Karhu rynnisti kohti Markoa – ”Pahin virhe olisi lähteä juoksemaan”
Karhu väistää ihmistä aina kun voi, useimmiten jo ennen kuin ihminen sitä huomaa. Kun karhu tulee vastaan, muutama vinkki on hyvää pitää mielessä.
Karhun kohtaaminen suomalaisessa metsässä on harvinaista mutta mahdollista. Otsoja tallustelee Suomen kamaralla noin 2200 yksilöä. Määrä ei ole suuren suuri, mutta toisinaan tiet ihmisen kanssa risteävät.
Läheskään kaikkia kohtaamisia karhun kanssa ei ihminen edes huomaa, muistuttaa Kainuun riistapäällikkö Marko Paasimaa Suomen riistakeskuksesta.
Yleensä karhu nimittäin haistaa ja kuulee ihmisen kauan ennen kuin ihminen huomaa sitä. Karhu pakenee kaikessa hiljaisuudessa.
Karhun valehyökkäys on kuumottava paikka
Ihmisen väistäminen on karhulle luontaista, Paasimaa kertoo. On äärimmäisen harvinaista, että karhu ihmisen kohdatessaan lähtisi tulemaan päin, saati hyökkäisi.
Harvinaisissa tapauksissa mesikämmen saattaa tehdä valehyökkäyksen. Se tarkoittaa, että karhu lähtee ihmistä kohti, mutta hidastaa ja muuttaa suuntaa noin parinkymmenen metrin päässä.
Tällaisen valehyökkäyksen kohteeksi on Paasimaa itsekin kerran joutunut. Tilanne oli hänen mukaansa kuumottava.
”Kyse oli niin sanotun pihakarhun eli pihapiiriin eksyneen karhun häätämistilanteesta. Karhu tuli kohti kovaa vauhtia, kuten karhu tällaisissa valehyökkäyksissä tekee.”
Tilanne eteni niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt paljoa pelätä.
”Se on tiukka paikka kun karhu juoksee kohti, mutta on vain pidettävä pää kylmänä. Pahin virhe olisi lähteä juoksemaan.”
Karhun kohtaaminen on luonnon armoille heittäytymistä
Tämä koskee mitä tahansa tilannetta, jossa ihminen kohtaa karhun: juosta ei saa. Juokseminen voi lisätä karhun saalistusviettiä, jolloin riskinä on, että saa otson kimppuunsa.
Paasimaata kohti juossut karhu alkoi lopulta kaartaa toiseen suuntaan parinkymmenen metrin päässä. Tapahtuma sai hänet hiljaiseksi, sillä se on ollut ainut kerta, kun karhu on tullut kohti.
Lisäksi Paasimaa on kohdannut karhuja lenkeillään Kainuun metsissä muutamia kertoja. Joka kerta tapahtumakulku on ollut sama:
”Muutamia sekunteja olemme olleet toistemme näköpiirissä, ja sitten karhu on lähtenyt täyttä laukkaa pakosalle.”
Tilanteet ovat olleet kokeneellekin metsänkävijälle jännittäviä. Ihmisen ja karhun kohtaamisessa ihminen on aina tietyllä tavalla luonnon armoilla.
”Karhu tekee sen minkä tekee, ja ihminen voi vain toivoa, että tilanne menee suotuisasti ohi. Se on vähän sama asia kuin seisoa myrskyävän meren äärellä. Siinä tajuaa ihmisen pienuuden”, Paasimaa kuvaa.
Karhun kohtaaminen: toimi näin, jos törmäät mesikämmeneen
Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, että kohtaaminen karhun kanssa pysyy rauhallisena, Paasimaa muistuttaa. Kun havaitsee karhun, on tärkeää pysähtyä ja lähteä rauhallisesti perääntymään.
Samalla kannattaa puhua kuuluvalla äänellä ja välttää katsomasta karhua silmiin. Katsekontaktin karhu voi tulkita uhkaavaksi.
Puhuminen on tärkeää siksi, että ihmisen äänen kuuleminen antaa karhulle tärkeää lisäinformaatiota siitä, mikä kulkija sillä on vastassa.
