Luonto

Luontotoimittaja ja taidemaalari Minna Pyykkö: ”Luonto auttaa ymmärtämään, että elämä on tässä ja nyt”

Kun mieli on pysähtynyt ja luovuus jumittaa, luontotoimittaja ja taidemaalari Minna Pyykkö kävelee merenrannalle. Siellä hän pystyy paaluttamaan itsensä tähän hetkeen.

Pusikossa käy kova suhina. Korea fasaanikukko ja neljä naarasta tepastelevat edestakaisin, eivätkä juuri välitä ohikulkevista ihmisistä. Seurue on tuttu näky Minna Pyykölle, joka asuu kevättäpinöissään olevan haaremin naapurissa.

”Pojat ovat antaneet tuolle koiraalle nimeksi Jukka”, Minna esittelee.

Minna on asunut miehensä, luontotoimittaja ja tietokirjailija Juha Laaksosen kanssa Helsingin Lauttasaaressa jo yli kymmenen vuotta.

Alue on pariskunnalle ja heidän kolmelle kouluikäiselle lapselleen tärkeä. Meri ja metsä aukeavat vain muutaman askeleen päässä kotiovelta.

Pikkuinen kesämaja kerrostalokodin läheltä hankittiin perheelle muutamia vuosia sitten. Siellä Minna maalaa ja joskus jopa yöpyy.

”On suuri etuoikeus, että saa asua meren rannalla ja pääsee seuraamaan lintujen muuttoa kävelemällä tuohon niemen kärkeen.”

Minna kävelee kotirannassaan päivittäin perheen koiran kanssa. Mustarastaan laulu kaikuu täällä upeasti. Myös lokkien kaakatus on monille helsinkiläisille kevään merkki.

”Tarkkailen, miltä meri näyttää. Joka aamu valot ja värit ovat erilaiset”, Minna sanoo ja osoittaa sohjoiselle merelle.

”Keväiset kosteat sumuaamut ovat hienoja, silloin merimaisema on parhaimmillaan. En tarvitse auringonpaistetta tai tyyntä säätä viihtyäkseni luonnossa ja merenrannalla.”

Jukka-fasaani

Kevät vyöryy saaristossa

Luonto alkoi kiinnostaa Minnaa jo varhain. Pikkutyttönä hän snorklaili rantavesissä ja oli erityisen kiinnostunut kotiloista, simpukoista ja pikkukaloista.

Lukion jälkeen Minna päätyi opiskelemaan yliopistoon biologiaa. Hän luki pääaineenaan hydrobiologiaa. Se on tieteenala, joka tutkii vesieliöitä ja vesien eliöyhteisöjä.

”Meressä minua kiehtoo sen yllätyksellisyys. Ilta voi olla tyyni, mutta aamulla on myrsky. Meressä on valtavasti voimaa. Pinnan alla voi tapahtua melkein mitä tahansa.”

Minna on viettänyt monena vuonna pitkiä aikoja ulkosaaristossa. Parin kuukauden pätkät keväällä ja syksyllä Saaristomerellä Utössä ja Ahvenanmaalla Lågskärin lintuasemalla ovat tehneet suuren vaikutuksen.

Saaristossa kevään näkee vyöryvän päälle aivan eri tavalla kuin kaupungissa.

”On hienoa päästä seuraamaan, miten jäät lähtevät, linnut saapuvat, käärmeet heräävät horroksestaan ja sammakoiden ja konnien kutulammikoissa on julmettu säpinä. Ulkomeren pienessä saaressa tunnen keväällä olevani kaiken keskipisteessä.”

Minna Pyykkö

Rosoa pensselinjäljessä

Luontoaiheisia teoksia rosoisella tyylillä maalaava Minna ammentaa inspiraationsa luonnon monimuotoisuudesta. Se näkyy myös päällekkäisissä maalauskerroissa.

”Eläimissä, ikiaikaisissa muuttoreiteissä ja kevään vimmassa on mieletöntä voimaa. Toisaalta minua kiehtoo luonnon hauraus ja sattumanvaraisuus.”

Maalatessaan Minna pyrkii tuomaan esille maiseman eri kerrokset: miten luonto on erilainen eri näkökulmista katsottuna.

”Jos maiseman maalaa valokuvana, katsojalle välittyy vain osa siitä. Metsä näyttäytyy eläimelle täysin erilaisena kuin ihmiselle. Sen tunnelman saaminen taiteeksi on vaikeaa.”

Maalaukset kumpuavat usein luontotoimittajan työssä eteen tulevista aiheista. Saaristoaiheisissa tauluissa esiintyvät usein haahkat ja saaressa levähtävät punarinnat. Järvimaisemien suosikkilaji on kuikka.

Minne katosivat konnat?

Minna on maalannut myös rupikonnia. Into rupikonniin syttyi Utön saarella, jossa Minna kohtasi kylänraitilla hämärässä tallustelevia konnia.

”Vielä vuonna 2010 eräänä iltana puolen kilometrin matkalla eteen tuli lähes 30 rupikonnaa. Mutta eipä tule enää, niiden määrä on vähentynyt.”

Syynä konnakatoon voivat olla taudit, kutulammikoiden rehevöityminen, talvehtimisongelmat tai lisääntyneet rantakäärmeet. Teorioita on monia.

