Mikä kelpaa nimeksi? - Entti vai Pentti?

Etunimi on tärkeä osa identiteettiä. Se kertoo mausta ja muodista. Ja siitä, millainen oli maailma, kun sinut nimettiin. Ennen nimillä haluttiin kuulua yhteisöön, nyt erottua muista.

Kun sinulta kysytään, kuka sinä olet, vastaat nimelläsi.
– Etunimi on tärkeä. Se heijastaa kulttuuriamme ja liittyy vahvasti identiteettimme. Siihen kiteytyy se, kuka minä olen, kuvailee nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala.

Helsingin yliopiston Almanakkatoimiston johtajana hän saa jatkuvasti yhteydenottoja kansalaisilta, jotka ovat kiinnostuneita etunimiensä taustoista ja merkityksistä.
– Nimet eivät ole satunnaisia, vaan tarkkaan harkittuja. Koska nimi on vanhempien antama, siihen liittyy suhde perheeseen ja sukuun.

Nimet herättävät paljon tunteita. Monille on myös tärkeää saada oma nimi kalenteriin, jotta sitä voi juhlia kakkukahvitellen perheen ja ystävien kanssa.
– Suomessa on erityisen vahva nimipäiväperinne. Myös Ruotsissa sitä juhlitaan. Sen sijaan Tanskassa ja Norjassa juuri ei, vaikka heilläkin on nimi- päivät kalenterissa.
– Katolilaisilla ja ortodokseilla on pyhimyskalenterit. Niiden mukaan nimetyt voivat juhlia omaa pyhimystään, mutta se ei ole samalla tavalla oma nimipäivä.

Okko pääsi takaisin kalenteriin

Nimipäivät kuohahduttivat viimeksi vuosi sitten, kun vuoden 2015 kalenteriin tulevat uudet nimet julkistettiin. Tämä nimipäiväuudistus tehdään viiden vuoden välein.

Nyt mukaan pääsi 39 uutta nimeä, kuten Enna, Iisa, Kiira, Sasu, Paulus ja Tiitus. Kriteerinä oli nimen yleisyys: se, että sitä on annettu vuoden 1965 jälkeen ensimmäiseksi etunimeksi vähintään 500 lapselle. Yhtään nimeä ei poistettu kalenterista.
– Suosion ennustaminen on vaikeaa. Emme halua joutua tilanteeseen, jossa poistettu nimi pitäisi hetken päästä taas palauttaa. Näin kävi esimer-kiksi Okolle, joka poistui kalenterista 1950-luvulla, mutta palautetaan sinne ensi vuonna.

Tilaa uusille nimille on. Kalenterissa on yhä useita päiviä, joilla on vain yksi tai kaksi nimeä. Uusien kalenterinimien julkaiseminen aiheutti yhteydenottojen tulvan Almanakkatoimistoon. Moni harvinaisen nimen omaava, tällaisen vanhempi tai joskus myös isovanhempi, ilmaisi pettymystään, kun nimi ei vieläkään tullut ”valituksi” kalenteriin.
– Toiset taas soittavat tiedustellakseen, milloin he voisivat viettää harvinaisen nimensä nimipäivää, kun sitä ei kerran kalenterista löydy. Yleensä tähän löytyy ratkaisu nimen merkityksen tai samankaltaisuuden pohjalta, Minna Saarelma-Paukkala kertoo.

Nimiä uusvanhasta itsekeksittyyn

Millaisia nimiä lapsille annetaan nyt? Minna Saarelma-Paukkala erottaa kolme vahvaa nimenantotrendiä.

Ensimmäinen on uusvanhat nimet. Nämä ovat olleet suosittuja edellisen kerran sata vuotta sitten: Emma, Aino, Iida, Helmi, Viivi, Onni, Arttu, Eetu, Juuso, Niilo.
– Vanhemmat eivät halua antaa lapselleen oman tai vanhempiensa sukupolven nimiä. Isovanhempien, tai mieluummin isoisovanhempien, nimet tuntuvat nyt raikkailta.

