Vastasyntyneitä makaa sängyissään sairaalassa vuonna 1938.
Nostalgia

Siunaantuuko lapsia vai hankitaanko niitä? Lasten syntymästä on aikojen saatossa puhuttu moni eri sävyin

Ennen lapsia siunaantui, sitten niitä saatiin ja nyt myös tehdään. Kieli on muuttunut sitä mukaa kun suhtautuminen lasten syntymiseen.

Ennen muinoin puhuttiin, että lapsia siunaantui tai tuli. Lasten syntymä oli itsestään selvä asia. Edelleenkin niitä saadaan, mutta lapsia myös tehdään, hankitaan ja suunnitellaan. Pieni vauva sylissään vanhemmat saattavat todeta, että ”me teimme tämän”. Toisinaan asia käykin tekemiseksi, jopa työlääksi, jos tarvitaan pitkiä odotteluja tai hedelmöityshoitoja.

Kieli kantaa merkityksiä, ja tässä se kertoo kulttuurinmuutoksesta, joka tapahtui isosti vasta 1960−70-luvuilta lähtien. Suhde lasten syntymiseen on muuttunut olennaisesti.

Lasten syntymä oli siunaus ja turva

Lapsi tuo leivän tullessaan. Vanha sanonta kertoo asenteesta jälkikasvuun. Maatalousyhteiskunnassa lapset nähtiin siunauksena, ja kustakin tuli yhdet lisäkädet talon töihin ja vanhemmille vanhuudenturvaa.

Jälkikasvun syntymistä ei koettu elintason alenemisena vaan rikkautena. Lasten tärkeydestä kertovat kansan lukemattomat taiat, joilla on haluttu taata lapsilykky. Tässä katsannossa lapsia siunaantui tai siunautui perheeseen, ja lapsi nähtiin Jumalan suomana lahjana, armona tai menestyksenä.

”Siunaantuminen-sanassa on ollut uskonnollinen vivahde, ja se on tarkoittanut enentymistä, lisääntymistä, kasvamista ja syntymistä”, sanoo erityisasiantuntija Ilona Paajanen Kotimaisten kielten keskuksesta.

Kielitoimiston sanakirjaa toimittava Paajanen tietää, että uskonnon merkitys ollut huomattava vielä 1900-luvulla. Se näkyy myös sanoissa.

Suomi oli 1900-luvun alussa maatalousyhteiskunta, joka kuitenkin teollistui ja kaupungistui hiljalleen. Kansalaisten koulutustaso koheni, myös naisilla.

Marketta Ritamies kirjoittaa tutkimuksessaan suomalaisen perhesuunnittelun historiasta, että alemmissa yhteiskuntaluokissa ihmiset toivoivat salaa mielessään pienempää lapsilukua. Se tarkoitti kolmesta viiteen lasta. Raskaaksi tuloa myös pelättiin, sillä äiti saattoi kuolla lapsivuoteeseen.

Samaan aikaan kansakunnan kasvua pidettiin tärkeänä, ja ylemmissä säädyissä lapsiluvun rajoittamiseen suhtauduttiin kielteisesti. Siten parien motiivit saattoivat olla ristiriitaisia.

Lue myös: Mika Aaltola kertoo arjesta vauvan kanssa seka parisuhteensa alusta

Isä, äiti ja kolme lasta kotonaan.
Kersantti Makkosen vaimolla Pielisjärvellä on ollut lapsilykkyä. Vuonna 1939 perheeseen syntyi kolmas lapsi. Kuva: Museovirasto

”Niitä vain tuli”

1910-luvulta alkaen tapahtui ensimmäinen siirtymä perheiden lapsiluvussa. Yhtä naista kohti syntyneiden lasten määrä laski parissa vuosikymmenessä keskimäärin kahdella lapsella. Enää lapsia ei syntynyt niin monta kuin oli tullakseen.

Siitä huolimatta lapsia kuitenkin tuli.

”Sinällään lasten tulemisessa on sama ajatus kuin siunaantumisessa: se ei ole suunnitelmallista, omasta harkinnasta kiinni olevaa, vaan lapsia tulee, jos tai kun on tullakseen, kuten sanonta kuuluu”, Ilona Paajanen selvittää sanojen merkityksiä.

Nykykorvaan asia voi kuulostaa sattumanvaraiselta, mutta ennen maailma oli kovin toisenlainen.

”Edesmennyt mummoni totesi joskus, että ei niitä lapsia ennen tehty, niitä vaan tuli.”

Vielä 1950-luvulla perheenperustamiskuvio oli aivan erilainen kuin nykyään.

