”Isyys on ollut päätehtävä elämässäni”, sanoo näyttelijä Nicke Lignell – mutta miksi luku 666 on hänelle tärkeä?
Nicke Lignellin tärkeitä numeroita ovat suomen kielen taitoja hionut tv-ohjelma ja siunatun tilan neliöt. Kaikkein tärkeimmät numerot liittyvät kuitenkin lapsiin ja lapsenlapsiin.
Vaikka Nicke Lignell tunnetaan näyttelijän taidoistaan, on hän taitava myös käsistään ja yksi hänen elämänsä tärkeistä numeroista onkin 170 neliötä. Kyseessä on hänen kotitalonsa pihassa seisova lato, jossa hän saa rauhassa nikkaroida. Suurissa neliöissä ja omassa rauhassa ei tarvitse varoa, mihin purua lentää. Tärkeä luku hänelle on myös mökkiosoite Bromarvissa, koska siellä ei käsillä tekeminen lopu koskaan.
Nicke Lignell autoilee 30 000 km vuodessa
”Aikamoinen kilometrimäärä kertyy vuodessa autoni mittariin. Asumme Sipoossa, työt ovat usein Helsingissä, joskus muuallakin, ja mökki on Bromarvissa.
Tykkään ajaa. Auto on minulle työtila, jossa voin olla omien ajatusteni kanssa ja soittaa puheluita. Kun lapset olivat pieniä, auto toimi minulle lähtöramppina töihin ja laskeutumispaikkana kotielämään. Puoli tuntia ajoa aamulla tarjosi valmistautumisaikaa päivän töihin.”
Lue myös: Testaa, tunnistatko kotimaiset näyttelijät kuvien perusteella
1 ja ainoa lapsi
”Olen vanhempieni ainoa lapsi. Koska minulla ja Raakelilla on viisi lasta, olen oppinut miten suuri ero siinä on, kasvaako sitä ainokaisena vai katraassa.
Alle kouluikäisenä vartuin isoäitini Gretan kanssa Bromarvissa. Isoäiti oli terveydenhoitaja ja asuimme kunnan terveystalon yläkerrassa. Samassa talossa asuva talonmiespariskunta otti minut mukaan touhuihinsa.
Faija ei ollut kuvioissa ja äitini oli nuori kun synnyin. Isoäitini kehotuksesta äiti lähti jatkamaan opiskelujaan Vaasassa, mutta kävi toki usein myös Bromarvissa.
En ole kärsinyt siitä, että olen ainoa lapsi. Sanotaan, että ainokaisista tulee hemmoteltuja, mutta en koe olevani hemmoteltu. Olen oppinut hakemaan kavereita itselleni. Kesäisin sain seuraa lapsista, jotka tulivat mummoloihinsa Bromarviin.
Kun aloitin koulun, muutimme Tammisaareen mummoni ja äitini kanssa.
Olen aina ollut sosiaalisesti hyvin nälkäinen. Suostun uimaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ja tulen toimeen ihmisten kanssa. En ole ollut elämässäni koskaan pitkiä aikoja yksin.”
Lue myös Seura.fi: Nicke Lignell tumppasi tupakan: ”Tällaisia muutoksia kannattaa tehdä kunnolla, eikä kokeilla vähän”
Vuonna 1987 Nicke Lignell pääsi Teatterikouluun
”Pääsin vuonna 1987 ensi yrittämällä opiskelemaan Teatterikoulun ruotsinkieliselle puolelle. Elämänmuutos oli suuri, sillä minun piti muuttaa Tammisaaresta Helsinkiin ja löytää ensimmäinen oma asunto. Vuokrasin lukiokaverin äidiltä kämpän Lauttasaaresta ja aloin itsenäistyä.
Opiskelussa yllätti intensiivisyys ja kaikki uusi. Se vei täysillä mukanaan. Pikkukaupungin mentaliteetti korvautui suurkaupungin anonymiteetillä. Koin ensimmäistä kertaa yksinäisyyttä ja samalla aikuistuin.”
500 jaksoa visailua
”Vuosina 1999–2001 tein työennätykseni, kun juonsin Voitto kotiin -nimistä visailuohjelmaa. Teimme tuona aikana 500 jaksoa. Se oli hurjaa hommaa. Kuvasimme ohjelmaa Keravalla viikonloppuisin, jotta osallistujat pääsivät paikalle. Joukkueita muodostivat niin kansanedustajat kuin urheiluporukatkin.
Sen lisäksi että minun piti ottaa haltuun tällainen visailuformaatti, ohjelma oli minulle myös kielikoulu. Jouduin ruotsinkielisenä kohtaamaan suomenkieliset osallistujat ilman käsikirjoitusta.
Kolmena syksynä nauhoitettiin sekä lauantaisin että sunnuntaisin seitsemän jaksoa. Lisäksi olin töissä teatterissa, joten vapaapäiviä ei ollut. Silloin sain esimakua burnoutista.”
Nro 685 on mökkiosoite Bromarvissa
”Se on mökkiosoitteemme Bromarvissa. Tuleva kesä on 32. kesä, jonka vietämme perheen kanssa mökillä. Sinne pakenimme kesäksi silloinkin, kun lapset olivat pieniä. Jos minulla ei ollut työn alla pitkää elokuvaa, olimme mökillä niin monta viikkoa yhteen menoon kuin mahdollista. Elimme yksinkertaista elämää, joka ei ole aikataulutettua.
