Nostalgia

Juhan, 62, isosetä katosi Neuvostoliittoon – nimiluettelo Stalinin vainojen uhreista paljasti karun kohtalon: ”Arvista tehdyt merkinnät olivat järkyttävää luettavaa” 

Juha Murron isoisän veli Arvi lähti etsimään töitä Neuvostoliitosta ja katosi. Kohtalo selvisi lähes 90 vuotta myöhemmin, kun Juha törmäsi Facebookissa Stalinin vainoja käsittelevään kirjaan.

”Suuri lama ajoi isoisäni veljen ­Arvin Kymenlaaksosta Neuvostoliittoon kevättalvella 1931 etsimään töitä. Oli tarkoitus, että vaimo Rauha tulisi puoli- ja kaksivuotiaiden lasten kanssa perässä, mutta niin ei käynyt.

Rauha kuoli heinäkuussa 1932 Viipurissa äkilliseen sairauteen. Lapset annettiin sukulaisille, tytär ­ensin Rauhan veljelle, sitten mummolle ja lopulta Rauhan siskolle. Poika päätyi kasvattilapseksi Rauhan serkulle. Arvista ei kuulunut enää.

Oma isoisäni Kaarlo kaatui ja katosi talvisodassa Muolaan Punnusjoella aatonaattona 1939. Yhteys sukumme ja Arvin lasten välillä katkesi neljäksi vuosikymmeneksi.

1970-luvulla Arvin poika innostui sukututkimuksesta ja löysi äitini ja äitini veljet eli serkkunsa. He tapasivat äitini 50-vuotispäivillä.

Arvin poika oli saanut selville paljon asioita mutta ei oman isänsä kohtaloa. Sukututkimuksessa kuolinajan kohdalla on pelkkä kysymysmerkki ja perässä sana Venäjällä.

Facebook johdatti Neuvostoliittoon kadonneen sukulaisen jäljille

Selasin Facebookia 11. joulukuuta 2022. Sukututkimusharrastajien ryhmässä tuli vastaan päivitys Stalinin vainojen uhreista. Selasin kommenttiketjua, kunnes huomasin, että joku oli linkannut Eira Lahti-Argutinan kirjan Olimme joukko vieras vain: venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun.

Mieleeni tuli Venäjälle kadonnut isoisän veli. Klikkasin linkkiä ja katsoin, löytyisikö nimi kirjan aakkostetussa nimiluettelossa – ja ping, siellähän se oli: Arvi Armas Rinne. Soitin heti äidille ja siskolle.

Arvista tehdyt merkinnät olivat järkyttävää luettavaa. Kirjan mukaan Arvi oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1932 ja tuomittu 20. maaliskuuta 1933 karkotettavaksi Leningradista Omskiin kolmeksi vuodeksi. Sehän on hitsin kaukana, jossain Keski-Venäjällä.

Palautusanomus on jätetty vuonna 1934. Arvi asutettiin Permin alueelle Kunguriin, jossa hän työskenteli betoninvalajana metsänhoitotaloudessa. Lopulta hänet vangittiin 15. joulukuuta 1937, tuomittiin kuolemaan 15. tammikuuta 1938 ja ammuttiin 21. helmikuuta 1938.

Tuomion perusteena oli artikla 58/6: vakoilu eli erityisesti suojeltavaa valtion salaisuutta sisältävien ­tietojen välittäminen, varastaminen tai keräily välitettäväksi ulkovalloille.

Lue myös: Pohjalainen opettaja sai tietää olevansa orjan jälkeläinen: ”Venäläisten viemä Esa on suvun suurmies”

Myös Juhan isoisä on yhä Venäjällä

Arvi rehabilitoitiin toukokuussa 1964. Tajusin, että hänet oli ammuttu syyttä. Vakoilu lienee tekosyy, jonka varjolla ihmisistä on päästy eroon. Mieleeni tulivat siviilien kärsimykset ja eloonjäämistaistelut, joita olen itsekin nähnyt ollessani Lähi-idässä YK-joukoissa. Kärsimys jatkuu maail­malla tänäkin päivänä.

Suomella on periaate, että kaatuneet tuodaan kotimaan multiin. Meidän sukumme kohdalla se ei ole toteutunut. Molemmat veljekset ovat Venäjällä.

Isoisäni on yhä kadoksissa. ­Siitä on vain joukkuetoverin kertomus. Kaarlo sai osuman, kun suomalaiset vetäytyivät Neuvostoliiton vastahyökkäyk­sessä Muolaalla. Haavoittuneita ei ehditty ottaa mukaan.

Kun suomalaiset valtasivat alueen takaisin neljä tuntia myöhemmin, isoisä ei ollut enää sen kiven juurella, jonka taakse hän oli jäänyt suojaan.

Viime vuonna sain mutkan kautta yhteyden venäläisten sota-arkistoon juuri ennen kuin venäläiset hyökkäsivät Ukrainaan. Enää se ei varmaan onnistuisi. Sotapäiväkirjoissa ei ole tuolta päivältä mainintaa isoisästä – ei kiinniotosta, haavoittumisesta, kuulusteluista tai siitä, että hänet olisi ammuttu.

Haluaisin saada äidilleni ja hänen veljilleen tiedon, mitä heidän isälleen kävi. Tuntuu, että jotakin on jäänyt kesken. On kuitenkin helpottavaa, että Arvin kohtalo on selvinnyt.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/2023.

Lue myös Seura.fi: Stalinin vainoissa inkerinsuomalaisen Lempi Hottisen, 93, perhe vältti Siperian – Syksyllä 1943 elämä jatkui Hangossa: ”Tunsin olevani taivaassa”