Luonto

Et kai ole haksahtanut kiinalaiseen kuksaan? Lappilainen kuksantekijä kertoo, mistä aidon pahkakuksan tunnistaa

Kuksa on perinteisesti valmistettu kestävästä ja kauniista luonnonmateriaalista, pahkasta. Mutta mistä tietää, että kyseessä on aito pahkakuksa, eikä kiinalainen kopio?

Kuksa on parhaimmillaan retkeilijän uskollinen kaveri vuosikausien ajan. Hyvälaatuinen pahkakuksa on kestävä ja kaunis ja tummuu kauniisti käytössä.

Lue myös: Kuksan voi pilata tahattomasti ainakin neljällä tavalla – lappilainen kuksantekijä neuvoo, miten kuksan käsittely tehdään oikeaoppisesti

Kuksa on alun perin valmistettu pahkasta, jossa puun syyt ovat pyöreitä. Mutta aina puun syyt eivät ole näkyvissä kuksan pinnassa.
Pahkakuksassa saattaa näkyä pyöreät puun syyt, mutta luonnonmateriaalissa kuviointi on sattumanvaraista.

Kuksia on monenlaisia. Pahkakuksien lisäksi markkinoilla on erilaisista puumateriaaleista ja muovista valmistettuja kuksia. Mutta ainoa alkuperäinen kuksan materiaali on pahka.

”Vaikka kiinalaiset – ja mistä kaikkialta niitä nyt tuodaankaan – kuksat myydään kuksina, minusta niistä ei kannattaisi kuksa-nimeä käyttääkään. Ne ovat puukuppeja, ja se on asia erikseen”, Ylitorniossa kuksia valmistava Vesa Maansaari sanoo. Maansaari on valmistanut kuksia omassa yrityksessään kahdenkymmenen vuoden ajan.

Mistä perinteisen Lapin pahkakuksan sitten tunnistaa, ja miksi se pitää valmistaa nimenomaan pahkasta?

Ennen kuksat vuoltiin käsin pahkasta, nykyisin ne tekee kone

Maansaari valmistaa kuksia vain pahkasta, sillä pahka on kuksalle paitsi perinteinen, myös monella tavalla ihanteellinen materiaali. Pahka on kovaa ja kestävää puuta, josta saa muotoiltua kestävän kuksan.

Ennen vanhaan kovasta puusta vuoltiin kuksia käsivoimin.

”Kyllä se on kovaa homma ollut. Jokainen mies on täällä Ylitorniolla kaivertanut oman kuksansa. Itsekin pikkupoikana tein kuksan. Keitin sen ensin pihasaunan padassa ja kun sain tehtyä alun puukolla, kiskoin puunsyyt pihdeillä irti.”

Mutta kannattavaa bisnestä käsin vuoletuista kuksia ei Maansaaren mukaan saa. Kysyntä on niin suurta, että käsin vuolemalla siihen ei voisi millään vastata.

Maansaari valmistaa noin 10 000 kuksaa vuodessa koneiden avulla, ja myy niitä tukkutavarana yrityksille ja suurille matkamuistoliikkeille kotimaahan ja ulkomaillekin.

”Kuksiahan pitää tulla, eikä meinata. Kun vuolee käsin, kallista raaka-ainetta menee paljon hukkaan. Ei sitä pysty sillä lailla tekemään.”

Vaikka pahka on äärimmäisen kovaa materiaalia, sen työstämistä helpottaa se, että puun syyt kiertävät ympyrää, jolloin sitä voi sahata mistä suunnasta tahansa, ilman että puu halkeaa. Esimerkiksi koivussa puun syyt kulkevat pystysuuntaan, jolloin sahaamisen suunta täytyy suunnitella sen mukaan.

Lopputuloksena on kestävä ja kauniskuvioinen kuksa, josta kelpaa nauttia lämmintä juomaa.

”Pahkakuksa on siitäkin hyvä, että vaikka kaadat kuumaa juomaa kuksaan, et polta suuta. Ulkopinnat eivät lämpiä, mutta juoma pysyy hyvin lämpimänä.”

Kuksa valmistuu Suomessa myös visakoivusta, jossa puun syyt ovat kirjavampia. Joissakin kuksissa on myös poronsarvesta hiottu koriste kuksan korvassa.
Kuksia valmistetaan Suomessa myös visakoivusta, jossa puun syyt ovat selkeästi näkyvillä. Joissakin kuksissa on myös poronsarvesta hiottu koriste kuksan korvassa.

Näin tunnistat kotimaisen pahkakuksan: tarkista tuotelappu ja leima

Maansaaren mukaan Suomessa valmistetut kuksat ovat yleensä pahkasta valmistettuja, mutta asian voi tarkistaa vielä kuksan tuotelapusta, johon on merkitty kuksan valmistusmaa ja materiaali. Tämän lisäksi kotimaisen kuksan pohjassa on kuksantekijän leima.

”Jokaisella kuksantekijällä on oma leimansa. Siitä myyjä ja ostaja näkevät sen, kenen tekoa kuksa on.”

Pahka on kuksan alkuperäinen materiaali, mutta Suomessa valmistetaan kuksia myös visakoivusta. Visakoivu on pahkaa huokoisempaa ja voimakkaammin kuvioitua puuta, ja pahkan ohella aivan kelpo materiaali kuksalle.

