Mitä eroa on talitintillä ja sinitiaisella? Näin tunnistat lintulaudan eloisat tiaiset

Vain karaistuneimmat linnut jäävät talveksi Suomeen. Tiaisilla on taito pysytellä lämpimänä ja etsiä ruokansa lumisesta ja kylmästä luonnosta. Osaatko tunnistaa nämä kaikki eri tiaislajit?

Syksyinen metsä on hiljainen. Muutama hallayö on jo takanapäin ja ilma viileän raikas. Kauempaa alkaa kuulua hiljaisia vihellyksiä.

Lue myös: Apua, orava kurkisti sisään! Oravalla uskottiin ennen olevan taikavoimia – 5 kiinnostavaa faktaa pörröhännästä

Yhtäkkiä ympärillä on vilkas parvi tiaisia, jotka tiitittävät, sirahtelevat ja säksättävät hyöriessään puiden oksistossa ruuanhaussa. Linnut pyrähtelevät oksalta oksalle vikkelinä kuin elohopea.

Kaikkien tiaisten posket välkkyvät valkoisina, mutta erottavia tuntomerkkejäkin löytyy runsaasti. Kaksi tiaisistamme on keltarintaisia, muut enemmän tai vähemmän harmaan ja ruskean sävyttämiä. Suomessa pesii seitsemän tiaislajia, joista viitatiainen vain satunnaisesti.

Hömötiainen on mustan, valkoisen ja harmaan kirjava lintu, päälakikalotti on himmeänmusta. Hassunrohkea ja utelias hömötiainen saattaa metsässä piipahtaa hyvinkin lähelle tarkastamaan kulkijaa.

Hömötiaisen kanta on romahtanut

Palleroinen hömötiainen on monelle tuttu siivekäs. Se on metsien lintu, mutta talvella ne osaavat käyttää lintulautojen ateriapalveluja hyväkseen. Ennen se oli peräti runsain talvilintumme, mutta kanta taantui alle puoleen 1940- ja 50-luvuilla. Kolopesijänä pökkelöt ovat sille elinehto ja ne ovat vähentyneet metsistämme.

Lue myös: Pihamaan talvivieraat: Tunnistatko nämä lintulaudalla vierailevat linnut?

Hömötiaisen voi ehkä sekoittaa vikkelään kuusitiaiseen, joka on pienempi ja sillä on kirkkaana välkkyvä, valkoinen niskalaikku ja selvä musta kurkkulappu. Hömötiaisen kurkkulappu on pieni ja koko pään yläosa on musta. Selkäpuoli on tumman harmaa, vatsapuoli vaalea. Siivillä on heikko pitkittäislaikku. Linnut ovat myös eri muotoisia. Hömöllä on kuusitiaista pitempi pyrstö ja suurempi pää.

Töyhtötiainen on aito paikkalintu. Metsiemme vilkas irokeesi on mäntyvaltaisten havumetsien asukki, jonka mustavalkoista töyhtöä ei ole millään muulla linnullamme.

Töyhtötiainen on metsien punkkari

Töyhtötiaisen sointuva trilli ” trililililit” kuuluu jo kaukaa. Linnun tunnistamisessa ei ole vaikeuksia: se on tiaisista ainoa jolla on irokeesimainen töyhtö päälaella. Usein se pitää sitä päälakea vasten painautuneena, mutta uteliaana se nostaa töyhdön terhakkaasti pystyyn.

Töyhtötiaisella on musta kurkkulappu kuten monella muullakin tiaislajilla, mutta poskilla sillä kiertää silmän takaa poskelle musta, kuunsirppimäinen juova, kun muilla posket ovat puhtaanvalkoiset. Selkä on ruskeanharmaa ja vatsa vaalea. Myös töyhtötiainen on joutunut uhanalaisten listalle hömön tapaan.

Piskuinen kuusitiainen on pienin tiaisemme. Sen paras tuntomerkki on niskan valkoinen laikku, jota ei ole millän muulla lajillamme.

