Luonto

Apua, orava kurkisti sisään! Oravalla uskottiin ennen olevan taikavoimia – 5 kiinnostavaa faktaa pörröhännästä

Tiesitkö, että sana raha merkitsee alun perin oravannahkaa? Oravaa on arvostettu nahkansa vuoksi, karsastettu epäonnen tuojana, kesytetty lemmikiksi ja vihattu lintujen poikasrosvona.

Tummissa havumetsissä orava on kotonaan. Se vilahtaa oksistossa kuin ruskea salama, hyppää puusta puuhun ja vilistää rungolla jalat kaarnalla rapisten.

Lue myös: Tunnetko Aulangon? Puisto on miljonäärin mahtava perintö

Välillä säksättäjä laskeutuu maahan, loikkii ja pysähtyy hetkeksi tarkastelemaan ympäristöään. Se kapsahtaa takajalkojensa varaan ja nostaa pörröhäntänsä selän taakse pystyyn.

Kuusi on oravan tärkein puu. Se antaa perusravinnon ja hyviä pesäpaikkoja.

Orava löytää käpyjen uumenista ravintopitoisia siemeniä heinäkuusta syksyyn ja pitkälle talveen.

Kuusi karistaa siemenensä kevättalvella, mutta vielä keväälläkin orava saattaa löytää pudonneisiin käpyihin jääneitä siemeniä.

Orava on taitava pesänrakentaja

”Kuusen latvassa, oksien alla pesä pienoinen on oravalla”, lauletaan lastenlaulussa. Pesä voi olla myös männyssä, luonnonkolossa tai linnunpöntössä ja usein se on korkealla.

Pallon muotoisen poikaspesänsä orava rakentaa risuista ja oksista ja vuoraa sen pehmeäksi ja lämpimäksi naavalla, sammalilla, heinillä ja muilla pehmikkeillä. Pesässä ollessaan orava sulkee kulkuaukon naavatupolla.

Lue myös: Metsissä nukutaan nyt – tiedätkö, miksi karhu nukkuu talviunta ja mitkä eläimet vaipuvat horrokseen?

Poikaspesien lisäksi oravat rakentavat hatarampia nukkumispesiä.

Orava synnyttää ensimmäisen pesueen jo huhtikuussa. Toisen pesueen se pyöräyttää keskikesällä ja ehtii joskus saamaan kolmannenkin syksyllä. Poikasia on keskimäärin viisi, mutta huonoina vuosina niitä saattaa olla vain yksi, hyvinä jopa tusina. Emo imettää poikasia viidestä kuuteen viikkoa.

Orava kätkee ravintoa talven varalle

Ankeina aikoina oravan on tyydyttävä vähäravinteiseen hätäravintoon ja se syö kuusien latvasilmuja ja tiputtelee syödessään versonkappaleita lumelle. Mitä enemmän oksanpätkiä kuusten alla näkyy, sitä huonommin oravilla menee. Silmuissa on vain vähän energiaa ja monet oravat paleltuvat ravinnonpuutteessa pallopesiinsä.

Talviravinnon riittävyys on oravalle kohtalonkysymys. Kesällä sillä on runsaasti vaihtoehtoja: silmuja, siemeniä, toukkia, linnunmunia ja -poikasia. Syksyllä sille maistuvat marjat, sienet, terhot ja pähkinät.

Puistojen sembramäntyihin saattaa saapua oravia kauempaakin siemenillä herkuttelemaan. Talveksi orava varastoi sieniä, joita se ripustaa kuivumaan puiden oksanhankoihin.

Oravat kätkevät terhoja ja unohtavat osan niiden kätköpaikoista.

Oravannahkaa kutsuttiin rahaksi

Pohjoisen kolkan ensimmäiset asukkaat olivat kalastajia ja metsästäjiä. He kävivät kauppaa turkiksilla naapurikansojen kanssa. Pehmeäkarvainen oravannahka oli arvokas hyödyke, josta tehtiin lämpimiä vaatteita. Oravannahkoja voitiin myös vaihtaa muihin tarpeellisiin tavaroihin.

Yhteiskunnan kehittyessä valtio ja kirkko alkoivat periä palveluistaan veroja. Maksuvälineenä oli oravannahka, jota kutsuttiin rahaksi. Se oli pienin yksikkö, isompia olivat ilveksen, majavan ja karhun nahat.

Nahkojen vaihtoarvo vaihteli kuten rahan ­arvo tänä päivänä. Hyvä näädännahka saattoi olla kymmenen oravannahan arvoinen, ilveksennahka yhtä arvokas kuin neljäsataa oravannahkaa.

Nykyään oravia metsästetään vuosittain noin 3 000–5 000 yksilöä.

Oravalla uskottiin olevan taikavoimia

Aikoinaan metsästäjät tiesivät oravalla olevan taikavoimia. Kun sinnikäästä metsästyksestä huolimatta orava pysyi kuusessa, piti osata lukea loitsu, että oravaan olisi saanut osuman.

Oravan ilmaantumisen pihapiiriin kuviteltiin ennustavan onnettomuutta. Pelättiin kuolemaa, ruttoa, sairautta, köyhyyttä, sotia, tulipaloa.

Jos orava merkitsi talon asettumalla talon alueelle, oli asukkaitten lähdettävä muualle. Varmana tuhon enteenä pidettiin, jos orava kurkisti ikkunasta sisään tai kiipesi savupiipulle.

Pahan ilman lintuna oravaa pidettiin myös silloin, kun se juoksi tien yli kotoa lähteneen kulkijan edestä. Silloin ei kannattanut jatkaa matkaa ainakaan kuulutuksia ottamaan, sillä orava ennusti tulevaan liittoon toraa ja eroa.

Ei ollut metsästäjänkään lähteminen metsälle oravan juostua tien yli, sillä odotettavissa oli huonoa pyyntionnea ja tapaturma. Jos oli aivan pakko lähteä, metsästäjän oli tehtävä vastataika sylkäisemällä kolme kertaa.

Lue myös: Siilit eivät löydä talvipesiä kaupunkipihoilta ja ovat siksi vaarassa kuolla horroksen aikana – Näin autat siiliä ja teet sille talvipesän