Kulttuuri

Matkaa Aasiaan: Koe vehreän ja levollisen Laosin taika Thaimaan kupeessa

Onko Thaimaa jo sinulle tuttu? Matkaa hurmaavaan Laosiin. Lue nämä 7 asiaa ja ymmärrät, miksi tämä vehreä keidas valloittaa vierailijan sydämen.

Laosin charmi lepää sydämellisyydessä, levollisuudessa ja kaikkialla ympäröivässä vehreydessä. Turisteille hyvä kohde on UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva Luang Prabang.

Idyllisessä kylämäisessä kaupungissa on mutkaton leppoisa tunnelma ja sieltä voi retkeillä maan muihin osiin, kuten paratiisimaisille vesiputouksille.

1. Sademetsän sata vihreän sävyä

Polku Kuangsi-vesiputouksille kulkee myyntikojuilta viidakon vehreyteen. Suuret perhoset lepattelevat kukissa ja viikunapuiden lonkeroimaiset juuret kietoutuvat rungoksi. Ne kohottavat lehtensä varjostamaan auringolta. Pian putousten humina kasvaa ja lehvästön läpi aukeaa häikäisevän kaunis maisema: turkoosissa hehkuvia putouksia ja lampia, joiden ylle puut kaartuvat.

Retkiseurueemme on ajanut tunnin verran Luang Prabangista ja tuntuu kuin olisimme saapuneet paratiisiin.

Moni on ottanut mukaansa eväitä, mutta alueella on myös ravintola. Polkujen varrella on retkeilijöitä varten pöytiä ja kahdessa putouksen tasanteessa voi uida. Pulahdus raikkaaseen veteen hurmaa kehon ja mielen. Vesi on juuri sopivan raikasta, se tuoksuu puhtaalta ja ympäröi uimarin opaasilta hehkuvaan silkkiin.

Alueella on myös perhospuisto ja karhujen suojelukeskus. Näitä Aasian mustakarhuja eli kauluskarhuja elää lähellä Kiinan rajaa, mutta ne ovat uhanalaisia. Niitä pyydystetään perinteisiä rohdoksia varten. Laoslaiset pelastavat loukkaantuneita karhuja suojelukeskukseen.

Laos pyrkii kehittämään turismia luonnon ehdoilla: esimerkiksi matkailijoita kyyditsevät norsut saavat levätä iltapäivisin, ja hallitus on suojellut metsiä. Sademetsäretkiä tehdäänkin vanhoihin suojeltuihin metsiin.

2. Henkisyys väreilee kaikkialla

Luang Prabangissa aikakin rentoutuu, kun kävelet temppeliltä toisen luo. Suurin osa on rakennettu jo 1500-luvulla. Wat Xieng Thong –temppelialue on Luang Prabangin ylpeys. Rajatulla alueella on useampi buddhalainen kappeli, joista yhdessä on esillä upea kultainen seremoniavaunu.

Jos olet tutustunut Chiang Main temppeleihin, huomaat, että Laosissa temppelit eivät hehku samalla lailla kultaa. Värejä täällä sen sijaan riittää. Wat Xieng Thongissa värikäs lasimosaiikki erottuu kauniisti valoa hehkuvissa koristeissa ja stupissa.

Buddhalaisuus Laosissa on theravadaa. Aiemmin suuntauksesta käytettiin nimeä hinayana (pieni vaunu) erotuksena mahayana-suuntaukselle (suuri vaunu), mutta ymmärrettävästi theravadan harjoittajat pitivät nimeä alentavana.

Yhteen kappeliin on sujahtanut pala kiinalaista taikauskoa: laatikoissa on tikkuja ja kun vierailija heiluttelee laatikkoa, niin jokin tikuista nousee ennen pitkää esiin. Siinä on ennustusviesti. Tosin viesti saattaa olla lao-kielellä, joten tulkkausta tarvitaan.

Kuten Pohjois-Thaimaassa, temppeleihin kuuluu pukeutua peittävästi, olkapäät ja polvet verhoten. Jos vaatetus ei ole tarpeeksi peittävä, temppelin suulta voi yleensä lainata tai vuokrata pitkän huivin.

