Asusteleeko naapurissasi eliöharvinaisuus? Nämä 5 suomalaista eläintä ovat todella nirsoja elinpaikkansa suhteen

Tiedätkö, mikä on sinun kotipaikkakuntasi eliöharvinaisuus, jota ei löydy lähes mistään muualta Suomessa? Listasimme viisi äärimmäisen harvinaista eläintä ja sienen, jolle kelpaa elinpaikaksi vain yksi suomalainen lahopuu.

Saimaannorppa on Suomen eliöharvinaisuuksien kruununjalokivi. Se ei elä missään muualla maailmassa kuin Saimaalla. Lisäksi meillä on muitakin harvinaisia eläimiä ja eliöitä, jotka viihtyvät Suomessa ainoastaan tietyissä, hyvin rajatuissa paikoissa.

”Jos meillä on laji, joka nykyään elää vain yhdessä tai kahdessa kohteessa, niin todennäköisesti asia ei ole historiallisesti aina ollut niin. Jokin on muuttunut lajin elinympäristössä. Esimerkiksi elinolosuhteet ovat muuttuneet jollakin tavalla lajille epäsuotuisiksi”, kertoo luonnonsuojelubiologian lehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta.

Nämä lajien viimeiset esiintymät ovat tavallaan jäänteitä aiemmasta. Lajien levinneisyys on aikaisemmin ollut merkittävästi suurempi, mutta nykyään niiden elinalue on suppea.

”Tällaiset lajit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Niillä on hyvin korkea häviämisriski.”

Harvinaisia eläimiä: 5 paikallista harvinaisuutta

1. Muurahaissinisiipi (Phengaris arion) hyötyy armeijan harjoitustoiminnasta

Harvinaisia eläimiä Suomessa: Muurahaissinisiipi. Kuva: Eino Ylönen/Laji.fi, <a href="https://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0/deed.fi" target="_blank" rel="noopener noreferrer">CC BY-NC 4.0</a>

Muurahaissinisiipi. Kuva: Eino Ylönen/Laji.fi, CC BY-NC 4.0

Muurahaissinisiipi on esimerkki lajista, joka on ollut aikaisemmin Suomessa melko yleinen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sitä on kuitenkin löydetty enää kahdesta paikassa: Liperistä ja Taipalsaarelta.

”Taipalsaarella esiintymispaikka on armeijan ampuma-alue. Armeijan toiminta pitää kohteen avoimena, ja tällä tavalla armeijan harjoitustoiminta auttaa luonnonsuojelussa.”

Yksi muurahaissinisiiven katoamisen syistä on avointen kulttuuriympäristöjen häviäminen maisemastamme. Aikaisemmin kaskeaminen ja metsäpalot olivat yleisempiä. Ne varmistivat, että hiekkaiset kohteet pysyivät avoimina. Nykyään puoliavointa harjuympäristöä on vain vähän, ja se on vaikuttanut lajin katoamiseen.

Muurahaissinisiipi vaatii paljon elinolosuhteiltaan. Se elää melko paahteisilla paikoilla ja vaatii elinkierrossaan tiettyä muurahaislajia, kiekkosarviviholaisia.

”Toukat kehittyvät tämän muurahaislajin pesässä. Aikuinen perhonen tarvitsee puolestaan erilaiset elinolosuhteet kuin toukka. Sellaisia paikkoja, joissa sekä toukan että aikuisen perhosen elinolosuhteet täyttyvät, on nykyään todella vähän.”

Lue myös: Tunnistatko Suomen yleisimmät perhoset? Katso kuvat ja opettele tuntomerkit!

2. Hienouurresulkukotilo (Clausilia dubia) on tarkka asuinpaikastaan ja hidas muuttamaan

Parin sentin mittainen ruskea hienouurresulkukotilo on varsin yleinen tuttavuus Keski-Euroopassa. Suomessa se elää ainoastaan kahdessa paikassa: Jyväskylän Ylistönrinteessä ja Heinolan Kettuvuoressa. Ne ovat paikkoina samanlaisia, pohjoiseen viettäviä rinnelehtoja, joissa kasvaa haapaa. Kotilo pystyy elämään ainoastaan haapojen pinnalla ja haavan tyven lehtikarikkeella.

