Luonto

Retkeily onnistuu myös lasten kanssa! Asiantuntija vastaa 6 kysymykseen lasten kanssa retkeilystä

Mitä pitää ottaa huomioon, kun lähtee retkelle lasten kanssa? Retkeilykirjailija ja kahden lapsen isä Jouni Laaksonen jakaa parhaat vinkkinsä. 

Moni saattaa ajatella, että retkeily lasten kanssa on vaivalloista tai jopa mahdotonta. Retkeilykirjailija Jouni Laaksonen on eri mieltä. Hän on 6- ja 13-vuotiaiden tyttöjen isä, ja molemmat lapsista ovat retkeilleet pikkuvauvasta alkaen vanhempien mukana.

”Esikoinen syntyi joulukuussa, ja koska ensimmäiset kuukaudet olivat kylmiä, olimme kotona. Jo maaliskuussa kuitenkin lähdettiin retkelle. Kuopus taas syntyi toukokuussa. Silloin maltoimme olla kotona kuukauden, ja sitten lähdettiin taas retkeilemään vauvan kanssa.”

Laaksonen painottaa, että jos perheessä tykätään retkeilystä ja luonnossa liikkumisesta, reissuun kannattaa lähteä pienenkin lapsen kanssa.

”Välillä kuulee, että joillakin on semmoinen ajatus, että kyllä me sitten taas mennään retkelle, kun lapset on tarpeeksi vanhoja. Mutta siinä kasvattaa itselleen turhaan kynnystä. Kannattaa lähteä nauttimaan luonnosta pienestä pitäen.”

Mitkä asiat kannattaa pitää mielessä, jotta lasten kanssa retkeily onnistuu hyvin? Jouni jakoi parhaat vinkkinsä lapsiperheille.

Lue myös: Ihanat ulkoilualueet Helsingin seudulla – oletko jo käynyt näissä 24 retkikohteessa?

1. Kuinka pitkäksi aikaa lapsen kanssa voi lähteä retkelle?

Lapsen kanssa retkeily kannattaa aloittaa päiväretkistä eli yhden päivän retkistä. Kevät, kesä ja syksy ovat helppoa päiväretkeilyaikaa. Kun huomaa, että retkillä kaikki sujuu mallikkaasti, voi alkaa kasvattaa retkien pituutta ja lähteä telttailemaankin.

”Mekin lähdettiin kuukauden ikäisen kuopuksen kanssa ensin päiväretkille. Kun huomasimme, että ensimmäiset retket sujuivat hyvin, aloimme miettiä, pystyisimmekö lähtemään reissuun yön yli.”

Perhe aloitti harjoittelemalla telttailua vauvan kanssa helpoissa olosuhteissa. Perhe suuntasi Oulujärven retkeilyalueelle, jossa on myös leirintäalue.

”Autolla pääsi ihan lähelle telttapaikkaa, retkipolut olivat lähellä ja leirintäalueella oli huoltorakennus, jossa pääsi pesemään vauvan peppua. Telttailu onnistui niin mukavasti, että päätimme kiertää seuraavaksi Pienen Karhunkierroksen. Se on yleensä päiväretki, mutta 12 kilometriä oli meille sopiva kahden päivän retki, kun mukana oli kolme kuukautta vanha vauva.”

Vauva kulkee retkillä mukana rintarepussa tai kantoliinassa, jossa lapsi viihtyy nukkuen pitkiäkin aikoja. Taaperokin kulkee vielä pääasiassa joko rintarepussa tai lapsenkantorinkassa kantajan selkäpuolella. Sieltä lapsi näkee eteenpäinkin, jos jaksaa katsella ympärilleen.

2. Kuinka pitkiä matkoja lasten kanssa voi retkeillä?

”Tärkeää on, ettei suunnittele liian pitkiä matkoja ja liian tiukkaa aikataulua. Silloin kaikilla on kurjaa. Lasten kanssa pitää olla tarpeeksi lyhyitä matkoja ja tarpeeksi väljää”, Jouni sanoo.

