Naiset kohtaavat häirintää jopa vaellusreissuilla: ”Lappia myöten naiset joutuvat pakenemaan autiotuvista”

"Jos huudan yöllä apua, tuletteko apuun?" vaeltava nainen saattaa joutua kysymään tuntemattomalta metsässä, jos leiripaikassa on uhkaavasti käyttäytyvä porukka. Yhä useampi nainen pelkää vaellusreissulla. 

Kokenut vaeltaja Satu Salmela, 28, lähti lokakuisena päivänä ystävänsä kanssa eteläiseen kansallispuistoon vaeltamaan. Reissu oli ystävän ensimmäinen, ja ajatuksena oli tarjota hänelle ensikosketus metsässä yöpymiseen. Nauttia metsästä, ihmetellä erätaitoja ja tutustua teltassa nukkumiseen.

Reissu päättyi kuitenkin lyhyeen. Leirin pystytyksen jälkeen naiset kohtasivat yleisellä nuotiopaikalla noin kymmenen hengen porukan, joka oli vallannut koko paikan. Seurue hoilasi kitaran säestyksellä, vei naisten tekemät polttopuut ja vauhditti iltaansa viinalla ja kannabiksella.

Olo oli turvaton. Hetken porukan menoa seurattuaan Satu päätti ystävänsä kanssa lähteä kokonaan pois. Ystävän ensimmäinen vaellusreissu päättyi Subarun etupenkille ja kotimatkaan keskellä yötä.

Lue myös: Kuksan voi pilata tahattomasti ainakin neljällä tavalla – lappilainen kuksantekijä neuvoo, miten kuksan käsittely tehdään oikeaoppisesti

Turvattomuuden tunne seuraa monia naisia vaelluksilla

Sadun kokemus ei ole ainoa laatuaan. Kun Satu kirjoitti illan tapahtumista erääseen Facebookin vaellusryhmään, kommenttikenttään alkoi nopeasti kertyä muiden kokemuksia vastaavista tilanteista. Kävi ilmi, että vaeltavat naiset kokevat toistuvasti turvattomuuden tunnetta, häiriköintiä tai seksuaalissävytteistä huutelua.

”Valitettavasti kommenteista huomasi, että nimenomaan naiset kokevat häirintää. Ja valitettavan usein naiset joutuivat sitten vakuuttelemaan muita ja perustelemaan, miksi ovat kokeneet olonsa uhatuksi”, Satu sanoo nyt.

Kun naiset ovat puhuneet häirinnästä, moni on saanut osakseen syyllistämistä: Täytyykö sinne metsään sitten mennä? Älkää menkö nukkumaan yleisille paikoille. On se kumma, kun missään ei saa enää juhlia!

”On nurinkurinen ajatus, että paikoissa, jotka ovat kaikille avoimia ja kaikkia varten, muiden pitäisi väistää huonosti käyttäytyvien tieltä”, Satu pohtii.

Joskus retkeilyreissuilla on mukana myös lapsia, jopa pieniä vauvoja. Jokaisella pitäisi olla vaelluspaikoilla turvallinen olo.

Satu uskoo, että ilmiö ymmärretään helposti väärin. Ajatellaan, että kyse on siitä, että naiset häiriintyvät ryypiskelevistä porukoista ja hauskanpidosta – että naiset ovat vain liian herkkiä ja pelkäävät turhaan. Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta ongelmasta, hän painottaa.

”Kun katsoo tilastoja, näkee, että miehet kokevat fyysistä väkivaltaa ja naiset seksuaalista. Ei se metsässä muuksi muutu”, Satu toteaa.

”Suoranaiseen seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan törmää ihan ympäri Suomen. Ihan Lappia myöten naisten joutuvat pakenemaan autiotuvista keskellä yötä.”

Vaeltavat naiset joutuvat tekemään turvasuunnitelmia

Häirintä on johtanut siihen, että yhä useampi joutuu tekemään vaellusreissuille turvasuunnitelmia muiden ihmisten varalta.

Retkeilykohde saatetaan valita sen perusteella, että siellä on hiljaista. Teltta pystytetään joko kauas muista tai turvallisilta vaikuttavien vaeltajien viereen. Läheisille lähetetään kännykän sijainti, jotta apua on helpompi tarvittaessa kutsua. Etukäteen mietitään, miten apua edes saa, jos ollaan kaukana maantieltä.

Vaeltavat naiset ovat alkaneet hakea yhä enemmän seuraa toisistaan, Satu kertoo. Esimerkiksi netistä löytyy naisille suunnattuja vaellussivustoja. Vaelluskaveriksi otetaan myös koiria, osin seuran, osin turvan vuoksi.

”Mutta itsekin joudun välillä miettimään, että riittääkö oma 37-kiloinen koirani. Onko se tarpeeksi? Ja mitä sitten, kun koirasta aika jättää?”

