ajattelen, että toivuin syömishäiriöstäni kunnolla vasta, kun minusta tuli äiti. Silloin ymmärsin, että kehoni täyttää tehtävänsä ja toimii.”

Vielä tänä päivänä Leena on hyvin tietoinen kehonsa muodoista. Joskus hän on tyytyväinen kehoonsa, joskus ei.

”Tunnen itseni kauniiksi silloin, kun nauran tai tanssin ystävieni kanssa.”

Lue myös Annan juttu: Leena Lehtolainen luki isänsä kuolinvuoteella ääneen keihäänheittäjän elämäkertaa: ”En tiedä, kuuliko isä sitä”