Kulttuuri

Guggenheim ja 4 muuta hyvää syytä kokea Bilbao

Bilbaon kaupunki Espanjassa tunnetaan Guggenheim-museosta. Elämänmakuisen matkakohteen kaduilla ja bistroissa on iloinen tunnelma.

Museovierailu Guggenheimissa on elämys

Aamuauringon valossa Frank Gehryn suunnitteleman Guggenheimin museon seinät hohtavat hunajaisen keltaisina.

Lue myös: Andalusian eksoottinen Granada – Espanjan kaunein kaupunki

Katse kiertää rakennuksen ulkoseinää löytämättä kiintopistettä sen kaarevasti poukkoilevista muodoista.

Terävämmässä päivänvalossa rakennusta päällystävät titaniumlevyt saavat teräksensinen sävyjä: tuntuu siltä, kuin olisin astunut keskelle tieteiselokuvan lavasteita!

Mielikuva futuristisesta elokuvasta vahvistuu sisälle astuessani.

Perinteisten museoiden tapaan Guggenheimin taideaarteet eivät löydy suurista saleista, vaan kolmeen kerrokseen sirotelluista solumaisista huoneista. Vain alakerran massiiviset, Richard Serran tilataideteokset tekevät poikkeuksen.

Lue myös: Löydä Pariisin vintage-helmet

Taideteosten sisään voi kävellä, mikä on myös lasten mieleen. Guggenheimin utopistisiin sfääreihin voikin eksyä tuntikausiksi – kirjaimellisesti.

Pintox-herkkuja bilbaolaiseen tapaan

Guggenheimissa vierailun jälkeen kävelen Nerviónin jokivartta pitkin Bilbaon vanhaankaupunkiin, Casco Viejoon.

Lue myös: Espanjalainen ruoka ihastuttaa yltäkylläisyydellään

Leveä Nervión virtaa hitaasti ja aurinko lämmittää mukavasti. Tyylikkäästi pukeutuneet ikämiehet paistattelevat päivää jokivarren penkeillä ja katselevat ohi vilahtelevia lenkkeilijöitä.

Puolen tunnin verkkaisen kävelyn jälkeen poikkean joen varrelta sattumanvaraisesti Casco Viejon kortteleihin.

Pian olen 1400-luvulta peräisin olevan katedraalin kulmalla. Sen kaariholvien alle asettunut ponihäntäinen kitaristi aloittaa rauhallisen soiton. Ilmoille rävähtävät täyteläisen flamencon tummat sävelet, ja ihoni nousee kananlihalle.

Bilbaolaiset jatkavat kävelyään eivätkä tunnu noteeraavan musiikkia: onko tämä taituruus arkipäivää?

Heitettyäni muutaman lantin kitaristin myssyyn lähden etsimään lounaspaikkaa flamencon sointujen säestämänä.

Läheiseltä Plaza Nuevalta löytyy useita pintxos-baareja, joista paras on Gure-Toki.

Gure-Tokissa voi nautiskella baaritiskin äärellä tai istahtaa luolamaiseen alakertaan.

Tilaan alkajaisiksi kampasimpukan ja kroketteja, ja vaikka baskit ovat kuuluja kokkaustaidoistaan, tällaista makujen räiskettä en osannut odottaa.

Täydellisesti paistettu kampasimpukka, jonka kruunaa tempurasta ja kalamarista valmistettu rapsakka tuile. Maut ansaitsisivat Michelin-tähden, ja vatsa tyytyväisenä jatkan pintxojen napostelua paikallisen valkoviinin, txolin, kera.

Ostoksia ja kulttuuria Gran Vialla

Siinä missä Casco Viejon kadut ovat kapeat ja perinteisen baskimaalaisen arkkitehtuurin reunustamat, Indautxun kaupunginosa muistuttaa vaurasta keskieurooppalaista suurkaupunkia.

