Luonto

Salaperäiset sammalet kukoistivat jo dinosaurusten aikaan - lue kiehtova luontotarina

Metsänpohjaa, kiviä, kallioita ja soita peittävillä sammalilla on tärkeä rooli koko ekosysteemin kannalta. Ihminen on hyödyntänyt vaatimattomia itiökasveja monella tapaa. Pieni pala sammalta voi ratkaista jopa rikoksen.

Sieniretkellä saapas uppoaa pehmeään sammalikkoon. Metsäkerrossammal peittää maaston vihreänä mattona ja nousee kivienkin kyljille.

Kuivemmalla kankaalla sammalmatto muuttuu seinäsammaleksi. Kiviä ja kaatuneita puunrunkoja peittää sulkahaarainen isokorallisammal. Varjoisista kallionraoista saattaa löytää harvinaisen aarnisammalen.

Vedessäkin on omat sammalensa.

Sammalia on lähes kaikkialla, joten ne vaikuttavat vahvasti maisemaamme. Runsaimmillaan sammalet ovat pehmeillä metsänpohjilla ja märillä soilla.

Kuin pienoispuita

Sammalten pienoismaailmaan on kiehtovaa tutustua. Sammalet ovat itiökasveja, joilla on ainavihreät lehdet. Juuria sammalilla ei ole, vaan ne kiinnittyvät maahan juurtumahapsilla.

Samalla kun sammalet kasvavat yläpäästään, ne kuolevat alapäästään. Ravinteet ja kosteuden sammalet saavat suoraan varren ja lehtien läpi valuvesistä, sateesta ja ilman hiukkasista.

Läheltä katsoen sammalet ovat kuin pienoiskokoisia puita. Suurimmalla osalla sammalia on varsi ja lehdet, ja ne kasvavat tiheinä yhdyskuntina.

Ne viihtyvät paikoissa, joissa muut kasvit eivät: hämärän metsän pohjalla, kallioilla, jyrkänteillä ja luolissa. Kasvualustalaikut muodostavat mosaiikin, joilla kasvaa niihin erikoistuneet omat sammallajinsa. Pienellä alalla saattaa kasvaa useita sammallajeja.

Sammalet eivät kuki. Niiden sukusolut kehittyvät siittiö- ja munapesäkkeissä.

Karhunsammalilla siittiöpesäkkeet ovat verson latvassa tähtimäisenä rakenteena. Kun niitä on vieri vieressä, sammal on hyvin koristeellinen.

Hedelmöitymisen jälkeen sammal kasvattaa itiöpesäkkeen pitkän varren kärkeen.

Sammalet ovat sitkeitä ja kestävät hyvin säänvaihteluita. Ne voivat kuivua ritisevän kuiviksi, mutta sateen tullen ne virkoavat jatkamaan kasvuaan. Sen sijaan ilmansaasteille useimmat sammalet ovat hyvin herkkiä.

Elinympäristöjen muutos onkin monille lajeille uhka. Metsätalous, vesien rehevöityminen, soiden ojitus ja perinneympäristöjen muutokset ovat saaneet monet sammalet harvinaistumaan.

Monenlaiseen käyttöön

Sammalilla on paljon hyviä ominaisuuksia, minkä vuoksi ihminen on hyödyntänyt niitä kautta aikain.

Ennen wc-paperia tarkoitukseen käytettiin imukykyistä ja lievästi antiseptista rahkasammalta. Turpeena sitä on hyödynnetty haavojen parantamiseen, kuivikkeeksi sekä maanparannus- ja polttoaineeksi.

Karhunsammalta käytettiin aikoinaan rohtona keuhkosairauksien ja runsaiden kuukautisten hoitoon.

Kuivatulla seinäsammalella ja korpikarhunsammalella tilkittiin seiniä ja eristettiin lattiapohjia. Savirappauksissa sammalta on käytetty sidostekuituna.

Nykyään sammalta käytetään myös koristeena ja kukka-asetelmissa.

Sammalista on apua jopa rikostutkinnassa. Monien sammalten kasvustot ovat perimältään yhdenmukaisia eli klooneja. Kengänpohjaan tarttuneen sammalen dna-analyysi voi todistaa epäillyn olleen rikospaikalla.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 16/2017 -lehdessä.