Vaikka usein pelkoa herättävät etenkin miesporukat, Satu ei halua leimata koko sukupuolta. Moni mies on kertonut tilanteista, joissa naisvaeltajat ovat tulleet hakemaan heiltä turvaa, jos leiriytymisalueella on pyörinyt uhkaavan oloinen porukka. Jos huudan yöllä apua, tuletteko apuun? 

”Tähänkö on vaeltaminen mennyt? Ymmärrän, että monilla alkoholi kuuluu vaeltamiseen, mutta joillain se menee ihan ylilyönneiksi.”

Lue myös Seura.fi: Et ole yksin -tukipalvelu auttaa urheiluharrastuksessa häirinnän, väkivallan tai kiusaamisen kohteeksi joutunutta – Yhteydenottoja myös aikuisilta: ”Maltillisia määriä mutta ihan vakavia aiheita”

Yksikin häirintäkokemus on liikaa

Onko häirintä vaelluspoluilla yleistynyt, kun aihe on nousee yhä useammin vaellusryhmissä puheenaiheeksi? Satu näkee asiassa kaksi näkökulmaa.

”Ylipäätään tämä aihe on sellainen, josta monen voi olla vaikea keskustella. Pelon taustalla voi olla aiempia ikäviä kokemuksia. Vähättely voi siksi tuntua todella pahalta. Mutta jos yksi uskaltaa avata suunsa asiasta, muutkin uskaltavat”, hän pohtii.

Toisaalta taustalla voi olla myös vaeltamisen suosion kasvu.

”Häiriökäyttäytyminen on viime aikoina lisääntynyt, ihan vain koska yhä useampi menee metsään. Siellä missä on ihmisiä, on myös huonosti käyttäytyviä ihmisiä.”

Silti Satu uskoo, että kyseessä on suhteellisen marginaalinen ilmiö.

”Suurin osa vaeltajista on järkevää porukkaa. Mutta yksikin tuollainen kokemus ja pelko on liikaa.”

Mikä on ratkaisu?

Yksiselitteistä ratkaisua ongelmaan tuskin lienee olemassakaan. Ratkaisu ei voi olla se, että naiset lopettavat vaeltamisen. Sillä annetaan vain hiljainen hyväksyntä huonolle käytökselle, Satu uskoo.

Sen sijaan hän peräänkuuluttaa, että yhä useampi uskaltaisi huomauttaa huonosta käytöksestä retkeillessä, vaikka se ei itseä koskisikaan. Yhteistoiminnassa on voimaa.

”Erilaisilla metsäpalojen vähentämiseen tähtäävillä somekampanjoilla on saatu paljon hyvää aikaan. En näe, miksi tämä aihe olisi yhtään erilainen.”

Kun joku kertoo kohtaamastaan häirinnästä tai turvattomuuden tunteesta, Satu toivoo, että siihen suhtauduttaisiin ymmärtäväisesti. Silloinkin, kun kyse on tuntemattomasta ihmisestä internetissä. Miltä tuntuisi, jos tarinan kertojana olisi oma sisko tai ystävä?

Tuttua metsäetikettiä noudattamalla voi olla varma, ettei itse aiheuta muille harmia:

”Lyhyesti sanottuna: kunnioita muita ihmisiä ja luontoa. Peruskäytöstavoilla pääsee pitkälle. Älä häiriköi ketään äläkä tuhoa luontoa. Se kantaa jo kauas.”

Avainsanat

Keskustelu

Kuulostaa että näillä naisilla on nyt joitain muitakin ongelmia, jotka sitten korostetusti tulevat näin esille

Nimimerkin Ins kirjoitus vaikuttaa provokaatiolta.
Retkeilyn kirjoittamattomat säännöt ovat täysin tuntemattomia uusille ”vaeltajille”. Monet uudet reitit ovat niin lähellä maanteitä, että niille tullaan viettämään aikaa luonnosta ja vaeltamisesta piittaamatta. Korona-aika on vielä lisännyt häiriökäyttäytymistä. Auttaako mikään muu, kuin kansalaisliike, vartiointi ja poliisien partiointi.

Olen onnekas saatuani vaeltaa 1980-90 -lukujen taitteessa pitkillä reiteillä Pohjoismaissa, siellä ei koskaan törmännyt häirintään.

Minusta tuo kuulosti paremminkin siltä, että osa miehistä nyt vain kuvittelee maailman pyörivän heidän ympärillään ja että naisia usein valitettavasti syyllistetään, jos he kokevat häirintää. Jokaisella on oikeus halutessaan olla rauhassa. Ei se voi mennä niin, että kiusatun täytyy aina väistyä, oli kyse sitten koulu-, työpaikka-, tai naapurikiusaamisesta tai seksuaalisesta häirinnästä.

Kommentoi juttua: Naiset kohtaavat häirintää jopa vaellusreissuilla: ”Lappia myöten naiset joutuvat pakenemaan autiotuvista”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X