Kulttuuri

Hämeenkyrön nostalginen maisematie - katso kolme kulttuuritärppiä

Koe Hämeenkyrön upeat maisemat Väinö Linnan ja F.E. Sillanpään jalanjäljillä. Piipahda myös Frantsilassa yrttien maailmassa!

Maisematie johdattaa Mahnalaan

Tämä kylä on kuin puisto! Kansalliskirjailija Väinö Linnan ihastunut tokaisu kuvaa osuvasti sitä, miksi Hämeenkyrö on julistettu yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemasta.

Linna muutti Hämeenkyröön 1950-luvulla Tampereelta, Tuntemattoman sotilaan menestyksestä vaurastuneena kirjailijana. Hän suunnitteli ryhtyvänsä osa-aikaiseksi viljelijäksi, osti maatilan Käkisaaresta Mahnalan kylästä ja asettui sinne kirjoittamaan Täällä pohjan tähden alla -trilogiaansa.

Kaikista Hämeenkyrön upeista kylistä Mahnala sopii parhaiten kiintopisteeksi ja kameran alustaksi. Sieltä koko seudun asutus on saanut alkunsa ja siellä maisema kumpuilee upeimmillaan.

Mahnalan läpi Laitilan ja Mahnalan harjun reunaa kulkeva tie on nimetty hyvästä syystä Maisematieksi. Kyröspohjan taajamasta naapurikuntaan Nokialle vievän maisematien varrella veden ja harjujen halkomat kumpuilevat pellot levittäytyvät silmien eteen kuin tuulessa heiluva tuuhea viltti.

Loppukesän kullankeltainen viljapelto mykistää ihailemaan itseään. Eikä pelto ole mitä tahansa peltoa. Kotiseutututkija Jouko Hannu kiteyttää, mikä tekee siitä omanlaisensa, miksi se erottuu muusta länsisuomalaisesta peltomaisemasta.

”Jääkaudella syntyneet harjut halkovat maisemaa, välillä poikittain, välillä pystyyn eri suuntiin. Nousevien ja laskevien mäkien välissä kulkee pieniä järviä, jokia ja puroja. Kun metsän reunaa katselee horisontista, se ei ole tasainen viiva, vaan kumpuilee maaston mukaan.”

Sana kyrö viittaa veteen. Tutkijat eivät ole päässeet sopuun siitä, tarkoittaako sana virtaavaa vettä vai rantojen asukkaita.

Toinen paikkakunnalle ominainen piirre on se, että vain ulkopaikkakuntalaiset puhuvat Hämeenkyröstä. Paikallisille seutu tarkoittaa Sasia, Laitilaa, Vanajaa, Kierikkalaa, Jumesniemeä ja lukuisia muita kyliä, jotka ovat järjestäytyneet nauhaksi läheisten vesialueiden ympärille.

Hämeenkyröä halkovasta vesistöstäkään ei puhuta yhtenä järvenä, vaan se koostuu Pappilanjoesta, Kirkkojärvestä, Mahnalaselästä ja muista isoista selistä, joiden välillä järvi kesyyntyy kapeaksi kuin joki.

Jokaisella kylällä on oma ilmeensä. Jumesniemen pelloilla viihtyvät lehmät, Sasissa kasvaa viljaa. Mahnalassa viljellään marjoja. Hevosia näkee kaikkialla.

Frantsilan yrttitila Kyröspohjassa alkoi julistaa kasvisruoan ilosanomaa jo kauan ennen kuin siitä tuli suorastaan muotia. Tilan yrtit päätyvät monessa muodossa purkkeihin ja purnukoihin. Tilan tuotteita myyvä kauppa ja ravintola Kehäkukka sijaitsevat kirkonkylässä.

Kyröskoski ja muut luontoelämykset

Seudun aikanaan suurin työnantaja Kyröskosken paperitehdas työllistää enää parisataa ihmistä. Töihin ajetaan Tampereelle, 40 kilometrin päähän. Luontoelämyksiä ei kuitenkaan tarvitse lähteä hakemaan muualta.

Paperitehtaan palvelukseen aikanaan valjastettu Kyröskoski kerää satamäärin yleisöä, kun se avataan neljänä päivänä kesässä virtaamaan vapaana puoleksi tunniksi.

22 metristä alas vyöryvä vesimassa on Etelä-Suomen korkein koski. Se mainitaan jo Kalevalassa mahtavana Hämeen Hälläpyöränä.

Rantapenkalla kasvaa kasveja, joihin Kyrön luontoyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Viitala ei ole törmännyt monessa muussa paikassa. Harvinaiset kasvit istutti kallioille 1800–1900–luvun vaihteessa tehtaan paperimestari H. A. Printz, joka oli suuri kasvien ystävä.

”Hämeenkyrössä on paikoin säilynyt vanhan kulttuuriympäristön kasvillisuutta, vaikka sen suurin vihollinen, ruohonleikkuri, on tehnyt tuhojaan täälläkin”, Viitala valittelee.

Lehtoimikkä, keltavuokko, kevätlinnunsilmä ja pähkinäpensas ovat voimissaan. Kasvillisuus on kaikkinensa rehevää. Lehtometsää on yhä paljon, vaikka suuri osa on raivattu pelloiksi.

Luonnonvaraisesta orvokista riippuvaista harvinaista lehtohopeatäpläperhosta pidetään hengissä niittotalkoilla.

Lintuväkeä kerääntyy kaikkialta Suomesta linnustoltaan tunnetun Sarkkilanjärven rantaan, johon on pystytetty kaksi lintutornia.

Jos haluaa saada hyvän käsityksen seudun komeudesta, Mannanmäen näkötornista maisema avautuu kaikkiin ilmansuuntiin. Näkötorni on pystytetty kansalaissodan muistomerkiksi, sillä Mannanmäen pohjoispuolella punaisten rintama murtui ja he pakenivat kohti Tamperetta.

Sillanpäätä Myllykolussa

Hämeenkyrö on kuulu ennen kaikkea kulttuuristaan. Hämeenkyrössä syntynyt Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpää yhdistetään Hämeenkyröön kuin pelto viljaan.

Hämeenkyrön kulttuurimaisemaa kutsutaan yleisesti sillanpääläiseksi maisemaksi, vaikka hän ei kirjoissaan niinkään kuvaillut maisemaa, vaan siinä eläneiden ihmisten sisäisiä tuntoja.

Synnyinkotinsa Myllykolun maisemista Sillanpää kirjoitti näin: ”Ei missään ole saanut niin tyydyttäviä aterioita, ei missään ole ollut niin mukavan lämmin sielun ja ruumiin puolesta kuin siellä oli. Ei missään ole pihan ruoho ollut niin vehmasta eikä saunan löyly niin makeata kuin siellä.”

Jos Väinö Linnan tokaisut maiseman ihanuudesta jäivät elämään, usein siteerataan myös Sillanpään sanoja ”järvi on maiseman silmä.”

Sillanpään synnyinkoti Myllykolussa ja hänen kirjailijanuransa alun asuintalo Töllinmäessä ovat avoinna kesäviikonloppuisin.

Myllykolun kesäteatterissa on esitetty Sillanpään elämästä kertovia näytelmiä vuodesta 1972. Ensi kesänä jatketaan Sillanpää-oopperaa, jonka tähti ja taiteellinen johtaja on Waltteri Torikka.

Libreton on kirjoittanut kirjailija Panu Rajala, joka on tehnyt kirjoissaan ahkerasti tunnetuksi entisen kotikylänsä ainutlaatuista maisemaa ja historiaa.