Ihmiset

Kuuluuko äitien puuttua tyttäriensä elämään, Niina Lahtinen? Esitimme näyttelijälle 10 väitettä, joihin hän vastasi hersyvän hauskaan tyyliinsä

Näyttelijä-käsikirjoittaja Niina Lahtinen esittää uudessa Rakkaat lapset -sarjassa burn outin partaalla tasapainoilevaa Maria, joka uhrautuu niin töissä kuin kotonakin muiden puolesta. Niina itse opettelee sanomaan ”ei”, mutta suhtautuu kodinhoitoon rennosti.

Siskonpeti, Hyvät ja huonot uutiset, Putous, Kimmo. Niina Lahtinen, 43, on yksi suomalaisen nykykomedian eturivin tekijöistä. Seuraavaksi ansioluetteloon lisätään Ylen Rakkaat lapset -uutuussarja, jossa Niina sekä näyttelee että käsikirjoittaa.

Kahdeksanosaisessa sarjassa neljä nelikymppistä siskosta palaa lapsuudenkotiinsa. Missinona on auttaa lievän aivoverenkiertohäiriön saanutta lastenkirjailijaäitiä, Miitta Sorvalin esittämää Regina Vallasta. Heti ensimmäiseksi syttyy riita siitä, kuka hoitaa hankalaa äitiä.

Siskoksia näyttelevät Niinan lisäksi muut Siskonpedistä tutut näyttelijät: Pirjo Heikkilä, Krisse Salminen ja Sanna Stellan. Vuosina 2014–2017 esitetyssä palkitussa sketsiohjelmassa keskiöön nousi kolmekymppisten äitien pikkulapsiarki. Nyt nelikko pureutuu sisarussuhteiden maailmaan.

Rakkaat lapset -sarjassa Niina esittää Maria, burn outin partaalla keikkuvaa suorittajaa, jonka odotetaan pitävän langat käsissä niin kotona kuin perheyrityksessäkin.

Mitä yhteistä Niinalla ja hänen hahmollaan Marilla on? Entä miten Niinan oma perhe näkyy hänen käsikirjoituksissaan? Esitimme Niinalle 10 väitettä perhesuhteista ja komedian tekemisestä.

Väite 1: Parhaat ideat syntyvät jatkoilla karjalanpiirakoita syödessä ja vichy-vettä juodessa.

Niina Lahtinen: ”Tällä tavalla Siskonpeti sai alkunsa. Rakkaat lapset puolestaan on syntynyt tuottaja Julia Jokisen ja ohjaaja-pääkäsikirjoittaja Anna Dahlmanin alkusiemenestä. Minut ja Anna Brotkin kutsuttiin mukaan käsikirjoittamaan. Istuimme alas ja aloimme ideoida yhdessä.

Anna Dahlmanin kanssa työskennellessä ruoka on tärkeää. Hän tekee hirmuhyvää gazpachoa ja erilaisia leipiä. Myös Anna Brotkin on kulinaristi. LieMi-ravintolan Shanghai-tacoistakin tuli ilmiö Anna Brotkinin käsikirjoittaman Aikuiset-sarjan myötä. Hän on opettanut minulle Woltista kaiken. Kysyn aina Brotkinilta, mitä Woltista kannattaa tilata ja vien hänen suositustensa ilosanomaa eteenpäin.

Sinänsä ideoidessa ajalla ja paikalla ei ole väliä, jos ihmiset arvostavat toisiaan, ovat auki toistensa ehdotuksille ja vievät ideoita eteenpäin. Se on kaikessa onnellisuuden salaisuus.”

Väite 2: Käsikirjoitat tv-sarjoja omasta elämästäsi.

”Käsikirjoitan aina havainnoista, joita olen itse kokenut tai nähnyt tai kuullut muille tapahtuneen. Kun kirjoitamme perhesuhteista, totta kai se vaikuttaa, millaiset omat perhesuhteemme ovat.

Rakkaat lapset -sarjassa kirjoitin kaikki jaksoni niin, että ne päättyivät siihen, että täysin murskattu ihminen kyyhöttää saunankuistilla. Sisko istuu hiljaa viereen, ja se riittää. Dahlman editoi niitä pois, jotta joka jaksossa ei istuttaisi saunassa hiljaa vierekkäin ja olla murskana ja toisen tukena.

Sisarussuhde on merkittävä ihmissuhde. Vaikka siskon kanssa olisi verisimmät riidat, tiedän, että sisko ei hylkää koskaan. Jos tekisin murhan vahingossa, soittaisin ensimmäiseksi siskolleni, että nyt on mennyt päin helvettiä, auta mua. Olen todella kiitollinen, että mulla on sisko, jonka kanssa olen tosi läheisissä väleissä.