3. Munkkien kulkue mykistää

Kun aurinko puoli kuuden aikaan sarastaa uuden päivän merkiksi, munkit oppilaineen lähtevät temppeleistä liikkeelle. Alkaa Tak Bat, jolloin Luang Prabangin kaduilla näkyy taianomaisia jonoja oranssikaapuisia miehiä, isoja ja pieniä. Nuorimmat noviiseista ovat vasta kymmenvuotiaita. He ovat kohteliaita, tottelevaisia ja niin halattavan oloisia!

Jokaisella munkilla on mukanaan metalliastia, johon voi lahjoittaa riisiä: nokore kerrallaan ja arvostaen. Myös turistit voivat ostaa riisikorin niitä myymään tulleilta kauppiailta ja istahtaa jakkaralle odottamaan kulkueita. Munkkeihin ei oteta katsekontaktia, eikä heille saa puhua.

Kierroksen jälkeen munkit kokoontuvat aamiaiselle, joka koostuu pääosin lahjoitetusta riisistä. Monien perheiden poikalapsi on munkki ainakin jonkin aikaa elämästään. Nuorimmat theravadabuddhalaisista munkkinoviiseista ovat 10-vuotiaita. Theravada on buddhalaisuuden suuntauksista hyvin vanhakantainen, ja naisella on vähemmän oikeuksia kuin miehellä. Kun poika ryhtyy munkiksi, hän ei saa esimerkiksi enää sen jälkeen halata naista, ei edes äitiään.

Munkit eivät omista juuri mitään. He saavat lahjoituksia: kuten kyydin kouluun tai koulutarvikkeita. Mikään perinne ei kuitenkaan taida olla eristetty digitaaliselta kehitykseltä: munkeilla on älypuhelimia!

Temppelin pihalla kulkueen lähtöä odottavat nuoret miehet seisovat ringissä päät painuksissa puhelimiaan näpräämässä. Paikallinen oppaamme kertoo, että munkeille on sallittu tiettyinä aikoina yhteydet maailmaan jo muutaman vuoden ajan.

Köyhän ja kovia kokeneen Laosin temppelit ja ihmiset huokuvat lämminhenkisyyttä ja aitoutta. Perinteisessä baci-seremoniassa kutsutaan henkiä luonnosta vaeltelemasta takaisin kehoon.

4. Vaatimattomuudesta syntyy elämyksiä

Laos on köyhä maa. Samalla ihmiset ovat onnellisen ja tasapainoisen oloisia. He hymyilevät ja huokuvat hyväntahtoisuutta.

Toisin kuin monissa Aasian kaupungeissa, pienessä Luang Prabangissa ei ole ruuhkia tai töttiäänien kakofoniaa. Koululaiset pyöräilevät lounastauolle koulusta, ja markkinoilla myyjät esittelevät tuotteitaan hymyillen. Suuria ostoskeskuksia tai mainosvaloja ei näy. On kuin viettäisit jatkuvaa pyhäpäivää!

Laos oli Ranskan alusmaa, ja se näkyy myös esimerkiksi Luang Prabangin arkkitehtuurissa, ihmisten ranskan kielen taidossa ja ruokalistoilla. Siirtomaahenkiset matalat koristeelliset puurakennukset lisäävät vihreiden vuorten sylissä lepäävän kaupunkimaiseman viehättävyyttä.

Matkaajien keskuudessa suosittu illanviettotapa on syödä hyvin ja kävellä rennosti Mekong-jokea myötäilevää rantakatua. Samalla voi pistäytyä tarinalliseen teatteriin, jossa paikalliset kertovat perinteisiä kansantaruja englanniksi. Tilat ovat intiimejä ja tunnelmallisia, ja taruja säestetään perinteisin soittimin.

Moni laoslainen nuori tyttö oppii tekemään käsitöitä jo hyvin nuorena. Kudotuihin ornamentteihin tallentuu runojen ja kansantarujen kuvastoa. Symbolit liittyvät tiettyyn etniseen yhteisöön, kuten aalto tai vene, jos kutoja asuu lähellä vettä.

Matkaajaa saattaa onnistaa: laosilainen perinteinen baci-seremonia on lämmin vastaanotto, jossa kylän vanhin lukee onnen toivotuksia, kyläläiset sitovat puuvillanauhoja vieraiden ranteisiin onnea tuomaan ja lopuksi nautitaan paikallista viinaa ja makeisia. Laoslainen ajattelee, että ihminen koostuu 32 hengestä, joita perinteisessä baci-seremoniassa kutsutaan vaeltelemasta takaisin kehoon.

