Metsissä nukutaan nyt – tiedätkö, miksi karhu nukkuu talviunta ja mitkä eläimet vaipuvat horrokseen?
Metsissä kuorsaa parhaillaan hyväunista joukkoa. Karhu vetelee talviunta lumen suojassa, kun taas siili vaipuu syvempään talvihorrokseen. Matelijoiden ruumiinlämpö saattaa kylmimmiksi kuukausiksi laskea jopa nollan alapuolelle.
Suurin osa karhuista vetäytyy talvipesiinsä lehtien leijaillessa alas puista. Pesän ne valitsevat mielellään pohjoisrinteestä, johon sulavedet eivät lorise keväällä ensimmäisenä. Karhut valmistautuvat pitkään paastoon ahmimalla marjoja ja kasvattamalla ihonalaista rasvavarastoaan.
Lue myös: Oulangan kansallispuisto houkuttelee koskimaisemiin ja jylhien vaarojen äärelle
Talviunen aikana karhut eivät syö eivätkä eritä mitään. Niiden ruumiinlämpö laskee energian säästämiseksi 37 asteesta jopa 32 asteeseen.
Karhunaaras synnyttää pentunsa kesken talviunien tammi-helmikuussa. Oravan kokoiset poikaset ovat syntyessään sokeita ja karvattomia. Pennut selviävät talvesta emon lämmössä ja imevät maitoa nisistä. Naaraan ruumiinlämpö nousee synnytyksen jälkeen, jotta poikaset pysyvät lämpiminä.
Silloin tällöin, esimerkiksi häirittynä karhu saattaa herätä unestaan ja lähteä tallustelemaan lumiseen metsään.
Mäyrä nukkuu karhun tavoin talviunta
Myös mäyrä nukkuu talviunta lokakuusta huhtikuuhun. Mäyrä voi nukkua pesässään aivan asutuksen tuntumassa, sillä se on kesälläkin niin hiljainen ja varovainen, että ihmiset harvoin havaitsevat sitä.
Mäyränaaras synnyttää pentunsa vasta keväällä, kun luonnosta jo löytyy ravintoa.
Supikoira on koiraeläimistämme ainoa, joka nukkuu talviunta. Se vetelee hirsiä mielellään mäyrän tai ketun vanhassa pesäonkalossa maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta sen uni ei ole yhtäjaksoista. Supikoiran jälkiä saattaakin nähdä talvisilla hangilla.
Talvihorros säästää energiaa
Muutamat pienikokoiset nisäkkäät vaipuvat talviunta syvempään talvihorrokseen, jossa elintoiminnot hidastuvat lähes olemattomiksi.
Hyönteisiä ja kastematoja syövä siili ei pysty viettämään talvea hereillä, sillä sille ei ole ravintoa. Se etsiytyy talveksi rakennuksen alle tai kompostiin ja vaipuu toimintakyvyttömänä talvihorrokseen.
Siili herää horroksesta säännöllisesti virtsatakseen. Herääminen on suuri rasitus, ja talvihorroksen aikana menehtyy jopa puolet nuorista siileistä.
Lepakot viettävät talvensa siilin tavoin talvihorroksessa. Lepakon ruumiinlämpö laskee alemmas kuin siilillä, jopa pakkasen puolelle. Suurin osa jyrsijöistämme viettää talvella aktiivista elämää, mutta harvinainen koivuhiiri on horroksessa lokakuusta touko-kesäkuuhun maaonkalossa tai puunkolossa.
Matelijat vaipuvat kylmänhorrokseen
Vaihtolämpöiset matelijat sietävät vain pientä pakkasta kuolematta. Kyyt vaipuvat syvään kylmänhorrokseen toisiinsa kietoutuneina kivikasojen tai kantojen alla, mihin pakkanen ei pääse.
Sammakot talvehtivat ryhminä kaivautuneena vesistöjen pohjamutaan, joka ei jäädy. Osa hakeutuu käärmeiden lailla myös maakoloihin. Talvella sammakot eivät hengitä keuhkoillaan vaan ihon läpi.
Kylmänhorrostavien eläinten aineenvaihdunta hidastuu niin, että ne pysyvät elossa vaivoin. Lämpötilan laskiessa soluihin muodostuu glyserolia, jonka ansiosta solun jäätymispiste alenee.
Kylmänhorros kestää noin seitsemän kuukautta huhti-toukokuulle saakka.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/18.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Metsissä nukutaan nyt – tiedätkö, miksi karhu nukkuu talviunta ja mitkä eläimet vaipuvat horrokseen?
En tiedä mikä ksi karhu mukkuu talvella. Eikä artikkelikaan sitä kertonut. Uskomattoman laadukasta ja harhaanjohtavaa otsikointia
Niin, en edelleenkään tiedä miksi juuri karhu nukkuu talviunta. Miksei hirvi, ilves tai kettu?