Luonnossa liikkuminen lohduttaa ja tarjoaa valtavasti nähtävää – nyt on aika tutustua oman pihan ihmeisiin

Tänä keväänä on hyvä pysähtyä ihailemaan kasveja ja otuksia, joita ei normaalisti huomaa. Hanki vaikka lepakolle pönttö, niin pääset eroon hyttysistä.

Älä porhalla. Kävele, hiivi ja seisahda paikoillesi. Katso alas maahan ja ylös pilviin. Riisu kuulokkeet korvilta ja kuuntele.

Näin neuvovat biologi, luontokouluttaja Leena Luoto ja tähtitieteilijä, luontoharrastaja Harry Lehto. He muistuttavat, ettei hienoja luontoelämyksiä tarvitse metsästää kaukaa.

”Nyt jos koskaan kannattaa etsiä vaikkapa lähimetsästä maata pitkin kasvavia pitkiä rönsyjä ja takertua lillukanvarsiin”, Leena naurahtaa.

Mallia voi ottaa Leenan järjestämästä lasten luontokoulusta, jossa edettiin niityllä kahden tunnin aikana sadan metrin matka.

Japanilaisilla on tällaiselle luonnossa olemiselle oma terminsä, shinrin-yoku eli metsäkävely, jota lääkäri voi määrätä jopa terapiaksi.

Lue lisää: Suomen luonto täynnä ilmaista lääkettä: Tunnetko lääkeyrtit ja niiden vaikutukset?

Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker

Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker

Oletko koskaan maistanut nuorta pihlajaa? Kokeile nyt!

Keväällä ja alkukesästä metsien reunat ja ojien pientareet puskevat esiin mielettömiä värejä: magentanpunaisia puna-ailakkeja, helakan sinisiä kissankelloja ja keltaisia kevätleinikkejä.

Kevään edetessä mesiangervojen lehdistä tai kukkaan puhkeavista lehtokuusamista nousee ihana tuoksu, kun nuuhkaisee kukkia tai hieraisee lehtiä kädessään.

Leena rohkaisee tutustumaan uusiin kasveihin ja etsimään vanhoista tutuista uusia puolia.

”Esimerkiksi aivan nuoret pihlajan silmut maistuvat karvasmantelille.”

Lue lisää: Ihanat ulkoilualueet Helsingin seudulla – oletko jo käynyt näissä 24 retkikohteessa?

Valkosipulin makua voi etsiä metsänreunoissa villinä kasvavasta litulaukasta.

”Mutta ensin pitää tuntea kasvi, sitten vasta maistella”, Leena muistuttaa.

Tarkastele penkkoja, ota mukaan kiikarit ja kamera

Myös peltojen vieriä kulkevat maanteiden ojat ja penkat yllättävät, kun niitä katselee tarkalla silmällä.

Kuivissa kumpareissa käy keväällä kova kuhina. Maakiitäjäiset eli ko­meat, parisenttiset kovakuoriaiset kipittävät hirmuista vauhtia samalla kun villimehiläiset keskittyvät pesänrakennuspuuhiinsa.

Maassa talvehtiville leppäkertuille kulunut talvi on ollut kova koettelemus, mutta niitäkin voi nähdä lentämässä. Suomessa on noin 60 leppäkerttulajia.

Pikkuperhosia on satoja lajeja, ja ne jäävät usein vaille huomiota.

”Ne eivät etäältä katsottuna näytä kummoisilta, mutta jos pystyy ottamaan kävelylle mukaan kiikarin, kauniit siipikuviot avautuvat aivan uudella tavalla”, Leena vinkkaa.

Lintujen ääniin voi tutustua äänittämällä ja opiskelemalla kotona

Leena kehottaa luonnossa kulkijaa kirjaamaan havaintojaan vihkoon ja lupaa, että sillä tavalla elämysten runsaus yllättää jokaisen.

Myös kännykkä on hyvä väline taltioida luonnon ihmeitä. Esimerkiksi tuomenkukalla kuvatun pienen kultakuoriaisen kauneus pääsee oikeuksiinsa, kun sitä katselee kotona tietokoneen ruudulle suurennetusta kuvasta.

Myös kännykän nauhoitustoimintoa kannattaa hyödyntää.

”Sillä voi äänittää linnunlaulua, ­jota pystyy sitten kotona vertaamaan netistä löytyviin ilmaisiin linnunlaulu­oppaisiin.”