”Hienouurresulkukotilo on elintavoiltaan kuten muutkin maanilviäiset eli etanat ja kotilot. Ne ovat hitaita leviämään, ja niiden on todella vaikea ylittää alueita, jotka ovat niille epäsuotuisia. Esimerkiksi ihmisen muokkaama, pirstaloitunut maisema on kotiloille haastava kulkea.”

Tästä syystä kotilot eivät löydä luontaisesti uusia, otollisia elinalueita helposti. Kun hienouurresulkukotilo löytää sopivan elinpaikan, se saattaa viihtyä siellä pitkäänkin.

”Tällä hetkellä tunnetaan kaksi esiintymää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hienouurresulkukotiloita olisi aina elänyt Suomessa vain näissä kahdessa paikassa. Voi olla, että olemme raivanneet kotiloiden asuinpaikkoja laskettelurinteiksi, hakanneet niitä talousmetsänä tai rakentaneet aiempien esiintymien päälle.”

Voiko harvinaisia lajeja yrittää auttaa leviämään uusille alueille, tutkija Panu Halme?

”Kyllä sitä tehdään. Lajien siirtoa myös tutkitaan jatkuvasti enemmän. Ilmastonmuutos etenee. Se pakottaisi lajit siirtymään kohti pohjoista, mutta koska maisema on pirstoutunut, ne eivät pysty leviämään sinne luontaisesti.

Lajien siirtäminen on kuitenkin eettisesti haastavaa. Pahimmillaan siirretty laji alkaa kilpailla toisen lajin kanssa alueella, jonne se on siirretty. Sillä voi olla tuhoisat seuraukset. Aina on vaarana se, että siirretty laji hävittää kilpailulla jonkin toisen arvokkaan lajin.

Lajien siirtäminen on viimeinen suojelukeino, mutta ilmastonmuutoksen edetessä siihen joudutaan turvautumaan aiempaa enemmän. On aina turvallisempaa, jos luonto saa itse huolehtia lajien leviämisestä.”

3. Pirkanpalkonen (Oxyethira tamperensis) sai tieteellisen nimensä Tampereen mukaan

Harvinaisia eläimiä Suomessa: pirkanpalkonen.

Pirkanpalkonen. Kuva: Pekka Malinen/Laji.fi, CC BY 4.0

Tampereelta löydettiin heinäkuussa 1998 pieni vesiperhosiin kuuluva hyönteinen. Selvisi, että laji oli tieteelle aiemmin tuntematon, ja se sai tieteellisen nimensä Tampereen mukaan. Laji on kooltaan vain parin millin mittainen, ja sen siipien reunat ovat karvaiset.

Lajin alkuperäiseltä löytöpaikalta Tampereen Hervannan Hupakankorven Myllyojasta löytyy edelleen pirkanpalkosia. Toistaiseksi lajia ei ole tavattu muualla kuin Suomessa. Tampereen lisäksi pirkanpalkosia on löydetty viime vuosina myös Taivalkoskelta.

4. Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) on vantaalainen kovakuoriaisharvinaisuus

halavasepikkä

Halavasepikkä. Kuva: Pekka Malinen/Laji.fi, CC BY 4.0.

15 vuotta sitten Vantaalta löytyi kovakuoriaislaji, jonka edustajia ei elä muualla maailmassa. Äärimmäisen harvinainen sukulaislaji haapasepikkä löytyy Euroopasta, mutta Vantaan halavasepikän elintavat poikkeavat niiden tavoista. Siinä missä haapasepikkä elää haavoissa ja raidoissa, halavasepikkä elää yksinomaan mustuvapajuissa ja halavissa.

