Nostalgia

Tänään nilkat - mitä paljastetaan seuraavaksi?

Pukeutumiskulttuurissa peittämisen ja paljastamisen kohteet vaihtelevat. Milloin peitetään hiukset, milloin kuljetaan pää paljaana. Nykyään pitää näyttää paljaat nilkat vaikka talvipakkasella.

Miten virkistävää, että nilkat ovat tänä ja viime talvena olleet nuorison paljastelun kohteena todella pitkän tauon jälkeen.

Olisikohan jo sata vuotta kulunut siitä, kun naisten hameenhelmat alkoivat nousta ylöspäin? 20-luvulla päästiin näyttämään sääret ja nilkat, kun suorat ja kapeat mekonpötkylät tulivat muotiin  rimssuisten ja rynkättyjen pitkien helmojen jälkeen.

1970-luvulla Vuokon mekoissa ei paljon paljasteltu:

Mutta kyllä 70-luvullakin peittämisen lisäksi paljastettiin. Miehen rintakarvat eivät sen koommin ole olleet niin framilla. Näyttävä horoskooppiriipus piti vielä olla killumassa  kaiken komeuden keskellä.

Talvella saattoi olla minimaalinen, tuskin vyötärölle ulottuva takki, mutta päässä piti olla myllynkivenkokoinen muhkea turkislakki. Nykyään muhkeutta antaa lisää torkkupeiton kokoinen villahuivi.

Muodissa peittäminen ja paljastaminen, tiukka ja löysä, lyhyt ja pitkä aaltoilevat säännöllisesti kuin vuorovesi Ranskan rannikolla. 50-luku ei ollut niin siveä paljastelun suhteen kuin isoäitimme antavat ymmärtää, esimerkkinä Pirkko Mannolan sortsit:

Sääret ja kaula-aukko ovat olleet klassisia peittämisen ja paljastamisen kohteita. Tässä Paula Koivuniemen versio 90-luvulta:

Luonnollisuuden ja laitetun välinen viiva piirretään myös joka vuosikymmen uudelleen. Riitta Väisänen näytti 90-luvulla luonnolliselta hevostytöltä, mutta mikäs siellä pilkistää? Ei suinkaan nilkka, joka putkahtaa näköpiiriin kivipestyistä porkkanahousuista!

Maria Guzenina taas kuuluu tässä kuvassa saman vuosikymmenen koulukuntaan, jossa housunvyötärö painuu mahdollisimman alas. Pukeutumistyyli tietenkin ärsytti varttuneempia pukeutujia, joiden lantio ja peppu eivät enää kestäneet tätä lonkkaluita uuteen uskoon murjovaa muotia.

Pahimmoillaan housumalli yhdistyi string-alushousuihin, jolloin kumartuneen kohteen intiimit nyörit olivat takaosiossa vapaasti tarkasteltavissa.

Ja sitten kohta jo nähtiin varsinkin pojilla housut, joiden vyötärönauha sijoitettiin pakaroiden alle ja haaroväli roikkui polvien tienoilla – seurauksena alushousujen paljastuminen ja kankea haarakäynti, jotta pöksyt eivät valahtaisi nilkkoihin.

On ihmeellistä, miten nuoret ovat valmiita kestämään kylmää, märkää, kireyttä ja melkein mitä vain hankaluutta, jotta voivat erottua vanhemmista ikäluokista. Siksi nuorten pitää keksiä aina uusia, tuoreita paljastelun kohteita.

Nuorten vanhemmat kun ovat ottaneet nopeasti käyttöönsä niin minihameet kuin farkut – eivätkö lopulta aivan aikuisetkin miehet vilauttaneet hieman niitä calvinkleinejaan farkunkauluksesta?

Mistä joka sukupolvi voikaan enää löytää uuden, ennennäkemättömän paljaan kohdan kehostaan, jonka näkeminen kuohuttaa kalkkiksia, noita so-last-seasoneja?