Vaikka lapsi jaksaisi fyysisesti kävellä pitkiä matkoja, tylsyys saattaa iskeä, jos kerralla pitää kävellä liian pitkä matka.

”Leikki-ikäiselle kilometri laavulle ja kilometri takaisin voi olla aivan sopiva matka tai miksei vaikka vähempikin. Me retkeilimme juuri kolmen kilometrin rengasreitin Hiidenportin kansallispuistossa. Se oli 6-vuotiaalle sopiva matka tässä kohtaa. Loppumatkasta alkoi huomata, että lapsen olisi tehnyt jo mieli päästä leikkimään enemmän kuin mitä reitin varrella pystyy.”

Oman perheen lapsille sopivat päivämatkat oppii kokeilemalla. Kannattaa aloittaa lyhyistä matkoista ja pidentää pikkuhiljaa.

Myös pidemmät vaellukset onnistuvat lasten kanssa.

”Me käveltiin viime kesänä 55 kilometrin mittainen Hetta-Pallas-reitti 5- ja 12-vuotiaiden kanssa. 12-vuotias jaksoi kävellä mahtavasti, ja 5-vuotias oli lapsenkantorinkassa vaimon selässä isot matkat, mutta käveli myös itse joka päivä jonkin kilometrin.”

Pidemmille vaelluksille mukaan pakattavat teltta, jokaisen oma makuupussi ja monen päivän ruokavarat jäävät kannettavaksi sille, joka ei kanna taaperoa tai leikki-ikäistä. Suureksi paisuva rinkka rajoittaa jonkin verran sitä, kuinka pitkän matkan pystyy kulkemaan. Jos kaikki lapset kävelevät itse, tavaroiden kantaminen käy helpommaksi.

3. Mitä retkikohteen valinnassa pitää ottaa huomioon?

Lapsiperheille sopivat monenlaiset retkikohteet: metsät, lintutornit, pitkospuut suolla, hiekkarannat ja tunturit, joilta näkee kauas. Melomaankin voi lähteä. Liian suuria järvenselkiä kannattaa välttää, ettei synny vaaratilanteita, jos tuuli nousee.

”Maaston ei tarvitse olla lapsille erityisen helppokulkuista. Tietynlainen kivikkoisuus tai juurakkoisuus voi tuoda lapselle lisämotivaatiota. Toki jyrkänteiden reunoilla ja koskenpartailla pitää olla erityisen tarkkana.”

Sopivan ajankohdan valinta on tärkeää. Pahimpaan räkkäaikaan heinäkuussa ei kannata lähteä Pohjois-Suomen kosteihin kuusikoihin hyttysten syötäväksi. Kovaan pakkaseenkaan ei kannata viedä pieniä lapsia retkelle.

Lue myös Kaksplus.fi: Mitä tehdä lasten kanssa kesällä kotimaassa? 6 edullista retkivinkkiä

4. Millainen retkiruoka maistuu lapsille?

Jotta kiukku ei pääse yllättämään nälän takia, retkelle kannattaa pakata tarpeeksi ruokaa. Lisäksi on hyvä varmistaa kotona ennen lähtöä, että retkiruoka maistuu. Retkiruokia kannattaa maistella etukäteen varsinkin silloin, jos ne ovat kovin erilaisia kuin kotona yleensä syötävät ruoat.

Päiväretkelle voi ottaa mukaan kosteampaa ja painavampaa ruokaa kuin pidemmälle vaellukselle. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi makkarat, pakastekasvispullat ja nuudelipaketit. Myös erilaiset kasvisvartaat kypsyvät nuotiolla helposti. Jälkiruoaksi voi pakata vaikka vaahtokarkkeja tai lettutaikinaa pulloon. Siitä taikina on helppo kaataa paistettavaksi. Hedelmät, pähkinät, rusinat ja eväsleivät ovat hyviä välipaloja.

