Nostalgia

Raskausmaha laskoksilla piiloon vai lycralla esille? Katso nostalgiset kuvat äitiysvaatteista ja raskausvatsoista

Raskausmaha on kätketty vaatteiden poimuihin tai sitä korostettu tiukoin trikoomekoin. Ajan henki on aina sanellut, mikä äitiysvaatteissa on sopivaa ja muodikasta.

Monella mammalla on muistikuvia 1970- ja -80-lukujen samettisista liivimekoista, joihin odottavat äidit pukeutuivat. Muistiin ovat piirtyneet myös 1960- ja -70-lukujen väljät, alaspäin levenevät, puuvillaiset takkimekot.

Entä kuinka raskaana olevat naiset tätä aiemmin pukeutuivat? Kuka saneli, mikä milloinkin oli sopivaa? Yllättäen tästä löytyy vähän tutkimusta.

”Elämänkaaren eri vaiheita, kuten hää- tai surupukeutumista on tutkittu, mutta äitiyspukeutuminen ei ole ollut hittiaihe”, sanoo yleisen histo-rian tutkijatohtori Anna Niiranen Jyväskylän yliopistosta.

Raskausmaha piilotettiin laskoksilla ja äitiysvaatteet riippuivat varallisuudesta

Arkivaatteet on myös käytetty niin loppuun, että niistä ei ole juuri jäänyt jälkipolville tutkittavaa.

Jotakin kuitenkin tiedetään. Naisille on ollut jo 1800-luvulla opaskirjoja siitä, miten raskaana ollessa pitää syödä, liikkua tai pukeutua. Pukeutumisohjeet keskittyivät pitkälti raskaudenaikaiseen korsetin käyttöön.

Se, miten odottavat äidit pukeutuivat, riippui yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta. Vaatteet olivat sata vuotta sitten vielä kalliita.

”Ajateltiin, että koska raskaus näkyy verrattain lyhyen aikaa eli yleensä vasta viiden odotuskuukauden jälkeen, ei ole taloudellisesti mahdollista tai järkevää hankkia erillisiä vaatteita lyhyttä ajanjaksoa varten.”

Varakkaat ylimystön naiset saattoivat teettää raskausasuja muotihuoneiden ateljeissa. Tavallisen kansan tilanne oli toisenlainen.

”Useimmat naiset hoitivat raskauspukeutumisen niin, että vanhat vaatteet yksinkertaisesti muokattiin raskautta varten”, Anna Niiranen sanoo.

Jo vaatteiden tekovaiheessa saatettiin jättää varaa muutoksille. Jos nainen tuli raskaaksi, laskoksien avulla voitiin säädellä sitä, että mahalla oli tilaa kasvaa. Vatsaa saatettiin häivyttää puvun leikkauksilla ja keräämällä kangasta vatsan tienoille. Vyötärö nostettiin ylös rintojen alle.

”Suomessa naiset käyttivät kotiompelijoita, jos ei itse osannut ommella tai ei ollut aikaa valmistaa vaatteita. Monien tuttavapiirissä oli naisia, jotka ompelivat pientä palkkiota vastaan. Tämä käytäntö oli ainakin 1950-luvulle asti.”

Lue lisää: Huh! Tällaisia mainoksia ei enää painettaisi lehteen, mutta 1950-luvulla ne olivat arkipäivää – ”Vapautukaa rumentavista ihokarvoista jo tänään”

Raskausmaha ja äitiysvaatteet: 1950-luvulla esiliinaa käytettiin siveänä suojana

Yhteiskunnan muutokset näkyivät myös äitiyspukeutumisessa, ja teollistumisen myötä saatiin valmisvaatteita. Ensimmäisenä äitiysvaatteita valmistanut yhdysvaltalainen Lena Bryant myi raskaana oleville sopivia mekkoja jo 1900-luvun alussa.

Pukeutumisen historiassa naiset ovat käyttäneet paljon esiliinaa. Konkreettinen suojakappale on suojannut vaatteita likaantumiselta. Sitä voitiin käyttää myös peittämään vyötärön aluetta, jos vaate ei istunut täydellisesti.

”Se on ollut myös naiseuden symboli. Jos katsoo esimerkiksi vanhoja koulukuvia, 1950-luvulla pienillä tytöillä oli esiliinat, jotka kuvasivat säädyllisyyttä, järjestystä ja moraalisuutta”, Niiranen sanoo.

1950-luvulla raskaana olevan kaupunkilaisnaisen kesäasu saattoi olla kaksiosainen: kynähame ja rinnoilta alaspäin vekitetty, lyhythihainen paita tai alaspäin levenevä liivi ja polven alapuolelle ulottuva kapea hame tai kapeat housut.

Tuolloin housut eivät olleet tavallinen odottavan äidin asu, mutta edelläkävijöiltä sellaisiakin löytyi.

Anna Niiranen on tutkinut suomalaisten diplomaattien puolisoiden pukeutumista. Diplomaatinrouva Brita Kekkosen säilyneestä vaaterepertuaarista löytyy 1950-luvun samettiset äitiyshousut, jotka ovat Stockmannin tavaratalon tuotantoa.

Jackie, Vuokko ja Diana mammojen esikuvina

1960-luvulla naisten pukeutumisen suuri esikuva oli Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen, Jacqueline Kennedy. Miehensä presidenttikaudella hän oli raskaana ja synnytti. Hänen äitiyspukeutumistaankin seurattiin ympäri maailmaa.