Bacia vietetään kun lapsi syntyy, läheinen menehtyy tai perheessä on sairautta tai juhlan aihetta.

5. Kulinaristilla on valinnanvaraa

Laosin ruokakulttuuri muistuttaa pohjoisthaimaalaista. Inkiväärin, galangal-juuren ja sitruunaruohon maut sulautuvat kookokseen ja nousevat esiin aromikkaampina kuin esimerkiksi Etelä-Thaimaan tulisemmassa ruokakulttuurissa.

Tarjolla on eksoottisia makeita hedelmiä, maukkaita kasviksia, kalaa sekä kana- ja liharuokia. Kuten Thaimaassa, veistä ei tarvita, sillä raaka-aineet leikataan valmiiksi suupaloiksi. Näin, jos valitset laoslaisen ruoan tai menuun. Tarjolla on myös ranskalaisen keittiön makuja: kalaa, yrttejä ja sipulikeittoa.

Laosissa perusruoka-aine on tahmea riisi, sticky rice. Kun se Pohjois-Thaimaassa tarkoittaa makeaa riisivanukkaan tyylistä jälkiruokaa, Laosissa kyse on jokapäiväisestä perusriisistä, jota paikalliset syövät joka aterialla. Tahmeaksi riisin tekee neljän tunnin liotus. Oppaamme puhuu riisistä useasti ja tuntuu, että tämä arkinen ruoka-aine on noussut symboliseen asemaan: sen varassa nälkä on pysynyt loitolla ja sukulinja jatkunut. Tahmealla riisillä on myös rooli perinteisissä juhlissa.

Siinä missä Ranskassa nautitaan croisantteja, Laosissa on tarjolla ranskalaisten leivonnaisten rinnalla perinteisiä munkkeja. Joen rannan kahvilassa maistuu herkkusten kanssa vuorilla viljelty Lao-kahvi. Se on tummapaahtoista ja pehmeää, ja monet nauttivat sitä kondensoidun maidon kanssa. Jos juot alkoholia, kannattaa tutustua myös riisistä tehtyyn Lao-viskiin.

Mekong-joen varrella on Pak Ou -luolasto, joka on täynnä Buddhan patsaita. Paikalliset ovat vieneet niitä sinne jo 1500-luvulla.

6. Laosin historia pöyristyttää

Laosin historia on monivaiheinen. Siihen kuuluu aikoja Thaimaan ja Ranskan vallan alla, itsenäistyminen ja kommunistinen vallankumous. Nykyisin Laos on sekoitus kommunismia, buddhalaisuutta ja markkinataloutta, virallisesti kansandemokraattinen tasavalta. Ainoa sallittu puolue on Laosin Kansan vallankumouspuolue. Neuvostoliitolla on ollut suuri vaikutus maan politiikkaan, ja ideologinen isähahmo on maassa Lenin.

Maan historiaan voi tutustua Luang Prabangin Kuninkaallisessa palatsimuseossa, jonne on koottu antiikkisia buddhalaisia esineitä, valokuvia ja tavaroita kuningasperheen elämästä sekä vallankumouksen jälkeistä kommunistista esineistöä.

Ranska valloitti Laosin Thaimaalta siirtomaakseen 1778. Laos itsenäistyi 1954. 1975 vallankumouksessa Laos siirtyi kommunismiin. Sinänsä vallankumous sujui moneen muuhun maahan verrattuna kivuttomasti, mutta silloinen kuningasperhe lähetettiin uudelleenkoulutusleirille, jonne he myös menehtyivät.

Rakkaus kuningasperhettä ja yhtä vielä hengissä olevaa prinsessaa kohtaan on kansan keskuudessa suurta. Oppaamme kertoo kuningasperheestä arvostavasti ja mielellään, mutta sanoo sivulauseessa, ettei voi puhua liikaa politiikkaa. ”Kuninkaan piti uhrautua uuden kommunistisen hallinnon tieltä.”

Laoslaiset eivät vieläkään ole vapaita arvostelemaan maansa johtoa. Jos jokin asia harmittaa, siitä voi oppaamme mukaan valittaa oppineista koostuvalle neuvostolle, joka ainakin nimellisesti voi torua hallituksen jäseniä.

