Luonto

Tunnistatko tappavat myrkkysienet? Katso kuvat ja opettele metsiemme myrkyllisimmät sienet

Myrkkysienet: niitä et halua poimia mukaasi sienimetsästä! Katso kuvat ja opettele tunnistamaan metsiemme myrkyllisimmät sienet. 

Osaatko tunnistaa myrkkysienet? Suomen metsissä kasvaa viisi tappavan myrkyllistä sientä. Sienimyrkytysten aiheuttamat kuolemat ovat meillä onneksi harvinaisia. Myrkytykset aiheutuvat useimmiten siitä, että sientä on syöty ruoassa. Pelkkä sienen maistaminen harvoin johtaa kuolettavaan myrkytykseen ja sienen koskettaminen ei ole vaarallista.

Yleensä sienimyrkytykset johtuvat siitä, että sienestäjä ei ole tunnistanut, mitä on poiminut metsästä mukaansa tai siitä, että sieniä ei ole osattu käsitellä oikein. Kokosimme yhteen ohjeet, joiden avulla tunnistat Suomessa kasvavat yleisimmät myrkkysienet.

Lue myös: Kaunis kasvi voi olla tappavan myrkyllinen – varo näitä 5 kasvia, kun liikut luonnossa

1. Valkokärpässieni (Amanita virosa)

Jos sienimyrkytykseen kuolee Suomessa, syypää on useimmiten valkokärpässieni. Valkokärpässienen voi löytää heinäkuusta syyskuulle esimerkiksi kuusikoista, joissa on paksu sammalpeite. Sieni elää myös korvissa ja lehdoissa. Se on etelässä yleinen, Pohjois-Suomessa harvinaisempi, mutta sitä voi löytyä jopa Rovaniemen korkeudelta.

Näin tunnistat valkokärpässienen:

• Lakki on valkoinen ja munamainen nuorena, vanhemmiten kellertävä ja laakeneva. Leveydeltään 3–12 cm. Pinta on sileä. Kosteana tahmea, kuivana hieman kiiltelevä.
• Heltat ovat pysyvästi valkoiset, irtotyviset, melko tiheässä.
• Jalka on valkoinen, pitkä ja hoikka, 5–15 cm pitkä. Hieman vanukepintainen, renkaallinen ja väljätuppinen.
• Jalan yläosassa, lakin reunassa riekaleina valkoinen ohut rengas, joka irtoaa helposti.
• Malto on valkoista, maku mieto (älä maista!). Haju muistuttaa raakaa perunaa.

2. Kavalakärpässieni (Amanita phalloides)

Euroopassa kavalakärpässieni aiheuttaa eniten kuolemaan johtaneita sienimyrkytyksiä. Suomessa sieni on onneksi sen verran harvinainen, että kuolemaan johtaneita myrkytyksiä ei tunneta.

Kavalakärpässienä esiintyy Suomessa eniten Ahvenanmaalla ja sielläkin sieni on harvinainen. Sieni viihtyy lähellä tammia, lehmuksia ja pähkinäpensasta ja kasvaa erityisesti lehdoissa ja puistoissa. Kavalakärpässientä kasvaa erityisesti Lounais-Suomessa: itäisin sieni on löydetty Espoosta. Pohjoisimmillaan kavalakärpässientä on löydetty Laitilasta. Sienen satokausi on elokuusta lokakuuhun.

Näin tunnistat kavalakärpässienen:

• Lakki on väriltään valkoinen tai sekoitus oliivinvihreää ja kellanharmaata. Leveydeltään 5–15 cm. Muoto on munanmuotoisen ja laakenevan välimaastossa. Reuna on sileä. Suojusjätteet voivat olla suurina laikkuina, muuten yleensä laikuton. Tahmea ja limainen kosteana, kuivana kiiltelevä.
• Heltat ovat valkoiset tai vihertävät. Tiheässä ja irtotyviset.
• Jalka on valkoinen, pituudeltaan 5–15 cm. Jalassa on vihertäviä vöitä. Rengas on valkoinen tai vihertävä ja tyvestä paksuuntunut sipulimaisesti. Tyvituppi on väljä ja valkoinen, sisäpuolelta vihertävä.
• Maku on mieto (älä maista!). Hajultaan sieni on nuorena makeahko ja hunajainen, vanhana epämiellyttävä ja ammoniakkimainen.

Lue myös: Sienimetsän 6 kummajaista – katso kuvat ja opi tunnistamaan sienet!

3. Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus)

Kosteiden paikkojen suippumyrkkyseitikki kasvaa havumetsissä, kuusikoissa ja soiden laitamilla. Se viihtyy kuusen ja rahkasammalen läheisyydessä. Sientä tavataan elokuusta syyskuulle ja se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Suippumyrkkyseitikki kasvaa kaikkialla Suomessa aina Etelä-Lappiin saakka, jossa se kuitenkin on jo harvinainen.

