Minna Helle: ”Onnistuin voittamaan arkuuteni”

Uusi valtakunnansovittelija Minna Helle oli ujo lapsi, josta kasvoi rohkea nainen. Elämän suurin käänne on kuitenkin tyttären syntymä.

Valtakunnansovittelija Minna Helle, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Keltainen käsilaukku ja punainen muistikirja kahdeksan metriä pitkällä neuvottelupöydällä ovat uudet väriläikät valtakunnansovittelijan toimistossa Helsingin Bulevardilla.

Laukun ja muistikirjan omistajan, Minna Helteen, 42, valinta syksyllä oli ristiriitainen: toimihenkilöjärjestö STTK:n edunvalvontajohtaja sai yllättäen tukea työnantajien leiristä ja vastustusta entisestä työpaikastaan Akavasta. Sekavassa tilanteessa työntekijä- ja työnantajaleirit eivät saaneet selville edes sitä, kumman vuoro oli löytää nimi työ- ja elinkeinoministeriön tärkeäksi virkamieheksi, valtakunnansovittelijaksi.

Hellettä kiista ei hetkauttanut. Juristi on ollut lähes 20 vuotta ristiriitojen erikoisnainen, nyt ensimmäinen nainen valtakunnansovittelijana.
- Minulla on aina ollut vahva tahto vaikuttaa. Se on ollut voima, joka on vienyt minua eteenpäin ja auttanut kestämään paineita, Minna Helle sanoo.

Lapsuus maalla

70-luvulla rakennetun tiilisen maalaistalon avaralla pihalla isä ja neljä lasta heittivät saapasta, työnsivät kiveä kuulana ja pelasivat jalkapalloa. Ikämiessarjojen hiihtokisoista joka talviviikonloppu palkintoja napsiva maanviljelijäisä nautti kilpailusta katraansa kanssa.
- Isä on kilpaillut jopa siinä, kuka keittää nopeiten kahvit. Isäni on todella erittäin nopea ja saa kahvit tulemaan reilusti alle minuutissa.

Minna Helle varttui Keski-Suomessa, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Lapsuudenkodissa Keki-Suomessa äiti osallistui harvemmin muun perheen kisailuihin. Maatalon emäntä työskenteli lisäksi yrittäjänä vaateliikkeessään 2 000 asukkaan Kivijärven keskustassa ja osallistui mieluummin järjestötoimintaan ja politiikkaan. Hän nousi kunnanhallituksen puheenjohtajaksi – keskustapuolueesta tietenkin, maalla kun ollaan.
- Meillä kotona on aina keskusteltu paljon politiikasta ja olen saanut äidin perintönä mallin, että nainen on aktiivinen, tekee asioita ja vaikuttaa. Mutta itse en kuulu mihinkään puolueeseen.

Vanhemmat ovat olleet jo pitkään eläkkeellä ja he pyörittävät edelleen mansikkatilaa.
- Äiti ja isä aloittivat mansikanviljelyn työuransa lopulla ja jatkoivat sitä, kun jäivät eläkkeelle. Tämä kertoo paljon ajattelutavasta, jonka olen perinyt kotoa: teemme työtä, jotta voimme saavuttaa haluamiamme asioita.

- Kunnianhimo tarkoittaa minulle sitä, että ihmisen pitää tavoitella unelmiaan, ei niinkään kilpailla muiden kanssa. Maailmankuvamme ydin oli, että unelmia ja tavoitteita pitää olla!

Lapsuudenperhe pitää tiiviisti yhtä. Minna Helle pääsee käymään Kivijärvellä lähinnä loma-aikoina, sillä tyttären voimistelutreenit pitävät viikonloppuisin kotipiirissä. Mutta äiti ja isä hurauttavat aika ajoin 400 kilometriä Kivijärveltä Espooseen.

Pianonsoittajan paineet

Minna Helle oli arka ja ujo lapsi, jota koulun alkaminen jännitti. Suuret lapsijoukot pelottivat, sillä kotitalo sijaitsi viisi kilometriä kunnan keskustasta eikä perheellä ollut kuin yksi naapuri – ja sekin vain kesäisin. Onneksi opettaja otti siipiensä suojaan ja reippaan kaverin vanavedessä haavanlehti uskalsi mennä muiden mukaan.
- Huomasin ensimmäisen kerran kestäväni paineita, kun opettaja laittoi minut viidennellä luokalla säestämään koulun joulujuhlassa yhteislauluja. Kävin Karstulassa konservatorion pianotunneilla ja olin harjoitellut, mutta minua jännitti ihan hirveästi olla koko koulun edessä. Onnistuin voittamaan jännitykseni ja hoitamaan tilanteen.

Kouluesiintymiset jatkuivat ja nuori pianisti soitti pian myös kunnan itsenäisyyspäivänjuhlissa.
- Se oli hyvä kokemus lapselle: vaikka jännittää, voi silti uskaltaa ja ottaa tilanteen haltuunsa. Tällaisia tilanteita on tullut eteeni työelämässä hyvin usein. Uran alussa ristiriitatilanteet olivat isoja juttuja. Nyt olen tehnyt työtä jo niin pitkään, että olen parkkiintunut. Olen oppinut, että asiat ovat asioita enkä ota niitä niin henkilökohtaisesti.

Valtakunnansovittelija Minna Helle, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Neuvottelutyössä on paljon ristiriitoja. On todella tärkeää, että pystyy pitämään asiat asioina. Muuten tulee hankaluuksia.
- Olen aina halunnut mennä vaikeisiin tilanteisiin. Ajattelen niin, että jos jokin asia on hankala, sitten se on hoidettava kuntoon.

