Teneriffa on patikoijan paratiisi – 3 vinkkiä vaeltajalle

Lähde vaeltamaan Teneriffan saaren vuoristopoluille. Upeita maisemia tarjoavat vaellusreitit ovat hyvin opastettuja.

Teiden upea tulivuori ja kansallispuisto

Espanjan korkeimman huipun, 3718 metriin yltävän Teiden, alapuolella levittäytyvässä Roques de Garcian kansallispuistossa tuulee napakasti. Olen iloinen, että varauduin tähän retkeen kevyttoppatakilla, sillä puhuri on erittäin kylmä.

Teiden kansallispuistoon, joka sijaitsee keskellä Teneriffan saarta, pääsee mutkaista vuoristotietä omalla autolla, mutta myös julkinen liikenne tuo näppärästi perille. Esimerkiksi Puerto de la Cruzin kaupungista matka kestää noin puolitoista tuntia.

Maisema on juuri sellaista kuin sen voisi kuvitella olevan kuussa. Mihin tahansa katsoo, horisontissa näkyy laavan muokkaamia kumpuja, mitä erilaisempia kivimuodostelmia ja hiekkaa. Tässä paikassa on jotain maagista.

Talvisin Teiden huippu saa ylleen lumipeitteen.

Teidelle tehdään runsaasti opastettuja vaelluksia, mutta sinne voi lähteä myös omatoimisesti. Useasta eri kohdasta lähtee monen tasoisia ja pituisia vaellusreittejä, joista jokainen voi valita sopivimman oman kuntonsa mukaan.

Alueen laajuuden ymmärtää vasta, kun näkee jossain kaukana muurahaisen kokoisen ihmisen. Vaikka Teide on Teneriffan suosituin turistikohde, imaisee käsittämättömän suuri laakea alue turistimassat jonnekin kätköihinsä. Näyttää, kuin alueella olisi vain muutama hassu seikkailija.

Kovakuntoisimmat liikkujat kapuavat huipulle asti. Yhteen suuntaan noin neljä tuntia kestävän reitin sanotaan olevan helppokulkuinen, mutta kovaan tuuleen kannattaa varautua. Myös vuoristotaudin oireita saattaa ilmaantua. Jotta huipulle voi kiivetä, tulee netistä tulostaa ensin ilmainen lupa.

Ajan puutteen vuoksi huipun valloitus jäi minulta väliin. Kävelin kuitenkin kansallispuistossa muutaman kilometrin mittaisen reitin puolessa tunnissa opastekylttejä seuraten. Selkeillä poluilla oli ongelmatonta kävellä.

Teiden tulivuori ja sitä ympäröivä luonnonpuisto ovat yksi vaikuttavimmista luonnonnähtävyyksistä, missä jutun kirjoittaja on vieraillut.

Olemattoman kasvillisuuden vuoksi Teidellä kannattaa suojautua auringolta ja varata mukaan runsaasti juotavaa. Suurelta osin helppokulkuinen maasto sopii hyvin myös hieman nuoremmille kävelijöille.

Olen nähnyt paljon maailmaa, mutta tämä kohde jäi mieleen yhtenä erikoisimmista.

Masca haastaa kokeneenkin

Puolen tunnin automatkan päässä Las Americanoksen turistirannasta, Teneriffan luoteisosasta löytyy Tenon vuoristo. Siellä sijaitsevasta, suloisesta Mascan vuoristokylästä lähtee vaellusreitti, jota ei voi suositella huonokuntoisille. Reitin voi kulkea omatoimisesti, mutta yksin sille ei kannata lähteä.

Mascan kylään kulkee paikallisbusseja, mutta kätevimmin tämän vain 80 asukkaan kylän tavoittaa omalla autolla.
Mascan haastava patikointipolku mutkittelee veden muokkaaman rotkon pohjalla päättyen merenrantaan. Noin kahdeksan kilometrin mittaiseksi ilmoitetun vaelluksen hankaluus piilee irtokivissä ja sorassa.

Teneriffan haastavin vaellus läpi Mascan rotkon, lähtee Mascan pikkuruisestä kylästä. Kylässä asuu ainoastaan 80 ihmistä.

Jo ensimmäisessä alamäessä lenkkikenkäni lipeävät irtosoran alla ja saan olla kiitollinen hyvästä tasapainostani. Luonnon runteleman rotkon pohjalla vuorottelevat purot ja isot veden pyöreiksi kuluttamat irtokivet. Välillä sukelletaan onkalon läpi, toisinaan kivutaan kallioiden yli vaijerista kiinni pitäen.