Kahden tyttären äitinä tunnistan myös Rakkaat lapset -sarjan äiti-tytärsuhteen. Miitta Sorvalin näyttelemä Regina on eräänlainen karikatyyri asioista, joiden kanssa itsekin kipuilen.”

Väite 3: Olet perheesi operatiivinen johtaja ja Excel-vastaava.

”Vähenemässä määrin. Operatiivinen johtajuuteni näkyy siinä, että kysyn Whatsappissa, mitä tuon kaupasta, ja sitten lapseni luettelevat, että tuo kurkkua ja tomaattia. Kaupassa käyminen ja ruoanlaitto ovat iät ja ajat olleet minulle vaikeita asioita. En tajua, miten kukaan suoriutuu niistä.

Onneksi lapseni alkavat olla sen verran isoja, että he ottavat itse koppia. 16-vuotias tyttäreni on jo täysin itsenäinen, 12-vuotiasta autan vielä. Kyllä nuorempikin sanoi, että on kumma, jos hän ei saa seiskaluokalla köksästä kymppiä, koska hän on tehnyt kolmosluokkalaisesta asti ruoat itse. Au, mikä puukko tuli kylkeen! Olen opettanut tyttärilleni itsenäistymistä ja pärjäämistä elämässä.”

Väite 4: Et nauti kodinhoidosta, mutta olet kuitenkin se, joka kokkaa ruoat ja siivoaa jäljet.

”Kyllä mä se olen, joka siivoaa jäljet. On tosi iso yllätys, jos keittiössä on laitettu astiat tasoilta ja pöydiltä tiskikoneeseen. Niin on tapahtunut ehkä kaksi kertaa. Silloin olen antanut isot standing ovationit. Useimmiten siivoan jäljet marttyyrina, kun tulen illalla esityksestä kotiin. Samalla tunnen syyllisyyttä siitä, että lapset ovat olleet keskenään ja joutuneet tekemään ruoan itse.”

Väite 5: Sinun pitäisi oppia sanomaan ”ei”.

”Olen opetellut sitä koko aikuisikäni. Olen miellyttämisenhaluinen ja konfliktinpelkoinen. Jos konflikti tulee, ja toinen ihminen on tiukkana, että ehdottomasti näin pitää tehdä, vastaan vain, että ilman muuta. Valitan sitten selän takana.

Olen vanhana työttömänä aina onnellinen, kun tarjotaan töitä. Suostun, vaikka kyse olisi keikasta, jota ei missään nimessä pitäisi tehdä. Olen esimerkiksi esiintynyt jäähallissa, joissa ei ole ollut lainkaan äänentoistoa ja yksityistilaisuudessa, johon ei olisi pitänyt siihen kellonaikaan tulla esiintyjiä ollenkaan. Nyt olen jopa sanonut muutamille töille suoraan ’ei’.”

Väite 6: Äitien kuuluu puuttua tyttäriensä elämään.

”Rakkaat lapset -sarjassa käsitellään luopumista. Kipuilen sen kanssa, kuinka paljon lapsille pitää antaa tilaa. Olen sitä mieltä, että heidän on saatava tehdä omat virheensä, mutta haluaisin silti hirveästi olla messissä.

Oma äitini puuttuu elämääni jatkuvasti ihanalla tavalla. Yritän sanoa, että ihan kiva lautasliinateline, mutta älä tuo sitä, en tarvitse sellaista. Äitini mielestä minun pitäisi myös pitää pihastani parempaa huolta. Hän vihjaa, että voisi tulla auttamaan pihatöissä, vaikka sanon, että en halua tehdä pihatöitä, haluan maata sohvalla ja nukkua, älä tule.

Itse olen nykyään ihan samanlainen. Lapseni ilmoitti, että hän muuttaa aikuisena Berliiniin. Minä ilmoitin, että tulen perästä ja suunnittelen yhteisiä brunsseja, vaikka tyttäreni kieltää minua muuttamasta.”

Väite 7: Sisarussuhteiden ruotimiseen ei riitä yksi tv-sarja tai vuosien terapiakaan.

”Sisarussuhde on monesti ihmisen pitkäkestoisin ihmissuhde. Parhaimmillaan olet ihan pienestä lapsesta ihan vanhaksi ihmiseksi asti sisarustesi elämässä mukana. Sisarussuhde myös kehittyy koko ajan. Siinä mielessä sen ruotimiseen ei riitä edes koko elämä.

Esitän siskoani jatkuvasti sketseissäni. Tiina on täpäkkä johtaja, joka johtaa rautaisella kurilla. Tiinan kaikki neljä lasta syövät kiltisti sitä, mitä tarjotaan ja menevät omatoimisesti nukkumaan puoli ysiltä sanoen ’kiitos’ ja ’hyvää yötä, rakkaat vanhemmat’.