Hauskinta on se, että nyt jo aikuiset lapsemme omine perheineen haluavat yhä tulla sinne ja mielellään kaikki yhtä aikaa. Huhtikuussa menemme sinne ensimmäisen kerran talven jälkeen ja poltamme puita, jotta saamme kosteuden mökistä ulos. On juhlahetki, että saa löytää mökin aina uudestaan.
Kevätauringon paistaessa ajatukseni karkaavat mökille. Mietin, mitähän minä tänä vuonna siellä tekisin, mikä olisi kesän projekti.”
Luku 666 liittyy syntymään
”Tämä on Raamatussa pedon luku. Minulle se ei tarkoita mitään kamalaa, vaan se on osa sosiaaliturvatunnustani. Olen syntynyt kesäkuussa vuonna 1966. Aina välillä ihmiset kommentoivat, että onpa silmiinpistävä sotu!
Synnyin juhannusaattona, olen kesän lapsi ja odotan joka vuosi kovasti, että kesä tulisi. Minusta sanottiin, että olin helppo ja iloinen poika.”
5 lasta Raakelin kanssa
”Meillä on Raakelin kanssa viisi lasta ja he ovat aina olleet elämämme keskiössä. Lapset syntyivät hyvin tiiviisti vuosina 1991–98. Oli vaihe, jolloin perheessämme oli alle kolmevuotias, puolitoistavuotias ja vauvaikäiset kaksoset eli kolme lasta vaipoissa.
Silloin eivät riittäneet edes kahden vanhemman kädet, vaan mummi ja ukkikin olivat lastenhoitoapuna. Tuolloin en mennyt teatterin näytöksen jälkeen kaljalle vaan suoraan kotiin. Isyys on ollut päätehtäväni elämässäni.
Kun tapasimme Raksun kanssa, olin aivan valmis perheen perustamiseen. Baareissa oli tullut jo riittävästi istuttua. Olin 26-vuotias, kun tulin isäksi. Olin pitkillä hoitovapailla kolmen lapsemme kanssa ja olemme vuorotelleet Raksun kanssa töiden teossa ja lasten hoidossa.
On ollut hienoa nähdä, miten lapset ovat ottaneet vastuun elämästään, mutta haluavat yhä tulla kotiin ja olla myös keskenään yhteydessä. Koen, että olemme onnistuneet tässä asiassa.”
Nicke Lignell on polttanut 7 kuutiota puita tänä talvena
”Tämän verran olen polttanut tänä talvena puita. Kun lämmittää leivinuunia puulla, siitä saatava lämpö on ihan muuta kuin patterista tuleva. Se on pehmeää ja kodikasta.
Olemme aina lämmittäneet Sipoon-kodissamme myös puilla. Se on taloudellisestikin järkevää. Kun energiakriisi loppuvuodesta iski, se teetti meille omakotiasujille aikamoista huolta, kun mietimme, miten ylös sähkön hinta kiipeää. Olen aina ajattelut, että puuta pitää talossa olla. Onneksi sain hankittua sitä ennen kuin puun hinta hyppäsi.”
3 lastenlasta tuovat jatkuvuuden
”Minusta tuli isoisä vuonna 2016. Siinä elämänvaiheessa elämänrytmi oli jo rauhallisempi, levottomuus oli poissa. Sanon näin, vaikka olin suhteellisen nuori isoisäksi tullessani, vasta viisikymppinen.
Lastenlapsemme ovat nyt 7-, 4-, ja 2-vuotiaat, ja he asuvat Helsingissä. Raakelilla, joka työskentelee kotona, on ollut minua enemmän aikaa olla heidän kanssaan arkisinkin. Viikonloppuisin meillä molemmilla on heille aikaa, ja meillä onkin yhdessä laskettu pulkkamäkeä, hiihdetty, askarreltu, leivottu, saunottu, soitettu pianoa ja opittu ajamaan polkupyörällä.
Lapsenlapset vaativat samanlaista läsnäoloa ja huomiota kuin omat lapset aikoinaan. Lapsissa on vahva jatkumon tunne.”
170 neliötä omaa tilaa ladossa
”Kun muutimme 26 vuotta sitten Sipooseen, meillä kävi hirveä tsäkä. Talomme pihalla seisoi suuri vanha heinälato, josta tuli verstas ja varasto.
170 neliön lato on siunattu tila, koska tilaa ei voi olla koskaan liikaa nikkarointiin, varastointiin tai polttopuiden ja ruohonleikkurin säilytykseen. Lato on minun valtakuntaani. Siellä olen nikkaroinut esimerkiksi talomme parvekkeen kaiteet. Ladossa voi työskennellä niin, ettei tarvitse varoa, mihin purua lentää.
Puu on minusta maailman paras materiaali: sitä on kiva käsitellä ja muotoilla, sitä voi kierrättää ja sillä voi lämmittää. Puutyöt ovat valtavan hyvää terapiaa. Luulen, että naapurimme ovat kateellisia ladostamme. Eihän kukaan tuommoista rakennusta enää uudelle tontille pystyttäisi.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä nro 11/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: ”Isyys on ollut päätehtävä elämässäni”, sanoo näyttelijä Nicke Lignell – mutta miksi luku 666 on hänelle tärkeä?