Kallionkielekkeet ovat välillä niin kapeat, että mahdollista vastaantulijaa joutuu väistämään. Onneksi reitillä ei ole kuitenkaan kovin korkeita pudotuksia.

Harvoilla tasaisilla pätkillä päätämme laittaa juoksuksi. Lammikoiden kastelemat lenkkikengänpohjat ovat kuitenkin liukkaat, joten vauhtia täytyy hiljentää.

Hankalakulkuinen polku koukuttaa jatkamaan uupumuksesta huolimatta, sillä jokaisen mutkan jälkeen herää uusi toivo rannan näkymisestä. Mutta ei, polku tuntuu loputtomalta! Sää on aurinkoinen, mutta onneksemme vieressä korkeuksiin kohoavat kallioseinämät suojaavat pahimmalta paahteelta. Tajuan, että sateen uhatessa tälle polulle ei ole mitään asiaa.

Monet patikoijista hyytyvät rannalle ja nappaavat 10 euron hintaisen venekyydin sivistyksen pariin. Me emme luovuta, vaan nautimme kunnon eväät, tankkaamme urheilujuomaa ja palaamme samaa reittiä takaisin.

Mascan vaelluksella tulee eteen luonnon muokkaamia taide­teoksia.

Hieman yllättäen paluumatka ylämäkeen on helpompi. Vastaan tulee kaikenlaista porukkaa kesämekoissa, sandaaleissa ja jollain jopa pieni lapsi sylissään. Eräs mies kysyy minulta, onko rannalle vielä pitkäkin matka. Kun vastaan, että vielä noin tunnin verran, näyttää hetken siltä, että mies tipahtaa järkytyksestä polvilleen.

Jälkeenpäin kuulenkin, että Mascan-vaellus työllistää eniten paikallisia palomiehiä erilaisten onnettomuuksien ja uupumusten vuoksi.

Taianomainen biosfäärialue Anaga

Teneriffan monipuolisuuden salaisuus vaelluskohteena piilee saaren vaihtelevissa sääolosuhteissa. Teneriffan saaren vanhimman osan, Anagan ”taikametsän”, rehevyys on seurausta sateista, joita alueella piisaa etenkin talvisin.

Vaelluksen tänne voi aloittaa esimerkiksi Cruz del Carmenin vuoristokylästä tai ottamalla osaa valmiiksi järjestetylle retkelle kuten minä tein. Teneriffan koillisosassa sijaitsevalle Anagan luonnonsuojelualueelle pääsee autolla noin puolessa tunnissa pääkaupunki Santa Cruzista.

Syvällä metsän uumenissa tuntee, miten kosteus tiivistyy ja lämpötila laskee. Vuoristoisilla poluilla jalat tapaavat Teneriffan vanhinta kivimateriaalia. Matkan varrella näkee kasveja, joihin ei muualla törmää. Kesäisin vastaan tulee esimerkiksi ihmisen korkuisia saniaisia, ja ympäri vuoden näkee vihreään sammalasuun pukeutuneita puita.

Anagan ikivanha metsä tuo mieleen taikametsän salaisuuksineen. Sen puut ovat pukeutuneet sammalasuun.

Lämmin kerrospukeutuminen, sateenpitävä vaatetus ja pitävät kengät ovat ehdoton edellytys Anagan-kierroksella. Sää on Teneriffalla sekä siunaus että kirous: mekään emme päässeet vaeltamaan sateisen sään vuoksi ennakkoon suunnitellulle reitille.

Kävelimme lyhyemmän kierroksen ikivanhalla polulla, mikä oli aikoinaan toiminut vedenkantajien reittinä. Jokimaisesti mutkitteleva uoma oli sateen liukastama, joten kävelysauvoille olisi ollut käyttöä. Kauniilla näköalapaikalla pilvet onneksemme kaikkosivat hieman, ja pääsimme ihailemaan vuoristoista ylänköä, mikä tuntui jatkuvan silmän kantamattomiin.

Kävelyn päätteeksi nautimme lounasta maistellen paikallisia herkkuja kuten kanarianperunoita ja mojo-kastiketta. Ravintolan pihalta avautuivat huimat näkymät merelle saakka.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Teneriffa on patikoijan paratiisi – 3 vinkkiä vaeltajalle

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X