Nostalgia

Muistatko, kun kaikki näkivät ufoja 1950–1970-luvuilla? Tällaisia alienhavaintoja meillä tehtiin

Lentävät lautaset vierailivat maapallolla ahkerasti aiempina vuosikymmeninä. Suomalaiset ufoaktiivit uskoivat, että humanoidit tulivat opastamaan meitä.

Suomen ensimmäinen ballerina ­Margit Lilius näki vuonna 1943 jotakin erikoista. Viisi hopeankiiltävää lautasta liiteli ilmassa akrobaattisesti. Moni, joka sanoi nähneensä ufoja sota-aikana, kertoi havaintonsa muille vasta 1960-luvulla, jolloin ufo oli muutenkin kuuma keskustelunaihe. Näin teki myös Amerikkaan muuttanut Margit Lilius. Hän kirjoitti kirjan.

Liliuksen tiiviimpi yhteys avaruuden muukalaisiin alkoi Los Angelesissa moottoritiellä, kun viereisen auton kuljettajan silmistä tuli timanttisäteitä, joita ei voinut väistää. Sitten kiiltävän puhdas auto muuttui pyöreäksi lentolautaseksi.

Seuraavilla tapaamiskerroilla muukalaiset osoittautuivat venuslaisiksi, jotka julistivat radioaktiivisen rakkauden oppia.

Miksi juuri lautasen muoto?

Kesäkuussa 1947 apulaissheriffi Kenneth Arnold lensi koneellaan Washingtonin osavaltion vuorilla, kun hän huomasi yhdeksän litteää, lentävää kohdetta. Ne näyttivät lautasilta. Kohu-uutinen kulki ympäri maailmaa niin nopeasti, että jo heinäkuun puolivälissä myös Suomessa uutisoitiin havainnoista.

Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa sattui legendaarinen Roswellin ­tapaus. New Mexicon osavaltiossa sijaitsevan Roswellin lentotukikohdan tiedottaja ilmoitti, että paikalliselle karjatilalle oli pudonnut lentävä lautanen.

Armeija kuitenkin ilmoitti, ­että kyseessä oli säähavaintolaitteen jäännökset. Siitä lähtien tapauksen peittelystä on tihkunut teorioita.

Lue myös Seura.fi:n juttu: Näin USA kiinnostui suomalaisten ufohavainnoista kylmän sodan aikana – Osa idän taivaalla nähdyistä ilmiöistä jäi mysteereiksi

Avaruudesta tulleisiin muukalaisiin liittyvien havaintojen alkuvaiheessa puhuttiin lentävistä lautasista. Kun joko kiekot tai yleisö kävivät yhä aktiivisemmiksi, viranomaiset räätälöivät 1950-luvulla termin ufo, joka on lyhenne englanninkielen sanoista tuntematon lentävä esine.

Suomen tunnetuimpia ”kontaktihenkilöitä” eli humanoidien tapaajia on hieroja-parantaja Helge Lindroos. Hänelle ulkoavaruuden tyypit selittivät lautasmuodon parhaimmuuden: magneettinen pintakantavuus on siinä kaikkein suurin.

Alusten kirjo ulottuu Lindroosin mukaan kilometrien pituisista päätukialuksista sikarimuotoisiin aluksiin, joista lautaset lähetetään tekemään kokeita ja muita tehtäviä.

Ufo ilmestyi hiihtoladulle

Suomessa kiivasta ufohavaintojen aikaa todistettiin vuosina 1952 ja 1971. Jälkimmäinen aalto sai työntöapua sveitsiläisen Erich von Dänikenin bestseller-kirjoista, kuten 1968 ilmestyneestä teoksesta Vieraita avaruudesta.

Tammikuussa 1970 Heinolassa ilmestyi hiihtoladulle värikkäitä säteitä sinkoileva kiekko. Hiihtolenkillä ollut Aarno Heinonen näki, että sen kyydissä saapui alle metrin mittainen olento vaaleanvihreässä suojapuvussa.

Kaksi vuotta myöhemmin sama hiihtäjä tutustui kirkkaankeltaiseen housupukuun pukeutuneeseen humanoidityttöön. Kuinka kaukaa hyvänsä vieraat olivatkaan, he osasivat pukeutua ajan muodin mukaisesti.

Hämmästyttävää on myös se, ­että vuoden 1971 suuressa havaintoryppäässä moni suomalainen koki tavanneensa olentoja oman ­aurinkokuntamme planeetoilta, vaikka naapuriplaneettamme Venus on kuuma, lähes 500-asteinen.

Selvänäkijä Tapio Kaitaharju kertoi olleensa tekemisissä niin Venuksen, Marsin, Saturnuksen, Neptunuksen, Uranuksen kuin Pluton väen kanssa. Lisäksi hänellä oli kontakteja ulkoavaruuteen.

Tiuhimpaan ufohavaintoja kirjattiin Pudasjärveltä, mutta myös muual­ta Suomesta. Esimerkiksi opiskelija Leena Parviala kertoi, että ufo otti ihmisiä kyytiin jopa Senaatintorilta.

Lehdet kirjoittivat aiheesta valtavasti juttuja.

Lääkäri kertoi humanoidien ruumiinavauksista

Havainnoitsijat halusivat usein pysyä nimettöminä. Poikkeuksen muodostivat selvänäkijät, kaukoparantajat ja fakiirit. Heille kontaktit avaruuteen olivat meriitti.