Minna Helle korostaa esimiesten merkitystä. Hänen tielleen on osunut useita tunnettuja naisjohtajia: Journalistiliiton pääsihteeri Eila Hyppönen, Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola ja työeläkevakuuttajien Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Onnellinen äiti

Joulun alla 12 vuotta sitten käytiin tulopoliittisia kokonaisneuvotteluja. Minna Helteen piti Akavan lakimiehenä vastata järjestön neuvotteluista työelämäasioissa. Edessä oli 29-vuotiaan Helteen ensimmäinen tuponeuvottelu – ja hän oli raskaana. Akavassa oli nyt pohdittava muutakin kuin tavanomaisia neuvottelustrategioita, sillä työnantajien edustajat Lasse Laatunen ja Hannu Rautiainen eivät aikoneet antaa säälipisteitä viimeisillään olevalle juristille.

Eläkkeelle jäävä kollega ryhtyi varamieheksi, Helteelle varattiin hotellihuone lepotuokioita varten ja sitten toivottiin, että kaikki menisi hyvin.
- Tunsin, että olin tuolloin elämäni kunnossa, myös henkisesti. Kaikki oli kirkasta ja selvää minun päässäni, vaikka pari yötä valvottiinkin.

Minna Helle lähti tuponeuvotteluista äitiyslomalle odottamaan elämänsä suurinta käännettä.
- Minulle ei ollut itsestäänselvää tulla äidiksi. Opinnot veivät mukanaan ja työelämässä ahmin uutta ja tein todella paljon töitä. Olisi ollut helppo jatkaa näin ja uppoutua entistä syvemmälle.

Halu saada lapsi syntyi onneksi itsestään.
- Olen tosi onnellinen, että minulla on nyt tytär. Vanhemmuus on tuonut elämääni muita asioita kuin työn ja pannut elämän arvoja kohdalleen. On selvää, että jos pitää valita eri tilanteissa, vanhemmuus menee työn edelle.
- Vanhemmuuden ja työn pystyy yhdistämään myös vastuullisissa työtehtävissä. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Tämä edellyttää, että työnantaja ymmärtää perheen ja työn yhdistämiseen tarvittavat joustot. Myös hyviä tukiverkkoja tarvitaan, jotta pystyy tekemään tällaista työtä ja olemaan silti äiti.

Minna Helle ja tytär lentokoneessa, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia
Kun tytär oli muutaman kuukauden ikäinen, intohimoisesti matkailuun suhtautuva perhe lähti Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Minna Helle palasi työhön ja lapsen isä jäi isä-kuukaudeksi kotiin. Kymmenkuukautisena tytär vietiin perhepäivähoitoon.
- Kun jätin lapsen lumihankeen kököttämään, mietin täytyykö minun todellakin jättää tyttäreni hoitoon, kun hän ei osaa edes kävellä. Tunne häipyi, kun hoito oli hyvää ja arki sujui.

Sittemmin vanhemmat erosivat. Minna Helle korostaa, että hän ei erosta huolimatta ole yksinhuoltaja: vanhempien vastuut on eronkin jälkeen aina jaettu tasan. Teini-ikäinen tytär on osoittautunut hyväksi perustelemaan näkemyksiään – äidin neuvottelutaidot ovat käytössä kotonakin.
- On ihana huomata joka päivä, kuinka uudella tavalla asioista voi ajatella. Lapsilla riittää ideoita, uskallusta ja luovuutta. Me aikuiset olemme usein omien sääntöjemme vankeja. Työelämässäkin tarvittaisiin nyt kipeästi uusia raikkaita ajatuksia.

Johtaja ja lasikaton murtaja

Valtakunnansovittelijan neuvotteluhuoneiden pöydillä on juomalaseja ja mustia termoskannuja. Tanskalaiset Stelton-kaatimet ovat kuin pohjoismaisen tasa-arvon esineellistymiä, sillä vaatimattoman näköisen designklassikon muotoillut Arne Jacobsen ponnisti itsekin muurarista maailmankuuluksi arkkitehdiksi.
- Jatkan edeltäjieni käytäntöä, että sovittelijan toimistossa tarjotaan termoskannuista vain vettä. Mehän toivomme, että tänne ei tulisi kukaan. Ja jos joku tulee, toivon, että hän ei viipyisi kauaa, Minna Helle sanoo.

Valtakunnansovittelija Minna Helle, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Helle suhtautuu johtamiseen vakavasti, sillä asiantuntijasta johtajaksi siirtyminen on aina vaikea prosessi. Hän ei usko luontaiseen johtamiskykyyn, vaan on opiskellut johtamista järjestelmällisesti.
- Tärkeintä johtamisessa on, että tunnistaa omat sokeat pisteensä. Jos johtaja ei tunnista omia vaikuttimiaan ja sitä miksi toimii niin kuin toimii, homma ei ole kovin hyvin hanskassa.

Ihmiset ovat oikeasti todella erilaisia.
- On helppo johtaa ihmisiä, jotka toimivat hyvin samalla tavalla kuin itse toimii ja joiden kanssa ajatukset ovat heti samalla aaltopituudella, mutta on erilaisia luonteita ja erilaisia vahvuuksia, ja johtajan täytyy pystyä johtamaan kaikkia.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/15.

Teksti: Riitta Lehtimäki
Kuvat: Jorma Marstio

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Minna Helle: ”Onnistuin voittamaan arkuuteni”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X