Toinen nimitrendi on vierasperäiset tulokkaat: Vanessa, Mirella, Isla, Stella, Robin, Milo, Luka, Noel.
– Tämä ei ole uusi ilmiö, sillä nimiä on aina omaksuttu muualta. Historian käänteistä riippuen ne ovat tulleet esimerkiksi Ruotsista, Saksasta tai Venäjältä.

Nimet ovatkin kielen osa, joka kaikkein helpoimmin ottaa vaikutteita muista kielistä.
– Moni pitää tärkeänä sitä, että nimi toimii myös kansainvälisesti. Siksi ä- tai ö-kirjaimen sisältävät nimet, kuten Päivi tai Yrjö, ovat nykyään harvinaisia pikkulapsilla.

Kolmas vahva trendi on antaa lapselle mahdollisimman harvinainen, jopa uniikki nimi. Tämä on nimenomaan 2000-luvun ilmiö. Lapselle annetaan esimerkiksi luontonimiä: Apila, Kevät, Kastanja, Mesi, Niitty, Pouta tai Kuru, Osa, Routa, Tyrsky, Talvi. Myös muut suomenkieliset sanat ovat taipuneet nimiksi: Ajatar, Hely, Loru, Säihke, Uni tai Aito, Jyly, Huima, Koitto, Roihu.

Toiset taas keksivät uusia nimiä jo olemassa olevien nimien mallin mukaan. Ne eivät tarkoita mitään, mutta ne tunnistaa helposti nimiksi: Eeta, Peetta, Henja, Manja, Vaatu, Jeeti, Entti, Miljo.

Kun kaikki olivat Sareja

Miksi nyt vanhempien mielestä poikavauvan nimeksi käy Entti, mutta ei Pentti? Saarelma-Paukkalan mukaan nimimuoti noudattaa samoja lainalaisuuksia kuin muukin muoti.

Luovat kokeilijat keksivät uuden nimen tai löytävät historiasta jonkin vanhan. Pian sen ottaa käyttöön myös suuri innostuneiden joukko ja lopulta ne hitaimmatkin.
– Tällä hetkellä nimimuotiin vaikuttaa 2000-luvun ilmiö, yksilöllistyminen. Enää ei lapselle kelpaa tavallinen suomalainen perusnimi, vaan nimellä halutaan erottautua muusta porukasta.

Vielä 1950-luvulla oli toisin. Sotien jälkeisen kulttuurin yhtenäisyys näkyi myös nimissä.
– Silloin ajateltiin, että on hyvä antaa tavallinen nimi, jolla lapsi liittyy vahvasti yhteisöön: Pekka tai Heikki, Maija tai Liisa.
Kaikkein yhdenmukaisinta nimenanto oli 1960-luvulla. Tuolloin tiettynä vuonna syntyneistä lapsista jopa seitsemän prosenttia sai etunimekseen Sari tai Mika.

– Nykyään suosituimmatkaan nimet eivät yllä edes kahden prosentin osuuteen. Nimien kirjo on laajentunut valtavasti. Etunimimuoti vaihtelee nyt paljon nopeammin kuin sata vuotta sitten. Silloin oli yleistä antaa vain suvussa kulkeneita nimiä. Nyt niitä annetaan useimmiten toiseksi tai kolmanneksi nimeksi.
– Kolmen etunimen yleistyminen on antanut enemmän mahdollisuuksia leikitellä. Samalle ihmiselle voidaan antaa sekä muodikkaita että perinteisiä nimiä.

Hienoon nimeen kaikilla on varaa

Iso-Britanniassa on tutkittu luokka-aseman vaikutusta nimenantoon. Huomattiin, että yläluokka antaa mieluusti perinteisiä nimiä, työväenluokka taas erikoisempia ja leikitteleviä.

Myös Suomessa on puhuttu ”lähiönimistä”. Ne ovat usein vieraskielisiä versioita perinteisistä nimistä, kuten Nico.
– Tällaiseen ”parempaan” nimeen voi sisältyä toiveita lapsen sosiaalisesta noususta. Sillä voi myös hienostella silloin, kun oma elämä ei ole erityisen hohdokasta. Kaikilla on varaa edes hienoon nimeen.