Hyvä alkupiste alueeseen tutustumiselle on Gran Vía de Don Diego López de Haron, tuttavallisesti Gran Via, jonka varrelta löytyy kosolti espanjalaisia erikoisliikkeitä ja kansainvälisiä ketjuja.

Lue myös: Galicia – Espanjan vihreä rannikko

Gran Via kuljettaa lähelle Indautxun kruunua, Azkuna Zentroan kulttuurikeskusta. Vanhaan viinivarastoon rakennettu keskus osoittaa, että Bilbaossa osataan yhdistää moderni ajattelu perinteeseen.

Kulttuurikeskus tarjoaakin viihdykettä ruumiille ja sielulle: täällä sijaitsee esimerkiksi putiikkeja, taidenäyttelyitä, elokuvateatteri ja pari baaria.

Lue myös: Espanjalainen sangria – helppo ohje!

Azkuna Zentroan erikoinen komistus on kuitenkin katosta löytyvä uima-allas. Hallimaisessa tilassa seisoo 43 pylvästä, jotka tukevat kolmea jättiläismäistä kuutiota. Kahden kuution väliin jäävää kattoa kohti katsoessani näen yläpuolellani sijaitsevan uima-altaan läpinäkyvän alaosan.

Eläkeläisillä on uimavuoro meneillään, joten jään odottamaan vuoroani yläilmoissa polskimiselle.

Uimavuoroa odotellessa poikkean kahville kulttuurikeskuksen alakerrassa sijaitsevaan Boar baariin – enkä voi vastustaa vielä yhtä pintxoa.

Säväyttävää muotia

Bilbaossa vaatekauppojen näyteikkunat saattavat vaikuttaa vanhahtavilta, mutta kannattaa astua sisään, sillä lähemmin tarkasteltuna muoti on Bilbaossa trendikästä ja omaperäistä. Hyviä löytöjä voi tehdä esimerkiksi Dolores Promesassa ja Divina Martinassa.

Dolores Promesas on espanjalainen, vintage-tyylisiä vaatteita myyvä ketju, jolta löytyy katseita kääntäviä asuja arkeen ja juhlaan. Divina Martina taas myy niin klassista designia kuin ilottelevia vaatteita sekä tyylikkäitä koruja ja somisteita.

Suuremmalla matkabudjetilla varustautuneiden kannattaa piipahtaa myös Persuadessa Nervión-joen kupeessa. Vanhassa hallissa sijaitsevassa design-löytöjen aarreaitassa on valikoima huippumerkkejä ja tyylikästä vintagea aina miesten- ja naisten muodista kodin esineisiin.

Kodin herkkuhyllylle kannattaa viedä ainakin pullo paikallista kuohuoviiniä txakolia, joka on yhtä raikkaasti pirskahtelevaa kuin kuulumpi sisarensa, katalonialainen cava. Suklaasieppo piipahtaa vuodesta 1850 suklaita valmistaneen Chocolates de Mendaron putiikissa – turron-nougat on koko kaupungin klassikko.

Lue myös: Parhaat suklaaherkut: Snickers-juustokakku, valkosuklaa-kardemummakakku…

Retki Bilbaon kattojen yllä

“Ondo ibili”, eli hyvää matkaa, lipunmyyjä huikkaa baskiksi ojentaessaan alle euron maksaneen tikettini Artxanda-kukkulan laelle.

On aika heittää hyvästit Bilbaolle, ja olen valinnut kukkulan näköalapaikan viimeiseksi kohteekseni Baskimaan kiehtovassa suurkaupungissa.

Kukkulanlaen puistossa on aamulla verkkainen tunnelma,  paikalla on vain pari koiran ulkoiluttajaa.

Bilbaon yllä häälynyt usva on jo hälvennyt, ja kaupungin punatiilikatot erottuvat selvästi. Näköalapaikalta silmiini osuu heti kaupungin katseenvangitsija, Guggenheim, minkä jälkeen Nervión-joki johdattaa katseeni Casco Viejon kaduille.