Löydä Venetsian 5 idyllistä saarta

Matkusta Venetsiaan sesongin ulkopuolella. Merellisen Venetsian todelliset kasvot löytyvät sen ulkosaarilta. La Serenissima hurmaa aidoimmillaan kesän tungoksen jälkeen. Tällöin on vähemmän matkailijoita ja hintatasokin kukkaroystävällisempi.

Muranossa Wirkkalan ja Sarpanevan jalanjäljillä

Venetsian ulkosaarista tunnetuin on Murano.  Kuuluisaksi sen on tehnyt lasi, jota siellä on puhallettu vuodesta 1291 lähtien.

Lasinvalmistus siirrettiin saarelle, sillä kuumat lasiuunit olivat aiheuttaneet monia tulipaloja Venetsiassa.

Lue myös: Firenze hurmaa Italiassa. Nappaa tästä parhaat osoitteet ja vinkit vierailuun!

Muranon lasin salaisuuksia varjeltiin niin tarkkaa, etteivät lasinpuhaltajat saaneet poistua saarelta kuolemanrangaistuksen uhalla.

Tapio Wirkkala tuli Muranoon 1965 kuululle Veninin lasitehtaalle. Wirkkalan taitoa käsitellä italialaista lasia sai paljon kiitosta. Myös Timo Sarpaneva, Harri Koskinen ja Oiva Toikka ovat luoneet lasitaidetta Muranossa.

Muranossa on yli sata lasia valmistavaa tehdasta ja -studiota. Monissa on mahdollisuus myös seurata lasinpuhallusta.

Muranolaiset juomalasit ovat värikkäitä. 

Muranolaiset juomalasit ovat värikkäitä. 

Perinteinen venetsialainen lasi on tavallisesti vapaasti puhallettua. Ne ovat käsityötaidon ja vuosisataisen perinteen taidonnäytteitä.

Muranolainen lasinpuhaltajamestari haluaa aina tehdä teknisesti vaikeampia ja monimutkaisempia töitä kuin kollegansa tai isänsä, jolta hän on oppinut ammatin. Tästä syntyy Muranon lasin ainutlaatuisuus.

Ja mitä monimutkaisempi teos, sitä onnellisempi on muranolainen lasinpuhaltaja.

Burano on tuhannen värin saari

Burano löytyy laguunin pohjoispuolelta, jossa usein talvisin puhaltaa Bora-tuuli. Sanotaan, että saari olisi siitä saanut nimensä.

Saaren talot maalattiin erivärisiksi, jotta kotiin palaavat kalastajat sumussakin löytäisivät kotinsa.

Talot ovat todellinen ympärivuotinen värien karnevaali: on mintunvihreää ja vaaleanpunaista sekä kaikkea siltä välin.

Buranon värikkäitä taloja.

Buranon iloisen kirkkaasti maalatuilla taloilla on myös käytännöllinen syy. Näin meriltä palaavat kalastajat löysivät kotinsa sankassakin sumussa. 

Millä tahansa värillä ei taloa voi kuitenkaan maalata, vaan värit ovat tarkoin määritelty.

Koska miehet saattoivat olla pitkiäkin aikoja merillä, alkoivat vaimot odottelunsa ohella nyplätä pitsejä.

Saaren pitsi oli kuulua Euroopassa kuningashuoneita myöten. Siitä käytettiin nimitystä ”il punto in aria” (pisteitä ilmassa), sillä se oli niin hienoa.

Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV käytti kruunajaisissaan 1654 sitä. Sanotaan, että hänen kauluksen valmistaminen kesti kaksi pitkää vuotta.

Aiheesta kiinnostuneen kannattaa vierailla Buranon pitsimuseossa, joka sijaitsee entisessä pitsikoulussa.

Herkuttelija tuo Buranosta kotiin buranelli- tai bussolà-keksejä.

Niitä nautitaan aamiaisella, mutta parhaimmillaan ne ovat aterian jälkeen passito-viinilasillisen kera.

Buranon värikästä arkkitehtuuria.

Buranossa kannatta eksyä, koskaan ei tiedä millainen värien sinfonia odottaa seuraavassa kadunkulmassa. 

San Michele on entinen vankilasaari

Sypressipuiden ja terrakottamuurien suojassa on venetsialaisten viimeinen leposija, San Michele. Se on entinen vankilasaari.

Kaupunki, jossa vedenpinta on yleensä maan tasolla (tai joskus sen yläpuolella), haudan löytäminen ei aina ole ollut helppoa. Unohtamatta, että Venetsiassa pinta-ala on rajallinen.

Aiemmin vainajat haudattiin historialliseen keskustaan, mutta kun Venetsian tasavalta päättyi 1797, Napoleon kielsi sen.

Saaren historia on siis nuori verrattuna itse kaupungin historiaan.