Aikansa kuuluisin selvänäkijä Aino Kassinen lausui Suomen Kuvalehdelle vuonna 1965 näin:

”Haluaisin kertoa noista meidän lentävistä ystävistämme, joiden kanssa seurustelen melkein päivittäin. Eilen illalla kävi vieraita Venukselta. Sitten oli Marsin isoja ja pitkiä poikia, niitä sinisiä. Nämä Venuksen ovat pieniä ja vaaleita, niillä on sellainen beesvärinen suojapuku päällä. Ne ovat hyvin kauniita ja hyviä, korkean jumalallisia olentoja.”

Lue myös: Selvänäkijä Aino Kassinen ennusti jo viisivuotiaana kuoleman – ”Älä mee sinne, isä!”

1980-luvulla esiin nousi Rauni- Leena Luukanen. Lääkärin ammatti ei estänyt häntä kertomasta, ­mitä USA:n tekemät ruumiinavaukset osoittivat: humanoideilla ollut ulkoisia sukuelimiä eikä  suolistoa, ja silmät olivat isot ja hypnoottiset.

Tutkimuksia oli päästy tekemään, sillä amerikkalaisten hallussa oli pakastettuina 131 humanoidin ruumiit ja 35 rikkinäistä tai ehjää ufoa.

Asteittain Luukasen kuvailemat salaliitot kävivät niin jyrkiksi, ettei hänen väitteitään sulattanut juuri ­kukaan.

Tuttua lentäjille: korkeuksissa näkyy ufo

Ufoista on kuultu monenkirjavia kuvauksia. Joukossa on paljon silkkaa palturia, myönsi jopa ufotutkimuksen grand old man Tapani Kuningas. Mutta Kuninkaan mukaan oli myös todistettavia tapauksia.

Ufoista vakavissaan kiinnostuneilla henkilöillä esiintyy halua puntaroida, mistä ilmiöissä on kyse. Asialinjaa edusti Tapani Kuninkaan työn jatkaja toinen Tapani, arkkitehti Tapani Koivula.

Juuri Koivula sai houkuteltua Juhan af Grannin ulkomaiseen ufokonferenssiin, minkä seurauksena valmistui yhdessä tv-dokumentti Vieraita taivaalta (1992). Ohjaaja af Grannin huolitellun eksentrinen olemus lisäsi osaltaan ohjelman houkuttelevuutta.

Af Grannin ufo-ohjelmissa ei sivuutettu pilkalla lentäjien havaintoja. Lentokapteeni Ilpo Koskisesta oli tullut ufoaktiivi juuri sen myötä, että hän kuuli niin monista tapauksista. Koskisen mukaan jopa joka neljäs lentäjä oli nähnyt, kuinka korkeuksissa lentää ufo.

Esimerkiksi sotaharjoituksissa Porissa vuonna 1969 kiitoradan ylle kahteen kilometriin ilmaantui seitsemän pallon muotoista ufoa. Ne ampaisivat tuntemattomalla vauhdilla pois ilmiötä tarkistaneen hävittäjäpilotin edestä.

Lue myös: Tutkija Jeena Rancken: ”Jäin koukkuun yliluonnolliseen”

Meitä viisaammat muukalaiset tulevat auttamaan

Ohjaaja Orson Welles säikäytti 1938 New Yorkin asukkaat luomalla todentuntuisen radiokuunnelman marsilaisten hyökkäyksestä. Mutta oliko pelkoon syytä?

Ufoista oli tullut pikemminkin suosittuja. Suomessa korpilahtelainen firma alkoi valmistaa menestyksellä Ufox-ilmankostuttimia 1971.

Kolme vuotta aiemmin arkkitehti Matti Suuronen oli luonut ufon näköisen muovitalo Futuron, joita oli tarkoitus rakentaa kymmeniätuhansia. Playboy-lehden jutussa Suurosen ellipsin muotoisia Futuroita komeili palmurannalla ja laskettelurinteessä. Aihe kiehtoi myös itänaapuria. Yksi Futuro-ufo ostettiin kahvilaksi Krimille.

Neuvostoliitossa nähtiin myös oikeita ufoja. Tietotoimisto TASS uutisoi lokakuussa 1989, että ufo, joka oli punainen ja pallomainen, laskeutui lasten kansoittamaan puistoon Voronetšissa. Pallosta tuli ulos kaksi yli kaksimetristä hujoppia.

Suomalaiset kuulivat ufoista lempeitä asioita. Rauni-Leena Luukasen mukaan humanoidien suurena suunnitelmana on kohottaa ihmiskunnan tajunta korkeammille tasoille. Tapio Kaitaharjulle humanoidit avasivat ”Kaikkiallisen Rakkauden lakeja”, ja Helge Lindroosille ne kertoivat aatteekseen ”ymmärryksen lain”. Tapani Kuningas ajatteli, että humanoidit saattavat olla tarkkailijoitamme ja kasvattajiamme.

Lähteitä: Tapani Kuningas: Muukalaisia ja humanoideja – suomalaisia havaintoja (Kirjayhtymä 1973); Rauni-Leena Luukanen-Kilde: Kuka hän on? (WSOY 1993); Tapani Koivula: Kosminen kosketus (UFO-Finland ry 2013).

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2022.