Jackie Kennedyn klassinen tyyli säilyi ja ihastutti myös raskauden aikana. Hän saattoi käyttää esimerkiksi väljää pellavaleninkiä tai villakangasmekkoa, johon oli napituksella saatu väljyyttä.

Suomessa suosituiksi nousivat 1960-luvulla Marimekon ja Vuokon vaatteet.

”Niissä leikkaukset olivat hyvin armollisia, ja vaatteissa oli väljyyttä. Näihinkään asuihin tosin kaikilla ei ollut varaa”, Niiranen sanoo.

Odotusaikana uudet joustavat materiaalit kuten trikoo, olivat mukava muutos.

1970-luvulla muotiin tulivat löyhät ja etnistyyliset mekot, joita oli luontevaa pitää odotustaikanakin. Tuolloin odottaja saattoi käyttää yleistä muotia pikkuisen muokattuna.

Eräs asu on tuttu monille 1970- ja 1980-luvun odottajille.

”Se on mekkoasu, kotitakki, esiliina, liivimekko, jota Suomessa käytettiin aika pitkään.”

1980-luvulla äitiysvaatteita saattoi tilata postimyynnistä kuten Anttilasta. Tuolloin naiset käyttivät myös housuja ja mahan yli ulottuvia, joustavia paitoja, jonka helmassa oli resori lantiolla. Sellainen peitti, mutta samalla paljasti ja korosti mahaa.

1980-luvun alkupuolella mammamuodin mallia otettiin myös prinsessa Dianalta. Hän käytti kesävauvaa odottaessaan väljiä, puuvillaisia mekkoja. Ohut, liehuva kangas paljasti raskauden yksityiskohtia. Mekossa saattoi olla ajan tapaan valkoinen, solmittava tai röyhelöinen kaulus.

Äitiysvaatteet: Takkimekkoja suositeltiin 1960-luvulla

Äitiyspukeutumiseen ovat vaikuttaneet niin ompelukaavojen saatavuus kuin lääkäreiden neuvot. Aiheesta on annettu kirjallisiakin ohjeita.

Yhtyneiden Kuvalehtien opaskirjassa Odotuskuukaudet raskaina oleville naisille vuodelta 1967 kerrotaan nuoren äidin vaatetuksesta: Tulevan äidin vaatteiden tuli olla käytännöllisiä, mutta myös ”pukeutuvia”. Sellaisiksi soveltuivat takkipuvut eli väljät takkimekot.

Kankaan tuli olla tarpeeksi ryhdikästä, ettei se kietoudu vartalon ympärille. Jos vaatteeseen haluttiin koristeita, ne tuli sijoittaa pääntien ympärille. Samalla suositeltiin, että voi levittää hartioiden seutua vaatteessa, jotta saadaan ”mittojen suhteellisuus säilymään”. Mukana oppaassa oli suurennettavat kaavat, joiden käyttö vaati ompelijalta harjaantuneisuutta.

Raskautta saatettiin ennen haluta piilottaa vaatteilla, mutta se ei Niirasen mukaan liittynyt niinkään häveliäisyyteen. Kyse oli epävarmuudesta, sillä naiset pelkäsivät monesti aivan aiheellisesti keskenmenoa.

Lue lisää Anna.fi: Raskaus ei aina olekaan niin auvoisaa aikaa

Raskauspukeutumisessa näkyy käsitys hyvästä äidistä

Pukeutumista on aina kontrolloitu. Se, miltä nainen saa näyttää ja mitä ruumiinosia saa näyttää, on jatkuvan kulttuurisen neuvottelun tulos.

”Pukeutumiseen on aina liittynyt vahvaa kulttuurista rajanvetoa, millainen ulkoasu on ollut sopiva tai sopimaton ja miten erilaisiin muoti-ilmiöihin on kulloinkin suhtauduttu”, Anna Niiranen sanoo.

1800-luvulla sopimaton asu oli sellainen, joka kiristi, oli epämukava ja aiheutti mahdollisesti myös terveyshaittoja sekä naiselle itselleen että sikiölle. Englanninkielisessä opaskirjassa raskaana olevan ihannepuku olikin ”light, loose, easy and warm” eli kevyt, väljä, helppo ja lämmin.

Sopimattomaksi on voitu kokea myös vatsan paljastavat asut. Tämä tosin on muuttunut viime aikoina.

”Nykyään raskaus voi olla osalle naisista jonkinlainen minuuteen liittyvä rakennusprojekti. Raskausmaha on merkityksellinen eikä sen peittämistä pidetä tarpeellisena. Pikemminkin päinvastoin: iso maha on ylpeyden aihe ja sen kautta voidaan tuoda esiin oman identiteetin osasia.”

Raskauspukeutumisessa näkyy myös käsitys hyvästä äidistä. Sitä kautta nainen on joutunut pohtimaan, miten paljon on sopivaa paljastaa.

”Onko naisen keho nähty nimenomaan äitiyden kautta vai voidaanko siihen yhdistää esimerkiksi seksuaalisuus?”, Anna Niiranen pohtii.

”Usein raskaana olevan naisen ruumis on ollut nimenomaan äidin ruumis ja vielä hyvän äidin ruumis, sellaisen, joka seuraa annettuja ohjeita ja omistautuu äitiydelleen.”

Lue lisää: Jokainen päivä on hyvä naistenpäivä – lue, miten tiede ylistää ihanaa naiseutta

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2023.