Kulttuuri

Maggie O'Farrell – kynä kieltä notkeampi

Maggie O’Farrellille puhuminen oli hankalaa, sillä hän änkytti. Niinpä hän ryhtyi kirjoittamaan. Hänen kirjoissaan kerrotaan perheistä ja niiden salaisuuksista.

Maggie O'Farrell

Ihme Suomi-fani tämä irlantilaiskirjailija. Kun Maggie O’Farrell saapuu haastatteluun, hänellä on puserossa Ateneumin taidemuseon tarra ja kädessä Marimekon muovipussi. Pussissa on Iloinen takki tyttärelle. Ateneumissa taas oli näyttely kirjailijasta, joka sytytti Maggie O’Farrelliin rakkauden Suomeen.

Se tapahtui kauan sitten ja sillä on surullinen alku. Kahdeksanvuotiaana Maggie joutui aivotulehduksen vuoksi liki kahdeksi vuodeksi sänkypotilaaksi. Kun muuta ei voinut tehdä, hän luki.
– Joku lainasi silloin minulle tuntemattoman kirjan. Siinä oli kertomus olennosta, joka herää keskellä talvea ja katsoo lumen peittämää laaksoa. On aivan hiljaista, kaikki muut nukkuvat.

Muumien Taikatalvi lumosi tytön. Sen tunnelma oli pelottava ja kiehtova. Hän luki kirjan yhä uudestaan, ja mietti, voisiko tällaista kokea jossain.
– Luulin, että Tove Jansson oli keksinyt näitä fantasiamaisemia, mutta ei. Kun vihdoin pääsin Suomeen, löysin Turun saaristosta hänen kirjoistaan tuttuja muumilaaksoja.

Maggie rakastui erityisesti Nauvoon. Siellä hän istui kahvilassa ja katseli majatalon pitäjää.
– Nainen oli ällistyttävä. Hänellä oli pinkki tukka ja kauniita Marimekko-vaatteita. Lainasin hänen ulkonäköään kirjaani Käsi jota kerran pitelin.

Kirjassa kerrotaan Elinasta, Lontooseen muuttaneesta suomalaistaiteilijasta. O’Farrell halusi tämän kotipaikaksi Lontoon vastakohdan. Hänen mielestään se löytyi rauhallisesta Nauvosta.

Suomi on paras matkakohde

Maggie O’Farrell on kotoisin monesta paikasta.
– Perheeni on Irlannista, mutta asuimme myös Walesissa ja Skotlannissa. Olen reissannut paljon ja asunut ympäri maailmaa.

Oman perheensä – miehen ja kolmen lapsen kanssa – hän on asettunut Edinburghiin. Matkustamista hän ei ole lopettanut.

Kun häneltä eräässä haastattelussa kysyttiin parasta lomakohdetta, hän vastasi: Suomi. Koska täällä voi nauttia rauhasta. Siihen tarvitaan vain mökki, sauna ja soutuvene.
– Suomalaisten luontoyhteys on ihmeellinen, tuumaa monesti täällä vieraillut kirjailija.

Maggieta kiinnostaa luonnon ja ilmaston vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Uusin kirja Varoituksia tukalasta helteestäajoittuu Lontooseen, kesän 1976 helleaaltoon.
– Muistan pitkän ja kuuman kesän, jolloin oltiin aina ulkona. Hanoista ei tullut vettä, vaan se piti hakea vesipisteistä. Lapsille tilanne oli jännä, mutta aikuiset huolestuivat, kun vesivarastot tyhjenivät. Luin myöhemmin, että Lontoossa varauduttiin tuolloin jo mellakoihin.

Kirjassa helleaalto kärventää perhettä. Se hiostaa aikuisten sisarusten suhteita ja tiristää esiin lapsuudenaikaisia ristiriitoja.
– On erikoinen tunne palata aikuisena lapsuuden kotiin, josta on kasvanut ulos. Sitä huomaa, että perheenjäsenten roolit, joita luuli kiveen hakatuiksi, ovatkin muuttuneet.

Tarinassa perheen tasapaino järkkyy, kun yksi heistä lähtee. Sitä selvitellessä räpsähtää auki yksi ja toinenkin salaisuuksien lipas.

Maggie O'Farrell

Vaarana liika aika

Maggie kirjoittaa perheistä kauniisti ja väkevästi. Hänestä perhe on kirjailijalle vastustamaton asetelma, valmiiksi täynnä juonta ja tunteita. Ja monia ristikkäisiä suhteita.
Freud sanoi, että jokaisella sisaruksella on eri äiti. Se on totta. Ja jo omassa viiden hengen perheessäni on 25 erilaista ihmissuhdetta.

Maggien siskot asuvat lähellä ja tapaavat usein. Niinpä myös heidän lapsillaan on läheiset välit.
– Serkkuus on helpompaa, sillä se ei ole niin intensiivistä kuin sisaruus, hän sanoo.

Maggiella on kolme pientä lasta. Jokaisen myötä kirjoittamisaika on käynyt yhä kullanarvoisemmaksi. Se mahtaa harmittaa?
– Päinvastoin. On vain haitaksi, jos on määrättömästi aikaa kirjoittaa uudelleen ja seurata jokaista oikkua. Se tekee kirjasta jaarittelevan.

Hänestä parasta syntyy, kun kirjoittamisen nälkä on kova ja aika asettaa herkuttelulle rajoja.
– Paineessa jokaisesta sanasta tulee merkityksellinen ja paperille päätyy vain olennaisin.

Maggie on varma, että lapset ovat muutenkin tehneet hänestä paremman kirjailijan.
– Lasten saaminen syventää tunneyhteyttä koko maailmaan.

Kun puhuminen takkusi

Pikkutyttönä Maggie tuhlasi taskurahansa kauniisiin muistikirjoihin ja kyniin. Ja tuhlaa yhä, sillä kirjoittaminen on hänestä ihanaa.

Päiväkirjaakin hän piti jo kuusivuotiaana, vaikka ei se kuulemma ollutkaan erityisen kiinnostavaa luettavaa.
– Halusin kirjoittaa tarinoita. En tiennyt, että sitä voi tehdä työkseen. Muistan ajatelleeni, että kirjailijat olivat mystisiä olentoja – ja todennäköisesti kuolleita.

Silti kirjailijaksi päätymiseen vaikutti ehkä eniten lapsuuden paha änkytys. Se teki puhumisesta vielä teini-iässäkin vaikeaa.
– Minun oli vaikea aloittaa lauseet tietyillä kirjaimilla, kuten m:llä. Niinpä jos joku kysyi nimeäni, en saanut vastattua suoraan Maggie, vaan kiersin ja sanoin: voit kutsua minua Maggieksi.

Puheen jatkuva varominen kehitti Maggiesta kielellisesti erityisen herkän. Hän oppi editoimaan etukäteen mielessään kaiken mitä aikoi sanoa, jotta pääsisi vaikeiden kohtien yli.
– Välttelen yhä puhelimessa puhumista, mieheni tilaa hammaslääkäriajankin puolestani.

Änkyttäminen on myös lisännyt kiitollisuutta.
– En voi koskaan väheksyä sitä iloa, jonka kirjoittaminen tuo: siinä voin nähdä sanojen soljuvan paperille ilman töyssyjä ja pysähdyksiä.

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 16/14.

Kuvat: Tommi Tuomi/ Otavamedia

Kommentoi

Kommentoi juttua: Maggie O'Farrell – kynä kieltä notkeampi

Sinun täytyy kommentoidaksesi.