Kuksa voi olla tehty myös mäntysellukuidun ja kestomuovin sekoituksesta.
Kuksia valmistetaan myös esimerkiksi mäntysellukuidusta ja kestomuovista.

Kuksa pahkasta: tunnista kuviointi ja suolainen maku

Pahkakuksan voi myös tunnistaa pahkan pintakuvioinnista. Pahka poikkeaa muusta puusta siten, että sen pinnalla näkyy pyöreät puun syyt. Kaikissa pahkakuksissa puun syyt eivät kuitenkaan näy selkeästi.

”Joissakin pinta on oikein loimuinen ja joissakin vähemmän. Jos ei ole oppinut tunnistamaan eri versioita, vaikea sitä on tietää.”

Toinen keino tunnistaa aito kuksa on sen suolainen maku. Kuksan valmistusprosessin alkuvaiheessa tuoreesta pahkasta sahatut aihiot keitetään suolavedessä, jotta niistä tulisi kestävämpiä. Pahkanpaloja keitetään suolavedessä 6–8 tuntia, minkä jälkeen ne laitetaan kuivuriin 5–7 päiväksi.

”Keittäessä puusta lähtee jännitykset pois ja siitä tulee kovempi ja lujempi. Siinä huomaa myös, jos joukossa on huonoja versioita. Viallinen puu saattaa vääntyä tai haljetakin, ja silloin huonot versiot on helppo hylätä.”

Kun kuksa odottaa myymälässä ostajaansa tai on muuten pitkään käyttämättömänä, kuksa saattaa kuivahtaa ja keittoveden suola pyrkii esiin puun syistä. Suolaisen maun saa pois kahvirasvakäsittelyllä.

”Suolaista makua ei kannata säikähtää. Siitä tietää, että kyseessä on aito kuksa.”

Kuksa valmistetaan pääosin venäläisestä pahkasta

Vaikka kyseessä olisi kotimainen pahkasta valmistettu kuksa, se ei tarkoita, että pahka on peräisin Suomen metsistä. Maansaari tilaa pahkan Venäjältä, koska Suomessa pahkaa ei kerätä yhtä järjestelmällisesti kuin Venäjällä.

Pahka tulee rekalla suoraan Ylitornioon, jossa on kuksantekijöitä Maansaaren lisäksi yksi Suomen puolella ja kaksi rajan toisella puolella Ruotsissa – hekin suomalaisia.

”Minunlaiset tekijät, jotka tekevät kuksia yksistään, ovat keskittyneet tänne Ylitornion seudulle. Myös Sodankylässä ja Kajaanissa tehtiin kuksia, mutta ne ovat lopettaneet.”

Kauppa on Maansaarella käynyt ja kysyntä on vain noussut viime vuosina – niin paljon, ettei kädet ole meinannut riittää. Koronan myötä tilanne on hiukan tasaantunut, mutta aidoilla Lapin pahkakuksilla on silti edelleen kysyntää niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Et kai ole haksahtanut kiinalaiseen kuksaan? Lappilainen kuksantekijä kertoo, mistä aidon pahkakuksan tunnistaa

Kuksija Etelästä

Kuksani on jo 30 vuotta vanha, joten siinä ei ole mitään leimoja. Nykyään siihen lappitavaraan voi läiskästä minkä tahansa siniristilapun ja leimakin on vain leima. Joku harakanvarvas pohjassa voi yhtä hyvin olla paikallisen Aslakin tai kiinalaisen HuiHain.

EkkiM

Kyllä asiakkaan täytyy saada kuksia, jos tahtoo. Joko myymälöissä tahi toreilla. Noh, eiköhän verkkokaupoissakin saa kuksia, mutta se ei ole sama asia.

Aslak

Vanhat kuksanveistäjät kääntyisivät haudoissaan, jos tietäisivät että venäläisestä pahkasta koneella sorvatut kuksat ovat nyt niitä ”kotimaisia” ja ”aitoja” kuksia…

Kehityksenmukana

Vanhoja vääntäjiä tietäen voi sanoa ettei valtaosalla heillä ollut syrjintää puita kohtaan, kenen rajoilla olivatkaan. Puu kuin puu. Rajan takaa vaa löyty hakijaa ja tekijää ja materiaa, täälä ku et risuja saa luvatta kerätä kun ihtiään täynnä olevat nilhisti finskit näkköö risujen mielummi maatuvan ku antavan ilman toiselle, oikee maaherran tavat. Eikä säikähtänny koneitakaan kovasti, ihmetteli kyllä, notta tuoha helposti homman hois.

Ei se asioiden helpottaminen piru ole. Vanhoina hyvinä aikoinaha ostit vain lapsiorjan kotios ja pistit sen tekemää, ei itte tarttenu. Sit piti ruveta ite tekemää, tympiä ku ois ollu muutaki eikä ollu naapurinlasta hakattavana johon vihat ja pahat purkaa. Nykysin asiat jo vähän paremmin kun on kone, ei tartte ostella orjiaan, eikä tartte ite tehä ni on aikaa muuhun tärkiään, kuten muistella jalakoihi jääneenä hienoja raskaita ja sairaita aikoja.

Vastaa käyttäjälle AslakPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.