Vantaalla halavasepiköitä elää Mätäojan luonnonsuojelualueella sekä Pikkujärvellä ja Pitkäjärvellä. Mätäojan alue on halavasepiköille suotuisa muun muassa siksi, että sieltä ei ole raivattu pois ryteikkömäistä puustoa ja pensaikkoa. Alueella elää muitakin harvinaisia puuhyönteisiä.

Lue myös: Nämä 10 upeaa luontokohdetta haluat kokea! Retkeilyn asiantuntijat paljastavat Suomen salaiset helmet

5. Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) kärsii niittyjen metsittymisestä ja laiduntamisen vähenemiestä

Harvinaisia eläimiä Suomessa: tummaverkkoperhonen.

Tummaverkkoperhonen. Kuva: Pekka Malinen/Laji.fi, CC BY-NC 4.0

Erittäin uhanalainen ja rauhoitettu tummaverkkoperhonen on Tampereen tunnuseläin. Se elää Suomessa enää ainoastaan muutamilla paikoilla Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Pirkanmaalla perhosta löytyy Teiskosta, Aitolahdesta ja Orivedeltä.

Tummaverkkoperhonen on kadonnut Suomesta, koska karjan laiduntaminen on vähentynyt ja niityt metsittyneet. Perhosen luontaisia elinympäristöjä ovat muun muassa kosteat ja rehevät niityt ja laidunmaiden reunamat. Euroopassa lajia tavataan runsaasti.

+ Helposti tunnistettava sieniharvinaisuus elää ainoastaan yhden puun rungolla Etelä-Konneveden kansallispuistossa

aarnihaarakas

Aarnihaarakas. Kuva: Panu Halme/Laji.fi, CC BY 4.0

Puikkomaisesti tai korallimaisesti haarautuva aarnihaarakas on elinolosuhteiltaan vaativa sieni. Se kasvaa tällä hetkellä tiettävästi ainoastaan yhden puun rungolla Suomessa. Aikaisemmin aarnihaarakasta oli myös Pyhähäkin kansallispuistossa, mutta sieltä se on sittemmin kadonnut. Ainoa tunnettu aarnihaarakkaan kasvupaikka on tällä hetkellä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.

Aarnihaarakkaat elävät vanhaksi kasvaneilla ja kuolleilla mäntylahopuilla. Kun kelopuu on maannut maassa kymmeniä vuosia lahoamassa, siitä saattaa tulla aarnihaarakkaalle sopiva kasvualusta.

”Todennäköisesti kyse ei ole aarnihaarakkaan kohdalla siitä, että olisi useita muita esiintymiä, joita vain ei olisi vielä löydetty. Aarnihaarakas on hyvin helppo tunnistaa. Meillä on kymmeniä sienituntijoita, jotka sen tunnistaisivat nähdessään”, Panu Halme Jyväskylän yliopistosta kertoo.

Tutkijat eivät tiedä tarkkaan, miksi aarnihaarakas kasvaa niin harvoissa paikoissa. Se kuitenkin tiedetään, että myös Norjassa ja Ruotsissa sieni on samalla tavalla vaativa ja harvinainen.

”Oma epäilykseni on, että aarnihaarakas on mäntylahopuun lisäksi riippuvainen myös jostain muusta, esimerkiksi jostain toisesta lajista. Nämä tekijät ovat kuitenkin meille vielä tuntemattomia.”

Lähteet: Laji.fi, Tampere: Esimerkkejä tärkeistä suojeltavista lajeista, Suomen perhoset: Tummaverkkoperhonen, Haavasta halavalle – kotoperäisyys Suomessa (pdf)

Avainsanat

Keskustelu

Meillä elelee saukkoperhe tässä Myrskylänjoessa . Niillä on tosi iso reviiri , mutta viime kesänä moneen kertaan saatiin videolle niiden touhuja kun ladkivat mäkeä tässä pienessä koskessa ja telmivät joessa . Ihania otuksia.

Kommentoi juttua: Asusteleeko naapurissasi eliöharvinaisuus? Nämä 5 suomalaista eläintä ovat todella nirsoja elinpaikkansa suhteen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X