Kaikissa kulttuureissa on myös toivenimiä. Niissä näkyvät vanhempien lapsiinsa kohdistamat odotukset. Usein ne liittyvät sukupuolirooleihin. Ne kuvaavat, sitä, millaisia odotuksia naiseen ja mieheen kohdistetaan: naisen sopii olla Hilja, Lempi tai Tyyne, kun mies voi olla Tarmo, Oiva tai Uljas.

Uusissakin nimissä näkyy vahvasti tyttöjen ja poikien oletettu erilaisuus. Tytöille annetaan kauniita, herkkiä, suloisia nimiä: Vadelma, Ruusumarja, Nuppu. Poikien nimet ovat vahvoja: Myrsky, Oksa, Tammi.

Minna Saarelma-Paukkalan mukaan nimen vaikutus identiteettiin on erittäin vahva. Onkin kiinnostavaa pohtia, miten identiteettiin vaikuttaa se että on nimetty söpöksi tai hurjaksi.

Nimeä kokeillaan ensin koiralla

Millaisia nimiä nykypäivän pikkuiset Emmat ja Onnit tulevat omille lapsilleen antamaan? Tutkija uskoo, että jos nimimuoti etenee nykyisenkaltaisissa sykleissä, parinkymmenen vuoden kuluttua tullaan näkemään suurten ikäluokkien nimiä.
– Niistäkin suosituiksi nousee vain osa. Ovatko ne Pirkkoja, Penttejä, Raimoja vai Ritvoja, sitä ei vielä voi ennustaa.

Jotain viitteitä tulevista voi nähdä yllättävästä lähteestä. Lemmikkien nimiksi valitaan usein ”koekäyttöön” nimiä, joista tulee myöhemmin suosittuja ihmisillä.
– Olen tavannut viime aikoina koiria, joiden nimi on Reino, Erkki tai Martti. Aluksi ne tuntuvat huvittavilta, mutta sitten niihin tottuu.

Ehkä parin vuoden päästä tapaamme jo uusia Martteja paitsi talutushihnassa myös vauvanvaunuissa.

Occo ei käy nimeksi

Suomessa etunimeksi ei käy mikä tahansa. Nimen tulee olla kotimaisen nimikäytännön mukainen eikä se saa olla loukkaava. Sopivuuden varmistaa Oikeusministeriön nimilautakunta.

Vuonna 2013 tulleista ehdotuksista nimilautakunta puolsi esimerkiksi nimiä Mithras, Avelito, Esaiah, Oitto ja Simmu (pojille) sekä Veanna, Raparperi, Bella-donna, Leedsia ja Pommiina (tytöille).

Sen sijaan pojannimiä Rayzon, Curro, Occo tai Mortem lautakunta ei puoltanut.
– Occosta ei tiedä, äännetäänkö se Osso vai Okko. Mortemista taas tulee kuolema mieleen, sillä latinan ”post mortem” tarkoittaa ”kuoleman jälkeen”. Lisäksi Mortem on joku metallibändi, nimilautakunnan sihteeri Juhani Ketomäki perustelee.

Oi Emma, mikä Onni!

Viime vuonna suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat
• TYTÖILLE: Emma, Aino, Aada, Venla ja Sofia
• POJILLE: Onni, Elias, Leo, Oliver ja Eetu

Maria on paras

Kaikista nimistä yksi on ylitse muiden. Maria on ehdottomasti suosituin naistennimi kautta aikojen, kun otetaan mukaan paitsi ensimmäiset myös toiset ja kolmannet nimet. Perässä tulevat Helena ja Johanna.
Miesten suosituin nimi on Juhani, seuraavina tulevat Johannes ja Olavi.

Suosittu Sohvi

Muualla on muotia nimetä vauvelit näin:

Ruotsi: Lucas ja Alice
Norja: Emma ja Filip
Tanska: William ja Sofia
Englanti: Harry ja Amelia
Saksa: Luca ja Sophie
Yhdysvallat: Jacob ja Sophia

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 14/14.

Lue lisää aiheesta:

Etunimien yleisyyteen voi tutustua myös Väestörekisterikeskuksen nimihaulla.
Suosituimmat etunimet Suomessa syntymävuoden mukaan löydät Tilastokeskuksen sivuilta.