Luonto

Eläinten jäljet lumessa – katso 10 kuvaa, jotka auttavat tunnistamaan, mikä eläin on astellut halki hangen

Ulkona vastaantulevat eläinten jäljet herättävät mielenkiinnon. Näiden 10 eläimen kohdalla ei tarvitse enää arvailla, mistä otuksesta on kyse. Katso kuvat!

Haluatko testata, miten hyvin tunnistat eläinten jäljet lumessa? Tee ennen kuvien katsomista ja jutun lukemista testi, ja katso montako jäljistä saat oikein.

Lue myös: Tunnistatko eri eläinten jäljet lumessa? Tee testi ja katso, montako saat oikein

1. Eläinten jäljet lumessa: tältä näyttävät karhun jäljet

• Karhun etukäpälän jälki (kuvassa) on pituudeltaan ilman kynsiä noin 12–15 cm. Jos etukäpälä on yli 13 cm leveä, kyseessä on aina uroskarhu.
• Takakäpälä muistuttaa hieman ihmisen jalanjälkeä ja on kooltaan 18–25 cm.
• Tavallisesi karhu kulkee käyden, ja jälkikuvio muistuttaa ihmisen kävelyjälkiä (kuvassa). Käyntiaskeleen pituus on 90–140 cm.

2. Ilveksen jäljet hangella

• Ilveksen jäljet ovat epäsymmetrisen pyöreähköt. Ilves pitää liikkuessaan kyntensä sisään vedettyinä paitsi liikkuessaan upottavalla tai kovalla hangella.
• Tavallisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä (kuvassa). Ilves voi myös ravata. Käyntijäljen askelpituus on 80–110 cm, ravatessa 130–150 cm tai enemmänkin riippuen eläimen koosta ja vauhdista.
• Pehmeässä lumessa ja ravatessa ilves astuu etu- ja takajalan samaan jälkeen. Tällöin jälkiä voi erehtyä luulemaan suden jäljiksi, etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta.

3. Suden jäljet lumessa

• Sudella on tyypilliset koiraeläimen jäljet. Etukäpälän jäljet (kuvassa) ovat suuremmat kuin takatassun (9–10 cm). Jäljessä näkyy neljä kynnen painaumaa. Pehmeällä lumella painallukset eivät aina näy.
• Susi liikkuu mieluiten ravaten. Pehmeässä lumessa susi astuu takatassunsa samaan jälkeen kuin etutassun ja sudet astuvat samoihin jälkiin.
• Susi liikkuu määrätietoisesti ja suoraviivaisesti, jolloin jäljet ovat samassa linjassa ja askelleveys on pieni.

4. Ketun jäljet lumessa

• Ketun etukäpälä (kuvassa) on hieman suurempi kuin takakäpälä (5–6 cm). Jäljestä erottuu neljä varvasta.
• Kettu kulkee usein varpaat supussa, jolloin jälki on pitkulainen. Ketun kokoisen koiran jälki on yleensä pyöreämpi, mutta pelkästään tassun painalluksesta kettua on miltei mahdoton erottaa koirasta.
• Ketun jäljen helpoimmin tunnistettavia muotoja on helminauhamainen, loivasti polveileva ravijälki (kuvassa).

5. Supikoiran jäljet lumessa

• Supikoiran käpälät ovat symmetrisen pyöreät, ja etukäpälä on takakäpälää noin sentin suurempi.
• Supikoiran lyhyet jalat ovat melko harallaan. Askelleveys on suurempi kuin ketulla.
• Supikoirat kulkevat usein pareittan.

6. Minkin jäljet hangella

• Minkin jälki on tyypillinen näätäeläimen jälki. Jäljessä on viisi varvasanturaa, joista sisin on pienin. Sisin varvas saattaa näkyä heikosti tai ei ollenkaan. Etukäpälässä (kuvassa) näkyy keskianturan lisäksi ranneantura. Takakäpälässä ei näy pientä anturaa keskianturan takana, ja jälki on etukäpälää pienempi, pituudeltaan alle 5 cm.
• Minkki liikkuu loikkaamalla. Yleisin jälkijono on parijälki (kuvassa), jossa toinen jälki on vinosti toisen edessä.
• Hillerin jälki on samanlainen kuin minkillä. Eläinten jälkiä ei pysty erottamaan toisistaan.

7. Kärpän jäljet hangella

• Kärpän etutassu on 2,5–4,5 cm pitkä (kuvassa). Takatassu on pienempi, noin 2,5 cm pitkä, eikä kantapää piirry jälkeen. Upottavassa lumessa jälki on pelkkä piirteetön kuoppa.
• Kookkaampi kärppä kulkee enemmän lumen päällä kuin pienempi lumikko. Kärpän jälki kiemurtelee pinnalla pitkiä matkoja, kun taas lumikko sukeltaa aina nopeasti lumen alle myyrän käytävään.
• Kärppä matkaa loikkaamalla. Tyypillinen jälki lumella on pariloikka, jossa lyhyet ja pitkät hypyt vuorottelevat.

8. Eläinten jäljet lumessa: tältä näyttävät oravan jäljet

• Oravan takajalka on etujalkaa kookkaampi. Takakäpälän jälki on noin 6 cm pitkä, kun etukäpälän painallus jää alle neljän senttimetrin. Takajalan jäljessä erottuu viisi varvasta, etujalan jäljessä neljä.
• Oravan takaraajat ovat voimakkaammat kuin eturaajat. Takaraajoja käytetään enemmän liikkumiseen, eturaajoja taas ravinnon käsittelyyn.
• Orava liikkuu loikkimalla. Jälkijonon (kuvassa) muoto ei juuri vaihtele.

9. Hirven jäljet lumessa

• Hirven kulkutapa on käynti. Rauhallisen käynnin askelpituus on lähes kaksi metriä.
• Hirvi ei nosta jalkojaan korkealle, vaan pehmeään lumeen jää laahausura. Syvän lumen käyntijälki muodostuu kahdesta rinnakkaisesta urasta.
• Hirvi on niin raskas, että sorkat uppoavat lumeen pohjia myöten lähes kaikissa oloissa.

10. Valkohäntäpeuran jäljet lumessa

• Valkohäntäpeuran sorkan ulkoreuna on pyöristynyt ja kärki melko terävä. Sorkan muoto eroaa kuusipeuran sorkasta, jonka ulkoreuna on lähes suora.
• Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin sorkat ovat osin samanmuotoisia, mutta metsäkauriin sorkka on pienempi, pituudeltaan alle 6 cm. Peuran vasojen jäljet ovat kooltaan kauriin luokkaa.
• Hirvieläinten tavoin valkohäntäpeura liikkuu mieluiten käyden. Rauhallisen käynnin askelpituus on metrin kummallakin puolen, ja takajalan jälki jää usein etujalan jäljen taakse.

Lähteet: Suomen riistakeskus, Suurpedot.fi ja Riistainfo.fi