Omat lapseni pyörivät hereillä vielä puolilta öin kännykkä kädessä ja valittavat tekemistäni ruoista. Mietin, että voi hitto, olisinpa tehnyt niin kuin Tiina.”

Väite 8: Lapsi voi lähteä lapsuudenkodista, mutta lapsuudenkoti ei koskaan täysin lähde lapsesta.

”Sanotaan, että voit lähteä Riihimäeltä, mutta Riihimäki ei lähde susta. Riihimäelle jääminen on ollut tosi luontevaa. Omat vanhempani, lasten toiset isovanhemmat, sedät, tädit ja kummit asuvat kilometrin säteellä. En olisi pystynyt luomaan tällaista uraa, jos minulla ei olisi ollut tukiverkkoa, joka on tehnyt kaikkensa auttaakseen lastenhoidossa.

Katajan Jannen kanssa meillä on aina ollut laajennettu perhesuhde. Minulla on usein lauantaisin kahden näytöksen työpäivä, joten soitan Jannelle, että mitäs te teette lasten kanssa lauantaina ja kysyn, voiko nuorempi tyttäreni tulla mukaan. Janne sanoo aina, että ilman muuta.

Sitten kun esitysten jälkeen haen tyttäreni Jannelta, menen ensimmäiseksi Jannen kaapille. Otan itsekseni leipää ja juustoa ja teen voikkuleipiä, kun tytöt touhuavat vielä hetken keskenään.

Tiedän Jannen ovikoodin, ja voin hakea häneltä mitä tahansa, kun tarvitsen. En osta omaa ruohonleikkuria, koska saan lainata sitä Jannelta.”

Väite 9: Kaikesta voi tehdä komediaa.

”Kaikesta voi tehdä komediaa, mutta kyse on siitä, kuka sitä voi tehdä ja mikä on näkökulma. Olen kuullut sanottavan, että lihava saa vitsailla lihavuudesta, mutta laiha ei saa.

On paljon asioita, joiden suhteen ollaan nykyään tiedostavampia, kuten sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ja etnisyys. Se on hyvä asia mutta samalla hämmentävää 1990-luvulla sketsien kirjoittamisen aloittaneelle. Teen tälläkin hetkellä poliittista satiiria. Nykyään kun kirjoitan sketsejä, mietin aina, onko se ok. Onko vaikka ok, että mies laittaa parodiassa mekon päälle?

Kun en tiedä jotain, kysyn nuoremmilta. Minulla on 16-vuotias tiedostava lukiolainen, joka aina välillä ojentaa, että äiti, et sä noin voi sanoa. Olen, että aijaa, en sitten. Uskon sen kyllä. Olen itsekin vanhempieni sukupolven kanssa käynyt keskusteluja siitä, voiko n-sanaa käyttää.

Vähemmistöjen ja kärsimystä kokeneiden ihmisryhmien suhteen olisin varovainen. Olisi aika ylimielistä mennä etuoikeutettuna valkoihoisena cis-heterona sanomaan vaikkapa pakolaiselle, että kuule, tämä on asia, jolle pitäisi nauraa.

Kaikkein turvallisinta on tehdä sketsejä omasta elämästä. Tiedän, millaista on olla riihimäkeläinen perheenäiti, joten voin kirjoittaa siitä sketsejä, joihin muut valkoiset cis-heterot perheenäidit voivat samaistua.”

Väite 10: Kaksi Annaa on parempi kuin yksi.

”Tykkäsin Aikuiset-sarjasta, jossa keskeisimpinä tekijöinä on kolme Annaa: käsikirjoittaja Anna Brotkin, ohjaaja Anna Dahlman ja näyttelijä Anna Airola. Kolme Annaa – se on niin hellyttävää! Pidän heistä kaikista aivan hirveästi.

Olen onnellinen, että olen saanut tehdä Dahlmanin kanssa pitkään töitä ja teen niitä jatkossakin. Meillä on samanlaiset arvot ja huumorintaju. Anna on poikkeuksellinen ohjaaja. Annan rakastavan ja hyväksyvän katseen alla näyttelijän on helppo kukoistaa.

Anna Brotkiniin tutustuin vasta nyt, kun käsikirjoitimme Rakkaat lapset -sarjaa. Hänellä on hauska kieli ja tunnistettava tapa tehdä komediaa. Hän on hirveän hyvä tekijä. Arvostan myös häntä.”

Rakkaat lapset -sarja alkaa Yle TV1 -kanavalla ja Yle Areenassa 24. marraskuuta 2022.

Lue myös Anna.fi: Niina Lahtinen panostaa mieluummin lapsiinsa ja työhönsä kuin kodinhoitoon: ”Huikkaan tytöille, että syökää mitä kaapista löytyy”