Useamman päivän retkillä makaroni ja riisi ovat hyviä hiilihydraattien lähteitä. Kastike syntyy helposti soijarouheesta tai kuivatusta jauhelihasta. Erilaiset tomaattikastikkeet sopivat vaikka pastan kanssa tai tortilloiden väliin. Lapsille kastike voi maistua myös nachojen kera niin, että nachoja dipataan kastikkeeseen. Pussiretkimuonistakin löytyy lapsille maistuvia vaihtoehtoja.

Lue myös: Mitä ruokaa evääksi retkelle? 8 helppoa ohjetta

5. Onnistuuko retkeily lasten kanssa, jos ei ota mukaan leluja?

Laaksosen perheessä lapsille ei ole juurikaan otettu leluja mukaan retkille. Suosikkipehmolelun tai kirjan on saanut napata mukaan, mutta metsään ei ole kannettu reppukaupalla aktiviteetteja.

Lapsi löytää luonnosta jatkuvasti ihmeteltävää. Myös leikkiaiheet löytyvät ympäröivästä luonnosta tai mielikuvituksesta.

”Kun tullaan autolla johonkin parkkipaikalle, josta lähtee polku, aikuinen ajattelee, että nyt pitää kävellä pari kilometriä laavulle ja sitten ollaan perillä. Lapsi on perillä heti, kun ollaan polulla. Siellä on kaatunut kelo, joka onkin juna, ja iso sammaleinen kivi, joka on norsu ja vaikka mitä.”

Ainakin toistaiseksi Laaksosen lapset ovat viihtyneet retkillä myös ilman älylaitteita.

”Kerran syyslomalla vuokrasimme Repoveden kansallispuistosta neljäksi päiväksi autiotuvan tasoisen kämpän, jossa ei ollut sähköjä tai juoksevaa vettä. Otimme varmuuden vuoksi täyteen ladatun tabletin mukaan. Jos olisi tullut oikein kurjaa, olisimme voineet antaa lasten katsoa valmiiksi ladattuja piirrettyjä. Mutta ei laitetta muistaneet lapset eikä aikuistet neljän päivän aikana. Se oli koko ajan hyllyllä ja pakattiin reppuun lähtiessä.”

Lomareissusta jäi lapsillekin hyvät muistot. Nyt Jounin 13-vuotias tytär muistelee parin vuoden takaista reissua näin:

”Ennen kuin lähdettiin matkalle ja kuulin, että kämpässä ei ole sähköjä, niin olin ihan voi ei! Mutta kun olimme lähdössä kämpältä kotiin, voivottelin että pitääkö jo lähteä. Se oli paras syysloma koskaan.”

6. Miten lapsen saa pidettyä motivoituneena retkellä?

Polunvarresta löytyy loputon määrä ihmeteltävää. Jos omat leikki-ideat alkavat olla lopussa ja väsymys tekee tuloaan, vanhempi voi houkutella huomion erilaisiin metsässä toimiviin leikkeihin.

”Jos on sen ikäinen lapsi, että sanapelit onnistuvat, sellaisen voi yrittää saada käyntiin. Lasteni kestosuosikkeja ovat myös seuraa johtajaa tai nyt saa kävellä ainoastaan juuria ja kiviä pitkin.”

Lapsen huomion voi yrittää suunnata myös johonkin kiinnostavaan asiaan, joka näkyy reitin varrella, tai vaikka metsän antimiin, joita voidaan maistella yhdessä.

”Jos on syksy ja mustikoita tai muita marjoja löytyy polun varressa, niitä voi syödä. Alkukesästä taas voi syödä vaikka mustikan kukkia polun varresta. Ne ovat aavistuksen verran makeita.”

Jos kiukku meinaa iskeä, kannattaa miettiä, onko edellisestä ruokailusta niin pitkä aika, että kannattaa pysähtyä välipalalle. Joskus väsähdys johtuu siitä, että verensokeri on alhaalla.