”Karhun näkö on melko huono, joten kuuloaisti on sille tärkeä havaintoväline hajuaistin lisäksi. Ihmisen kohdatessaan karhu saattaa joskus nousta takajaloilleen sen vuoksi, että se yrittää saada parempaa kuvaa tulijasta”, Paasimaa muistuttaa.
Niissä äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa, joissa karhu ei pakene vaan käy päälle, tärkein ohje on käydä maahan makaamaan päätä ja niskaa käsillä suojaten ja olla niin liikkumatta kuin mahdollista.
Paljon muuta ei Paasimaan mukaan kannata yrittää tehdä odotellessa, että karhu rauhoittuu.
Lue myös Anna.fi: Lintujen pesintäaika: Kun emo hyökkää, ihminen tekee usein saman paniikkivirheen – näin pääset ehjin nahoin
Emokarhuihin liittyy yksi sitkeä myytti
Karhun hyökkäyksiä tapahtuu Suomessa vain harvoin, ja ne vähätkin liittyvät yleensä metsästystilanteisiin.
Kuolemaan johtanut karhun kohtaaminen on Suomessa tapahtunut viimeksi vuonna 1998 Ruokolahdella. Lenkkeilijä erehtyi liian lähelle emokarhua, ja emo hyökkäsi puolustaessaan poikastaan.
Emokarhun ja pennun kohtaamisessa piileekin Paasimaan mukaan erityinen riski. Läheskään aina emokarhutkaan eivät ole aggressiivisia, vaan pyrkivät normaaliin tapaan pentuineen pakenemaan ihmistä. On siis väärä luulo, että emokarhut järjestään hyökkäisivät ihmistä kohti.
On jopa mahdollista, että emokarhut hakevat ihmisistä turvaa pennuilleen. Tutkijat ovat Paasimaan mukaan havainneet emokarhuilla taipumusta tuoda pentujaan ihmisasutusten lähelle suojellakseen niitä uroskarhuilta.
Uroskarhut saattavat muita kuin omia pentuja kohdatessaan tappaa niitä. Karhut tavallisesti välttelevät ihmisasutuksia, joten emo laskelmoi riskin uroskarhun kohtaamiseen olevan pienempi taajamien lähettyvillä. Lähikontaktiin emokarhu ei pyri, vaan haluaa karhujen tapaan pysytellä poissa ihmisen tieltä.
Alkukeväällä karhun kohtaaminen voi olla todennäköisempää
Jos pitäisi nimetä vuodenaika, jolloin karhujen kohtaaminen on todennäköisempää kuin muulloin, on se Paasimaan mukaan alkukevät. Talviunilta heränneet karhut ovat silloin nälkäisinä ruoanhaussa ja liikkuvat aktiivisemmin. Niitä saattaa ilmestyä jopa ihmisasutuksen liepeille, kun ne kartoittavat mahdollisia ruoka-apajia.
Myöhemmin keväällä ja kesällä, kun ruokaa on runsaammin, karhu ei yleensä liiku pitkiä matkoja vaan pysyttelee ruoka-apajien lähettyvillä hyvinkin pienellä alueella.
Toisin kuin usein luullaan, talviunilta heränneet karhut eivät ole erityisen kiukkuisia, Paasimaa sanoo.
”Jos karhu on keväällä löytänyt haaskan, se saattaa puolustaa sitä tavallista hanakammin pitkän talvipaaston jälkeen.”
Kaiken kaikkiaan karhua ei suomalaisessa luonnossa tarvitse pelätä, Paasimaa summaa.
”Kun tilastoja katsoo, huomaa kuinka harvinaisia vaaratilanteeseen johtaneet kohtaamiset karhun kanssa ovat. Kun pitää järjen päässä eikä esimerkiksi lähde lähestymään karhua sellaisen nähdessään, on iso todennäköisyys selvitä kohtaamisesta pelkällä säikähdyksellä.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Karhu rynnisti kohti Markoa – ”Pahin virhe olisi lähteä juoksemaan”