Metsissä nukutaan nyt – tiedätkö, miksi karhu nukkuu talviunta ja mitkä eläimet vaipuvat horrokseen?

Metsissä kuorsaa parhaillaan hyväunista joukkoa. Karhu vetelee talviunta lumen suojassa, kun taas siili vaipuu syvempään talvihorrokseen. Matelijoiden ruumiinlämpö saattaa kylmimmiksi kuukausiksi laskea jopa nollan alapuolelle.

Suurin osa karhuista vetäytyy talvipesiinsä lehtien leijaillessa alas puista. Pesän ne valitsevat mielellään pohjoisrinteestä, johon sulavedet eivät lorise keväällä ensim­mäisenä. Karhut valmistautuvat pitkään paastoon ahmimalla marjoja ja kasvattamalla ihonalaista rasva­varastoaan.

Lue myös: Oulangan kansallispuisto houkuttelee koskimaisemiin ja jylhien vaarojen äärelle

Talviunen aikana karhut eivät syö eivätkä eritä mitään. Niiden ruumiinlämpö laskee energian säästämiseksi 37 asteesta jopa 32 asteeseen.

Karhunaaras synnyttää pentunsa kesken talviunien tammi-helmikuussa. Oravan kokoiset poikaset ovat syntyes­sään sokeita ja karvattomia. Pennut selviävät talvesta emon lämmössä ja imevät maitoa nisistä. Naaraan ruumiin­lämpö nousee synnytyksen jälkeen, jotta poikaset pysyvät lämpiminä.

Karhu köllöttelee hangella kevätauringossa.

Karhu herää talviunesta maalis-huhtikuussa, vielä hiukan unisena.

Silloin tällöin, esimerkiksi häirittynä karhu saattaa herätä unestaan ja lähteä tallustelemaan lumiseen metsään.

Mäyrä nukkuu karhun tavoin talviunta

Myös mäyrä nukkuu talviunta lokakuusta huhtikuuhun. Mäyrä voi nukkua pesässään aivan asutuksen tuntumassa, sillä se on kesälläkin niin hiljainen ja varovainen, että ihmiset harvoin havaitsevat sitä.

Mäyränaaras synnyttää pentunsa vasta keväällä, kun luonnosta jo löytyy ravintoa.

Mäyrä ja supikoira kaivavat maahan talvehtimisonkaloita, mutta usein ne käyttävät talveh­timiseen myös ulkorakennuksen alusia.

Supikoira on koiraeläimistämme ainoa, joka nukkuu talviunta. Se vetelee hirsiä mielellään mäyrän tai ketun vanhassa pesäonkalossa maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta sen uni ei ole yhtäjaksoista. Supikoiran jälkiä saattaakin nähdä talvisilla hangilla.

Talvihorros säästää energiaa

Muutamat pienikokoiset nisäkkäät vaipuvat talviunta syvempään talvihorrokseen, jossa elintoiminnot hidastuvat lähes olemattomiksi.

Hyönteisiä ja kastematoja syövä siili ei pysty viettämään talvea hereillä, sillä sille ei ole ravintoa. Se etsiytyy talveksi rakennuksen alle tai kompostiin ja vaipuu toimintakyvyttömänä talvihorrokseen.

Siilin painosta katoaa jopa puolet talvihorroksen aikana.

Siili herää horroksesta säännöllisesti virtsatakseen. Herääminen on suuri rasitus, ja talvihorroksen aikana menehtyy jopa puolet nuorista siileistä.

Talvihorros

Eläimet voivat säästää energiaa talven ylitse talvihorroksen eli säännellyn alilämpöisyyden avulla. Tällöin aineenvaihdunta hidastuu ja ruumiinlämpö laskee muutamaan lämpöasteeseen. Keho käyttää ravinnokseen ennen talvihorrosta tankattua energiaa. Esimerkiksi siili hengittää horroksessa vain muutaman kerran tunnissa ja menettää jopa puolet painostaan.

Talviuni

Karhu, mäyrä ja supikoira vaipuvat kevyempään talviuneen. Ne ovat kooltaan selvästi suurempia kuin talvihorrokseen vaipuvat eläimet. Niiden ruumiinlämpö pysyy melko tasaisena, ja ne pysyvät toimintakykyisinä unen aikana. Supikoirat nukkuvat talviunta vain pohjoisilla alueilla, missä lumi haittaa niiden liikkumista.

Kylmänhorros

Vaihtolämpöiset eläimet, kuten sammakot, käärmeet, hämähäkit tai sisiliskot vaipuvat kylmänhorrokseen, jossa elintoiminnot ovat lähes pysähdyksissä ja ruumiinlämpö saattaa laskea nollan alapuolelle. Soluihin muodostuu jäätymispistettä alentavaa glyserolia.

Lepakot viettävät talvensa siilin tavoin talvihorroksessa. Lepakon ruumiinlämpö laskee alemmas kuin siilillä, jopa pakkasen puolelle.
Suurin osa jyrsijöistämme viettää talvella aktiivista elämää, mutta harvinainen koivuhiiri on horroksessa lokakuusta touko-kesäkuuhun maaonkalossa tai puunkolossa.

Matelijat vaipuvat kylmänhorrokseen

Vaihtolämpöiset matelijat sietävät vain pientä pakkasta kuolematta. Kyyt vaipuvat syvään kylmänhorrokseen toisiinsa kietoutuneina kivikasojen tai kantojen alla, mihin pakkanen ei pääse.

Kyy kohmeisena hangella

Kyyn ruumiinlämpö seurailee ulkolämpötilaa. Sen viettää talven kylmänhorroksessa routarajan alapuolelle ulottuvassa onkalossa, jotta se ei jäätyisi.

Sammakot talvehtivat ryhminä kaivautuneena vesistöjen pohjamutaan, joka ei jäädy. Osa hakeutuu käärmeiden lailla myös maakoloihin. Talvella sammakot eivät hengitä keuhkoillaan vaan ihon läpi.

Maailman pohjoisin matelija sisilisko talvehtii vaipumalla kylmänhorrokseen käärmeiden ja sammakoiden tapaan. Syksyllä se etsii suojaisen onkalon lahokannosta, juurenalusonkalosta tai mättään alta.

Kylmänhorrostavien eläinten aineenvaihdunta hidastuu niin, että ne pysyvät elossa vaivoin. Lämpötilan laskiessa soluihin muodostuu glyserolia, jonka ansiosta solun jäätymispiste alenee.

Kylmänhorros kestää noin seitsemän kuukautta huhti-toukokuulle saakka.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/18.

Keskustelu

En tiedä mikä ksi karhu mukkuu talvella. Eikä artikkelikaan sitä kertonut. Uskomattoman laadukasta ja harhaanjohtavaa otsikointia

Niin, en edelleenkään tiedä miksi juuri karhu nukkuu talviunta. Miksei hirvi, ilves tai kettu?

Kommentoi juttua: Metsissä nukutaan nyt – tiedätkö, miksi karhu nukkuu talviunta ja mitkä eläimet vaipuvat horrokseen?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X