Kuva: Turun yliopsiton viestintä/University of Turku Communications

Kuva: Turun yliopiston viestintä/University of Turku Communications

Harakan laulun voi kuulla, kun herää aikaisin ja odottaa rauhassa

Ammatikseen tähtiä tarkkaileva Harry Lehto on ollut pikkupojasta asti kiinnostunut myös kasveista ja linnuista. Ihmeistä ihmeellisimpiä voivat olla mitättömän oloiset kukat, joiden päältä kävelemme huolettomina huomaamatta niitä lainkaan.

”Kun pysähtyy katsomaan vaikka pihatähtimöä, se on aivan uskomattoman kaunis”, hän sanoo.

Äskettäin Harry toi ulkoa sisälle leskenlehden ja huomasi ensimmäistä kertaa, että kun se avautuu, ulommaiset sen sadoista kukinnoista ovat punaisia.

Lähiluonnossa tapahtuu ihmeitä, jotka ovat kenen tahansa saavutettavissa. Harry antaa hyvän vinkin.

”Nouse aamulla aikaisin, ota kahvikuppi ja mene pihalle istumaan. Jos maltat odottaa, voit kuulla harakan laulun. Ihania korkeita ääniä, jollaisia et ole ehkä koskaan aikaisemmin kuullut.”

Hanki mikroskooppi ja tutustua maailman sitkeimpään otukseen

Harry tutkailee luontoa monenlaisilla välineillä, kiikareiden ja kameran lisäksi mikrofonien ja mikroskoopin avulla.

Varsin ihmeellinen otus löytyi pihasammalikosta, kun Harry nappasi palan kuivaa sammalta ja lisäsi siihen pisaran vettä. Pian mikroskoopin lasin alta paljastui karhukainen, yksi maail­man sitkeimmistä olioista.

Se selviää hengissä niin ikijäässä, valtameren pohjassa kuin vuoriston huipullakin ja sietää äärimmäistä kuivuutta ja kuumuutta.

”Sillä oli uskomattoman söpöt pienet jalat”, Harry ihmettelee

Hyönteisiä voi houkutella omaan elinpiiriinsä lukemattomilla kasveilla. Harryn omalla pihalla kasvaa siihen tarkoituksen erinomainen jasmiini­pensas.

Kaupan yrttien, kuten oreganon, timjamin ja kirvelin kukat viekoittelevat puolestaan perhosia vaikkapa parvekkeelle.

Hanki lepakkopönttö! Yksi lepakko voi syödä yössä tuhat hyttystä

Pelkästään lepakoiden ääniä varten Harrylla on nelisenkymmentä mikrofonia, mutta silmätkin riittävät havainnointiin.

”Jo omalla pihallani voin nähdä ilta­taivasta vasten pohjanlepakon, joka viuhtoo suoraa linjaa naapurin ja meidän väliä, sekä omenapuita kiertävän hiljaisen korvayökön.

Lepakkopönttö on Harryn mielestä hyvä hankinta kenen tahansa pihaan.

”Yksi lepakko voi popsia yön aikana tuhansia hyttysiä.”

Ihaile kesätaivaan ihmeitä, valaisevia yöpilviä

Keväällä ja kesällä kannattaa kääntää katse taivaalle. Pohjoisella taivaalla voi kuuttomina öinä nähdä pitkin kesää ihmeellisen näyn: noin 82 kilometrin korkeuteen muodostuu jääpilviä, jotka saattavat kiteytyä tulivuorten tuhkasta tai avaruuspölystä.

Niitä kutsutaan valaiseviksi yöpilviksi, ja niitä voi nähdä hämärinä kesä­öinä, kun aurinko on painunut horisontin alapuolelle.

”Väriltään nämä upeat pilvet ovat vaaleansinisiä tai valkoisia, ja ne voivat peittää koko taivaan. Joka yö niitä ei näy, mutta joskus niitä saattaa tulla ryppäinä useina öinä peräkkäin”, Harry kertoo.

Kesän hämärinä öinä voi nähdä myös yksittäisiä tähtiä ja ajatella, ­että valo, jonka näemme niissä tuikkivan, on lähtenyt matkaan 10 000 vuotta sitten.

Luonto ympärillämme voi näin ­käsittämättömällä äärettömyydellään lohduttaa meitä ajattelemaan, että ­koronakin on jonain päivänä historiaa.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Luonnossa liikkuminen lohduttaa ja tarjoaa valtavasti nähtävää – nyt on aika tutustua oman pihan ihmeisiin

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X