Historian vuoksi turistien on ehdottoman tärkeää kulkea maaseudulla turvallisiksi merkityillä reiteillä. Vietnamin sodan aikaan amerikkalaiset pommeineen pyrkivät estämään kommunismin leviämisen Laosiin. He kylvivät maan täyteen pommeja. Paikallisten mukaan joku maaseudun asukas astuu räjähtämättömään pommiin yhä päivittäin. Menehtyneiden joukossa on myös pikku lapsia.

7. Mekong-joki luo elämää

Laosin läpi virtaa mahtava Mekong. Se soljuu Kiinasta läpi pitkän maan, Luang Prabangin ja pääkaupunki Vientianen ohi, myötäilee Thaimaan rajaa ja jatkaa matkaansa Kambotsaan ja Vietnamiin.

Joki takaa ruokaa ja elantoa pääsääntöisesti maata viljeleville laoslaisille. Sen varrella näkee kelluvia markkinoita, kun paikalliset maanviljelijät myyvät tuotteitaan.

Mekong tarjoaa myös kalaa, mutta harmillisesti tänä päivänä moni alkuperäisistä lajeista on kuollut tehokalastuksen seurauksena sukupuuttoon. Yleinen kalastettava kala on kissakala.

Jokiristeilyt ja -reitit ovat harvojen turistien keskuudessa suosittuja.  Luang Prabangin keskustasta voi hypätä vaikka tunnelmalliselle illallisristeilylle. Risteilyjä lähtee myös muun muassa Ban Bakoun kylästä.

Risteilyllä on leppoisaa. Leveä joki soljuu ohi vehreiden vuorien, rinteille raivattuen riisipeltojen ja viidakon äänien. Rannoilla on myös elämää: puuasumuksia, joiden verannoilla roikkuu pyykkejä, lapsia leikkimässä rantavedessä  tai matkaamassa kanootilla kouluun pikkureput selässään.

Vierailemme Pak Ou -luolastossa, joka on täynnä Buddhan patsaita. Paikalliset ovat tuoneet niitä sinne jo 1500-luvulla, ja erilaisia suht pieniä patsaita on tuhansia. Vielä tänä päivänä moni paikallinen kunnioittaa traditiota ja pitää paikkaa pyhänä.

Näemme myös kaukana asutuksesta seisovan tehdashallin näköisen talon. Se on kuulemma paikallinen vankila. Rangaistustaan sovittamaan mahtuu kerrallaan 20 vankia, onneksi Laosissa on vähän rikollisuutta.

Tehokas hallitus on myös kitkenyt korruption ja viime vuosina huumekaupan, kuulen. Paikallinen huumeita salakuljettanut mafia istuu vankilassa. ”Toivottavasti tämä hallitus on vallassa kaksi tai kolme kautta”, isäntämme myhäilee.

Tiedän, että keskustelen puolueellisten yksipuoluejärjestelmään kasvaneiden ihmisten kanssa. Mekong-joen patoaminen on arka aihe. Samalla uskon, että hallitus on todella suojellut joeltakin näkyviä metsiä: tiikkiä ja mahonkia vietiin kuulemma muinoin paljon Kiinaan, mutta nykyiset politiikot kielsivät sen. Laos ei halua alistua markkinatalouteen helposti liittyvään riistoon.

Paikallisille risteilyt tarjoavat lisätuloja maanviljelyn tai kalastuksen oheen. Pääsen juttelemaan Phommyksi esittäytyvälle miehelle, joka lepäilee katoksen alla ja odottaa ystäviensä kanssa turisteja. Hän omistaa osuuden veneestä ja pääsee kuljettamaan sitä vuoroissa, neljä kertaa kuussa. Lisäraha on tarpeen, sillä perheessä on viisi lasta. Vanhin poika opiskelee jo collegessa ja yksi nuorimmaisista on munkkinoviisi. Tällä hetkellä hän pyykkää rannassa munkin kaapuaan. Jään tuijottamaan kaunista näkyä. Poika suoristaa hetkeksi selkänsä ja hymyilee.

Lähteitä ja lisätietoja:

luangprabang-tourism-laos.org

visit-laos.com/luang-prabang/kuangsi-waterfall.htm

Stories of the Mekong, exhibition 2009-2012, National Museums of World Culture

Markus Lehtipuu (2009): Thaimaa, Laos ja Kambodzha, suomalainen matkaopas, Otavan kirjapaino Oy.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Matkaa Aasiaan: Koe vehreän ja levollisen Laosin taika Thaimaan kupeessa

Sinun täytyy kommentoidaksesi.