Miten lapsia pitäisi kasvattaa?

Lasten kasvattamisesta oikealla tavalla on varmasti jokaisella oma mielipide – myös lapsettomilla. Mikä kasvatustapa on sinun mielestäsi paras?

Jotkut kasvattavat lapsensa samojen periaatteiden mukaan kuin miten itse ovat kasvaneet. Toiset taas karttavat omien vanhempiensa kasvatustapoja. Yksi asia ei silti ole muuttunut aikojen saatossa: lasten kasvattaminen on vaativaa työtä.

6.5. ilmestyvässä Kotiliedessä perheterapeutit Maiju ja Kari Kuhanen käsittelevät lasten kasvatusta. Ovatko kasvatusmenetelmät muuttuneet siitä kun itse olit lapsi? Parempaan vai huonompaan suuntaan? Mitä kasvattajalta nykyään vaaditaan? Oletko itse hyvä kasvattaja?

Lähetä kysymyksiä tai kerro kokemuksistasi: Kotiliesi/ Suhteet solmussa, Maistraatinportti 1, 00015 KUVALEHDET tai suhteetsolmussa@kuvalehdet.fi.

Voit kirjoittaa kysymyksesi tai mielipiteesi myös alla olevaan Oma kommentti -kenttään, jolloin teksti on kaikkien verkkosivuilla kävijöiden luettavissa.

Keskustelu

Mielestäni paras tapa kasvattaa lapsia on niin rakkauden kuin rajojenkin merkityksen ymmärtäminen. Lapsi tarvitsee rajat kokeakseen olonsa turvalliseksi ja että hänestä välitetään. Rajojen asettaminen ei tarkoita fyysistä kurittamista, (ollut jo 80-luvun puolivälistä asti lain vastaista), vaikka sitä jaksetaan edelleenkin puolustella tyyliin ”kuka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”. Tällainen traumatisoiva kasvatusmenetelmä vain siirtyy sukupolvelta seuraavalle. Lastaan rakastava vanhempi vastaa lapsen tarpeisiin ja kohtelee häntä kunnioittavasti säilyttäen vanhemman auktoriteetin ja vastuunkannon. Vanhempien kasvatustehtävään kuuluu myös kauniiden käytöstapojen opettaminen sekä kohtelias ja kunnioittava suhtautumistapa muihin ihmisiin. Vanhemmat ovat ensisijassa vastuussa vastaamassa lapsen aikuisen nälkään. Lasta rauhoittaa kummasti osakseen saamansa huomio ja välittäminen.

Lapset tarvitsevat kodin, jossa tuntevat olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Se pitää sisällään rakkautta, rajoja, tunteiden näyttämistä ja paljon avointa keskustelua. Kodissa, jossa avoimesti ja rauhallisesti puretaan kiperätkin kysymykset yhdessä, tuntee niin pieni kuin isompikin lapsi olonsa turvalliseksi ja itsensä merkitykselliseksi. Vanhempien määrätietoinen kasvatus perustuu siihen että yhteisesti sovituista periaatteista pidetään kiinni eikä anneta lapsille valtaa. Sitä he yrittävät eri ikäisinä keinolla millä hyvänsä ottaa ja jos vanhemmat antavat itkuille ja kiukkuiluille periksi, niin siitä ei hyvää seuraa. Kurista sen verran, että nurkkaan voi mielestäni hyvinkin pistää lasta miettimään tekosiaan ja kiukkuaan purkamaan. Karkeilla tai esineillä lahjominen on sitten viho viimeinen kasvatustapa ja siihen on monen vanhemman näemmä nykyään helppo ryhtyä ihan itsekkäistä syistä – pääsee mukamas helpommalla. Siinä helposti lohdutuspalkinnosta, tikkarista, tulee auto iän karttuessa ja mitä lapsi siitä onkaan oppinut?

Tapoja on niin paljon. Nämä rajat ja rakkauskin on kovin suhteellista. Joten olen ajatellut että kun ymmärtää osaavansa kovin vähän, ja katsoo ja kuuntelee lasta, mihin suuntaan juuri tätä lasta kannattaisi ohjata, ei parempaa vaadita. Täydellinen kasvattaja on pahempaa kuin epävarma.

Huumorilla, seikkailumielellä ja muutamilla elämän kunnioittamiseen ja terveeseen juärkeen perustuvilla säännöillä.

mieluummin äitinä yksin, kuin isän kanssa joka alistaa ja mitätöi jatkuvasti,käyttää henkistä väkivaltaa ja kontrolloi kaikkea,rajoittaa jopa lasten normaalia kehitystä.
Lapset tarvitsevat aikuista,jolla on ohjat oikeasti käsissä ja joka tuo turvallisuuden tunteen.RAKKAUTTA teoissa ei vain sanoissa.

Kommentoi juttua: Miten lapsia pitäisi kasvattaa?

Vastaa käyttäjälle Lapsi on elämän suurin lahja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X