Ihmiset

Museoiden lumoissa

Eräs viime vuoden innostavimmista kulttuuriuutisista oli Suomen museoliiton lanseeraama Museokortti, joka avaa haltijalleen ovet yli 200 suomalaiseen museoon vuoden mittaisena voimassaoloaikanaan. Kuutisenkymmentä euroa kustantavalla kortilla voi käydä samassa museossa kerran päivässä, vaikka viikon kaikkina päivinä. Suomen noin tuhannesta museosta ammatillisesti hoidettuja, ympärivuotisesti auki olevia on runsaat 300, joten kortin kohdevalikoima on jo nyt huomattavan kattava, ja uusia museoita liittyy mukaan koko ajan.

Olen viime vuosina käynyt Museokortti-verkoston museoista seitsemässäkymmenessä eli noin kolmasosassa. Minulla on ollut äitini kanssa jo vuosien­ ajan tapana tehdä Suomi-kierroksia eli kesäisiä automatkoja eri puolille maata. Matkojemme keskeistä sisältöä ovat käynnit museoissa sekä pysähtymiset historiallisilla nähtävyyksillä, kasvitieteellisiä puutarhoja ja muita luontokohteita unohtamatta. Olennainen osa Suomi-seikkailujamme on, ettei reittiä ja käyntikohteita suunnitella liian tarkkaan etukäteen, jotta aikaa jää myös spontaaneihin poikkeamisiin. Museokortin myötä ennakoimattomat vierailut ovat jatkossa entistäkin houkuttelevampia, kun joka paikkaan ei tarvitse erikseen maksaa sisäänpääsyä.

Museokortti-kohteista olemme käyneet muun muassa Kolin luontokeskus Ukossa Lieksassa, Mikkelin Päämajamuseossa ja Viestikeskus Lokissa, J.L. Runebergin kotimuseossa Porvoossa, Suomen lasimuseossa Riihimäellä sekä Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa. Erään unohtumattomimmista museovierailuistamme koimme Parppeinvaaran runokylässä Ilomantsissa, jossa tutustuimme runonlaulaja Mateli Kuivalattaren syntymäkodin aittoihin, rajakenraali Erkki Raappanan Rukapirttiin eli sodanaikaiseen komento- ja majoituspaikkaan sekä Luontopirtti Mesikkään. Parppeinvaaralla saimme myös kuulla taianomaisen kaunista kanteleen soittoa sekä nauttia vastapaistetuista karjalanpiirakoista.

Museoliiton muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan tyypillinen museokävijä on Etelä-Suomessa asuva 46–65-vuotias nainen, joka käy museossa 1–5 kertaa vuoden aikana ollessaan loma- tai vapaa-ajan matkalla perheen tai ystävän kanssa. Kiinnostus käyntiin johtuu museon aihepiiristä ja näyttelystä, joilta odotetaan elämystä, tietoa ja viihtymistä.

Löysitkö  itsesi  määritelmästä? Silloin olet todennäköisesti jo hankkinut museokortin. Jotta mielenkiinto museoharrastukseen olisi jonain päivänä yhtä voimakasta molempien sukupuolten keskuudessa, haastan täten itseni sekä kaikki muut Suomen ”museokorttitädit” ostamaan kortteja lahjaksi kaikenikäisille miehille.

Niin kauan kuin ”kuka minä olen?” ja ”mistä minä tulen?” kuuluvat ihmisenä olemisen peruskysymyksiin, tarvitsemme museoita. Museot tarjoavat kiinnittymispintoja historian sekä henkilökohtaisiin että kollektiivisiin tapahtumiin ja tarinoihin. Ne opettavat meille asioita menneisyydestä, mutta niiden tarjoaman tiedon ja tulkintojen varassa voimme ymmärtää uutta myös omasta ajastamme. Juuri siksi olen ja tulen aina olemaan museoiden suurkuluttaja – itseymmärrystä ja historiantuntemusta syventääkseni, maailmankatsomusta avartaakseni.

P.S. Kaiken lisäksi: museokaupat ovat hykerryttävän ihania ostospaikkoja!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Museoiden lumoissa

Sinun täytyy kommentoidaksesi.