Näin tunnistat suippumyrkyseitikin:

• Lakki on punaruskea tai kanelinruskea, leveydeltään 3–10 cm. Aluksi kartiomainen, keskellä on kohouma tai nipukka, laakenee. Lakki on kuiva ja huopasuomuinen.
• Heltat ovat punaruskeita tai kanelinruskeita, melko harvassa. Nuorena heltat ovat seitin suojaamat.
• Jalka on väriltään samanvärinen kuin lakki tai hieman sitä vaaleampi. Jalassa keltaisia poikkivöitä, pituus noin 7–15 cm. Jalka on monesti pullistunut tyven läheltä ja pakenee tyvestä.
• Malto on kellanruskeaa. Haju on heikosti retikkamainen. Maku mieto (älä maista!).

4. Myrkkynääpikkä (Galerina marginata)

Myrkkynääpikkä kasvaa tyypillisesti kuusen ja muiden havupuiden kantojen ja maassa lahoavien runkojen päällä. Kasvaa pururadoilla, puutarhoissa, hakkuuaukeilla ja puistoissa. Sieniä voi löytyä laajoina kasvustoina lastukasoissa.

Myrkkynääpikkä on myöhäinen sieni ja sen satokausi on vasta syys–marraskuussa. Sieni on yleinen koko Suomessa, mutta paljakalla se ei kasva.

Näin tunnistat myrkkynääpikän:

• Lakki muuttaa väriä kosteuden mukaan eli on kosteusmuuntuva. Kosteana tummanruskea ja kuultava, kuivana toffeen värinen, vaalean kullanruskea. Sienessä voi olla samanaikaisesti näkyvissä useita ruskean sävyjä. Leveydeltään 1–5 cm. Nuorena lakki on pallomainen, vanhempana laakenee. Lakin keskellä on kohouma.
• Heltat ovat ruskeat tai vaaleanruskeat, tiheässä, tasatyviset.
• Jalka on pohjaväriltään ruskea, tyvestä tummempi. Vaaleita säikeitä. Nuorena ohut rengas, joka häviää myöhemmin. Ohut, pituudeltaan 2–7 cm. Tyvi muuttuu tummemmaksi, kun sitä koskettaa.
• Malto on vaaleanruskeaan taittuvaa ja ohutta. Haju on heikko, tunkkainen, jauhomainen. Maku mieto, jauhomainen (älä maista!).

Lue myös Seura.fi: Kuinka myrkyllinen kielo on? Entä mikä terveysriski piilee raparperissa? Näin vastaa Myrkytystietokeskuksen asiantuntija

5. Raaka korvasieni (Gyromitra esculenta)

Oikealla tavalla kypsennettynä ja esikäsiteltynä niin herkullinen, raakana tappavan myrkyllinen. Korvasieni on ainoa Suomen hengenvaarallisista sienistä, joka muuttuu syömäkelposeksi huolellisella esikäsittelyllä. Silti raaka korvasieni on Suomessa aiheuttanut myös kuolemantapauksia.

Keväinen korvasieni tekee satoa maaliskuusta toukokuuhun Etelä- ja Keski-Suomessa ja kesä–heinäkuussa Pohjois-Suomessa. Sieni viihtyy hiekkapohjaisissa havumetsissä ja hakkuuaikeilla. Rikkoutuneet maastot ovat hyviä paikkoja etsiä korvasieniä, sillä sieni viihtyy esimerkiksi ajourilla, polkujen varsilla ja porojen sorkan jäljissä.

Näin tunnistat korvasienen:

• Lakki on kellan-, puna- tai mustanruskea ja aivomaisesti poimuttunut. Epäsäännöllinen rakenne muistuttaa tippaleipää. Leveydeltään 3–15 cm. Ontto, lokeroinen, kääntynyt sisäänpäin, lakin reuna on kiinni jalassa. Lakki kiiltelee kosteana ja on kuivana mattapintainen.
• Jalka on vaaleanharmaa tai likaisen valkoinen. Pituudeltaan lyhyt 1–5 cm, ja muodoltaan epäsäännöllinen ja tukeva. Tyvessä voi olla nukkaa.
• Malto on vaaleaa, ohutta, haurasta ja ontelomaista. Hajultaan miellyttävä. Maku on mieto (älä maista raakana!).

Lue myös: Näin käsittelet korvasienet – ryöppäys ei riitä poistamaan myrkkyä

Lähteet: Tea von Bonsdorff & Lasse Kosonen: Ruokasienet Suomen luonnossa (2020, Otava), Laji.fi-sivuston ja Luontoportti.com-sivuston kuvaukset kustakin sienestä