Kuusitiainen on tiaisista pienin

Aito kuusimetsien asukki kuusitiainen on lyhytpyrstöinen, vilkas lintu, jota ei ole koolla pilattu. Se on tiaisistamme pienin ja painaa alle kymmenen grammaa.

Paras tuntomerkki on niskassa oleva pitkulainen valkea laikku muuten mustassa päässä. Posket ovat valkoiset, kurkussa musta kurkkulaikku ja siipien poikki kulkee kaksi valkoista juovaa. Kuusitiainen nostaa usein päälaen höyhenensä pieneksi töyhdöksi.

Kuusitiainen on yleisin Etelä-Suomessa, varsinkin Hämeen ja Uudenmaan kuusimetsissä. Hyvinä pesimävuosina se pesii Metsä-Lapissa asti. Keväällä kuusitiainen laulaa toistuvaa, kirkasta säettään ti-vee ti-vee ti-vee ti-vee.

Tiaisistamme suurimmalla, talitiaisella on voimakas rintajuova, keltainen vatsa ja musta pää. Koiraan ”kravatti on leveä ja ulottuu jalkojen takapuolelle, naaraalla se on kapea eikä ulotu yleensä jalkoväliin.

Kravatti kertoo talitiaisen kunnosta

Ihmisen läheisyyteen tottunut talitiainen on tiaisistamme suurin. Sen pää on hohtavan musta ja musta leukalappu jatkuu pitkänä juovana vatsapuolelle. Koiraiden juova on leveä ja ulottuu jalkojen takapuolelle, naarailla se on kapea eikä ulotu jalkojen väliin asti. Vatsa ja kyljet ovat kirkkaan keltaiset ja selkä vihertävän harmaa. Siivellä erottuu valkoinen poikkijuova.

Koiraiden mustan ”kravatin” leveys kertoo niiden kunnosta ja menestyksestä. Kevään kiihkeässä parinetsinnässä naarastiaiset suosivat leveäkravattisia koiraita, ja mitä leveämpi juova, sen paremmin parin poikaset selviytyvät. Talitiainen on Suomen yleisin tiainen.

Sinitiaisen päälaki, siivet ja pyrstö ovat koboltisiniset ja vatsa keltainen. Sen kanta on vahvin Lounais-Suomessa, mutta yhtenäinen pesimäalue ulottuu Lapin eteläosiin asti.

Sinitiainen on yleistynyt

Vielä reilut sata vuotta sitten terhakka sinitiainen oli suurharvinaisuus. Nyt se on jo yleinen ja tuttu lintu  etelästä eteläiseen Lappiin asti.

Lintu on varsin nuori tulokas Suomessa, sillä ensimmäinen pesälöytö tehtiin 1856 Helsingissä. Se on runsastunut voimakkaasti ja sen touhuja pääsee seurailemaan etenkin talvisilla lintulaudoilla. Vuodesta 1979 ja 2010 välillä sinitiaiskanta kasvoi yli kymmenkertaiseksi.

Tiaisista vain sini- ja talitiaisilla on keltainen vatsa. Ne on silti helppo erottaa toisistaan kokonsa ja muun värityksen avulla. Talitiainen on huomattavasti kookkaampi, sillä on musta päälaki, kun sinitiaisella se on kirkkaan sininen. Sinitiainen on muutenkin värikkäämmän oloinen siivekäs kuin talitiainen. Silmien kautta kulkee musta juova kuin naamio.

Lue myös: Tee itse lintulauta ja tali-siemenseos ja ruoki lintuja oikein

Avainsanat

Keskustelu

Sinitiainen on pienempi ja sillä on naamiomaine silmäjuova sekä sininen päälaki.
Talitiaisen väritys yksinkertaisempi ja päälaki sekä ” kravatti” ovat mustat. Musta väri päässä ja kravatissa leveällä alueella, vm. erityisesti vahvalle talitinttikoiraalle tyypillinen

Kommentoi juttua: Mitä eroa on talitintillä ja sinitiaisella? Näin tunnistat lintulaudan eloisat tiaiset

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X