Minnaa kiehtoo sammakoissa niiden sympaattisen inhimillinen ulkonäkö, erikoiset elintavat, hieno sopeutuminen talven kylmiin sekä eläminen veden ja maan rajalla. Hänellä on tekeillä sammakoista ja rupikonnista kertova kirja.

”Niissä välittyy miljoonien vuosien kehityshistoria.”

Lohtua ja elämäniloa

Minna kohtaa luovassa ammatissa kausia, jolloin seinä tulee vastaan. Jos maalaaminen ei suju, apu saattaa löytyä näiltä Lauttasaaren rannan poluilta.

”Rannalla ajatukseni kirkastuvat. Irtaudun omasta ajattelukehästäni, lakkaan pyörimästä itseni ympärillä. Usein kotiovella palaset ovatkin loksahtaneet paikoilleen.”

Luonto on tarjonnut Minnalle myös lohtua raskaina aikoina. Hänen isänsä kuoli, kun Minna oli nuori, vasta teini-ikäinen.

Isällä ja tyttärellä oli tapana tehdä yhdessä pitkiä metsäretkiä. Minna muistelee yhä mielellään näitä lapsuutensa retkiä.

”Olen huomannut, että hankalina aikoina luonnossa retkeileminen auttaa selkiyttämään ajatuksia ja keskittymään tähän hetkeen.”

Tutuilla poluilla kulkiessaan Minna kuvittelee, miten isäkin on ehkä kokenut täällä samanlaista hienojen hetkien riemua.

Minna Pyykkö asettamassa linnunpönttöä

Miljoonan pöntön projekti

Rannan puissa pilkottaa monta linnunpönttöä. Se ei ole sattumaa, sillä osa niistä on Minnan sinne kiinnittämiä.

Vuosi sitten käynnistyneessä Ylen Miljoona linnunpönttöä -hankkeessa haastettiin kaikki suomalaiset tekemään pesäpönttöjä. Miljoonan tavoite saatiin rikki helmikuussa, mutta kampanja jatkuu vielä 21. toukokuuta asti.

Minna on ollut kevään aikana aktiivisesti mukana levittämässä lintutietoisuutta ja esittelemässä talkoissa, miten pönttö rakennetaan.

”Sanotaan niin, että en ole meidän perheen ahkerin pöntönrakentaja, mutta aika monta olen kuitenkin tehnyt.”

Projektin taustalla oli huoli luonnontilaisten metsien vähenemisestä ja pesimäkolojen puutteesta pikkulinnuille.

”Innostus on ollut mielettömän hienoa. Tavallisten ihmisten ansiosta tänä keväänä Suomessa on linnuille miljoona pesimäpaikkaa lisää.”

Kampanja on poikinut myös koskettavia ilmiöitä.

”Eräs lintuharrastaja toivoi hautajaisiinsa kukkien sijaan linnunpönttöjä – hän pyysi, että jokainen hautajaisvieras kiinnittäisi hänen muistokseen linnunpöntön puuhun.”

Ihmeellinen villitys

Kun Minna katselee kotimaisemiaan, hän on huolissaan. Saaren pohjoispuolelle on suunniteltu isoja rakennushankkeita. Merenlahtia pitää täyttää, jotta saadaan lisää rakennusmaata. Kotitalon viereen ollaan rakentamassa suurta kahvilaa. Ympäriltä on raivattu puita.

”Helsingissä on meneillään ihmeellinen villitys: kaikkialle pitää rakentaa.Kaupunki nakertaa metsäalueita sieltä täältä. Samalla ajatellaan, että jäljelle jääneet metsät pitää siistiä jonkinlaisiksi puistoiksi, jotka joku on varta vasten suunnitellut.”

Hiljattain Minna kuuli jonkun valittavan, että Lauttasaaren eteläkärki on niin sotkuinen, että edes eläimet eivät viihdy siellä.

”Maatuvat lahopuut ovat komean näköisiä. Valitettavasti joidenkin mielestä kaikki pöheiköt ja risukasat, jopa kääpäiset rungot, näyttävät epäsiisteiltä.”

Minna arvostaa luonnossa sen tarkoituksenmukaisuutta ja kauneutta. Ja sitä, että Suomessa talven yli selviäminen vaatii monelta eläin- ja kasvilajilta hämmästyttävää sopeutumista.

”Luonnossa liikkumiseen liittyy myös yllätyksellisyys. Vastaan voi aina tulla jotain uutta. Luonto antaa perspektiiviä ja suhteellisuudentajua elämään. Se auttaa ymmärtämään, että elämä on tässä ja nyt.”

Minna Pyykkö

Juttu on julkaistu Kotiliesi 7/2017 -lehdessä.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista:

Elämänmuutos vei Peter Mustelinin posteljooniksi Korppooseen: ”Saaristossa asiat hoidetaan, mutta ei hätiköidä”

Syöpä muutti Jaakko Heikkilän elämän suunnan – insinööristä tuli palkittu valokuvaaja

Helena Ahti-Hallberg äitiyden haasteista: ”Kannoin 20 vuotta jatkuvaa syyllisyyttä”

Jaana Lehtiö lasten aikuistuttua: ”Kyllä elämästä saa nauttia ja voi käyttää jopa rahaa ihan itseensä”

Ohjaaja Kaisa Korhonen: ”Kokemus isän rakkaudesta ei häviä koskaan”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Luontotoimittaja ja taidemaalari Minna Pyykkö: ”Luonto auttaa ymmärtämään, että elämä on tässä ja nyt”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.