Ensimmäinen asia, joka kiinnittää kävijään huomiota on, että kyseessä on monitunnustuksellinen hautausmaa, jossa on niin katolisten, ortodoksisten kuin evankelisten alueet.

Koskettavin on lasten hautausmaa. Haudoille on usein tuotu nalle, samalla kun hautakivi kertoo vanhempien tuskasta ja ikuisesta rakkaudesta menetettyä pienokaista kohtaan.

Monilla hautapaikoilla on valokuva vainajasta, on kuin katselisi isoa venetsialaista valokuva-albumia.

Gondolin keula hautakivessä kertoo, että siinä lepää gondolieeri.

San Michelin hautoja.

Monilla San Michelen haudoilla on valokuva vainajasta, on kuin katselisi isoa venetsialaista perhealbumia. 

Tekokukat haudoilla voivat hämmästyttää suomalaista, mutta tässä ilmanalassa elävät kukat eivät kestäisi pitkään.

Saarelle on haudattu myös monia kuuluisuuksia, kuten venäläinen säveltäjä Igor Stravinsky (1882-1971).

Serge Diaghilevin (1872-1929) hauta on koristeltu balettitossuin. Hänet muistetaan venäläisen baletin perustajana.

Lidossa on lomasaaren tunnelma

Lidosta tuli 1800-luvun lopulla kuuluisa lomanviettopaikka. Se houkutteli varakkaita turisteja ympäri maailmaa.

Vieläkin siellä vallitsee mennen maailman tasokkaan lomasaaren tunnelma. Se on kuulu Belle Epoquen aikaisista loistohotelleista, kuten Excelsior.

Lido on myös maailman vanhimman filmifestivaalien estradi. Tänä vuonna (29.8.-8.9.) niitä vietetään jo 75. kerran.

Thomas Mannin kirjasta  Kuolema Venetsiassa tuttu Grand Hotel des Bains on tarkoitus tulevaisuudessa remontoida ja avata luksusasuntoina.

Saaren 12 rantakilometriä houkuttelevat monia lapsiperheitä rentoutumaan keskustan tungoksesta.

Venetsialainen vesibussi eli vaporeto.

Vaporetot kuljettavat kätevästi saarille.

Vuoden ympäri saarella asustaa 14 500 henkeä. Kesäisin määrä kasvaa matkailun myötä.

Lido on Venetsian saarista ainoa, jossa voi liikkua myös autolla.

Noin 20 minuutin bussimatkan päässä satamasta, saaren toisessa kärjessä, tervehtivät Alberonin ja Murazzin rannat.

Pienet idylliset lomamökit reunustavat Alberonin rantaa, kun vastaavasti Murazzi on rauhallisempi ja jatkuu pitkin Adrianmeren rannikkoa.

Saaren tyypillisiä ruokia ovat venetsialaiseen perinteisiin perustuvat perinteet, enitenkin meren antimien osalta. Kannattaa kokeilla esimerkiksi seepia tai turskaa ja polentaa.

Sant’ Erasmo on Venetsian kelluva puutarha

Hedelmäpuineen ja vihannespläntteineen Sant´Erasmo on Venetsian kelluva puutarha.

Täältä löytyvät italialaisen keittiön parhaimmat ja tuoreimmat kauden antimet.

Sant’ Erasmo on kuulu violetinvärisestä latva-artisokasta. Sitä viljelee 20 tilaa.

Ensimmäisestä latva-artisokasta, joka ilmestyy, käytetään nimitystä castraura. Sitä saadaan vain 15 päivän ajan huhtikuussa. Se leikataan pois, jotta kasvi voisi kehittää vielä 18-20 muuta artisokkaa.

Venetsialaisessa keittiössä ensimmäiset latva-artisokat ovat arvostettu herkku. Sen nuoremmat suomut ovat niin pehmeitä, että paikalliset syövät niitä raakana neitsytoliiviöljyn ja sitruunamehun kera.

Paikalliset odottavatkin niitä yhtä suurella innolla, kuten me suomalaiset varhaisperunoita.

Vuosittain toukokuun toisena sunnuntaina järjestetään kuulut latva-artisokkajuhlat.

On monia tapoja nauttia saaren kuningatarta latva-artisokkaa; monet käyttävät sitä esimerkiksi risottoon ja lasagnekseen.

Venetsialaiset kotiäidit tekevät tilauksen sähköpostitse, ja se toimitetaan paikalliseen tapaan veneellä kotiovelle.

Sant’ Erasmosilla tuotetaan myös pienimuotoisesti viiniä.

Pyöräily on suosittua saaren kävijöiden keskuudessa; tiet ovat tasaisia ja lisäksi se on nopea tapa siirtyä paikasta toiseen.

Avainsanat

Keskustelu

Mitä idylliä ei löydy turisti-invaasion ja jättiristeilijöiden Venetsiasta ja sen saarista… ja mihin unohtui Torcello???

Kommentoi juttua: Löydä Venetsian 5 idyllistä saarta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X