”Lasten saamista ei suunniteltu, mutta se vaan kuului asiaan, kun oli päätetty olla yhdessä.”

Lapsia tuolloin nimenomaan saatiin, ei hankittu. Saamista kun ei koskaan voi tietää varmasti.

Sanat kantavat merkityksiä, ja siitä kertoo myös saada-verbiin sisältyvä tunneaspekti.

”Siitä välittyy selvästi sama kiitollisuus kuin siunaantumisesta, mitä taas tulemisessa ei niinkään ole. Kiitollisuusaspekti on myös ilmauksessa odottaa vauvaa, mikä sisältää jonkinlaisen tunnetason, jos vertaa neutraaliin synonyymiin olla raskaana.”

Kiitollisuudesta kertovat myös ilmaukset rakkauden hedelmä, rakkauden tulos tai rakkauspakkaus. Lapsi voi edelleen tulla myös suunnittelematta, tilaamatta ja yllätyksenä.

Lue myös Anna.fi: Tuskainen tie äidiksi: kaksi keskenmenoa, kaksi kohtukuolemaa

Hoitaja pesee vastasyntynyttä vadissa.
Helsingin Lastenlinnassa 1958 joku on juuri saanut vauvan.

Lasten syntymä on harkiten suunniteltu

Kun ehkäisyvälineitä kehitettiin ja tieto lisääntyi, syntyvyys alkoi laskea 1960-luvun puolivälissä. Myös abortit muuttuivat laillisiksi. Suomi kaupungistui, ja taloudellinen hyvinvointi ja sosiaaliturva laajenivat.

Väestön koulutustaso koheni, ja naiset siirtyivät kodin seinien sisältä ansiotyöhön. Asenteet avioliittoa, seksuaalisuutta ja perhettä kohtaan muuttuivat ja avoliitot yleistyivät. Perheet muuttuivat pieniksi kahden huoltajan ydinperheiksi, mutta myös yhden huoltajan perheet yleistyivät.

Syntyneiden lasten lukumäärä laski, koska vanhemmat halusivat toteuttaa myös omia tavoitteitaan elämässään. Lisäksi kunkin lapsen haluttiin syntyvän silloin, kun sille oli vanhempien mielestä sopivin ajankohta. Ensimmäisen lapsen syntymistä haluttiin siirtää aikaisempaa myöhäisempään vaiheeseen ja samalla lykättiin toisen lapsen syntymää.

Lapset eivät olleet enää luonnollinen jatkumo parisuhteelle vaan jälkikasvun tuloa alettiin harkita tai suunnitella. Lasten saamisesta saattoi nyt kieltäytyä kokonaan.

Lasten saaminen ei enää ollut passiivista tapahtumista vaan siitä tuli aktiivista toimintaa, siis tekemistä ja hankkimista.

”Etenkin naisten asema työelämässä on muuttunut: ei voi tuosta vain tempaista sekä loistavaa uraa että kukoistavaa perhe-elämää, vaan se vaatii vähintäänkin järjestelemistä”, sanoo Ilona Paajanen.

Silti vieläkään lapsia ei, tietenkään, hankita kuten kaupan hyllyltä, ja suomen kielen hankkia-ilmaukselle löytyy myös selitys.

”Hankkia lapsia voisi olla ruotsin kielen vaikutusta, sillä ruotsiksi sama on skaffa barn” Ilona Paajanen sanoo.

Hän kertoo, kuinka Leevi & the Leavingsin kappaleessa Kyyhkynen ja kyykäärme lauletaan: ”hommataan se vauva ja ostetaan sille sitten ikkunaan ne muumiverhot”. Lapsia voi siis myös hommata.

Onko lasten tekeminen sitten vanha vai uusi ilmaus? Nykysuomen sanakirjasta (1966) löytyy merkitys eläinten poikasten tekemisestä. Kun koira teki kuusi poikasta, kyse on neutraalista kielestä. Kun puhutaan ihmisistä, asia muuttuu. Aikaisemmin tekemisessä näyttää olleen halventava sävy, kun ”piika teki isännälle äpärän” tai ”poika teki lapsen naapurin tytölle”. Toki molemmissa on koruttomasti myös siittämisen merkitys.

Lue myös: Kotiliesi kysyy: Tyssääkö palkkakehitys lapsen syntymään?

Isä syöttää vauvaa tuttipullosta sohvalla istuen.
Moderni isä syöttää perheeseen tullutta vauvaa 1950-luvun lopulla.

”Teimme tämän”

Tänä päivänä tuoreet vanhemmat saattavat todeta vauvastaan, että ”me teimme tämän” tai ”me saimme tämän aikaiseksi”.

”Ilmaus tehdä lapsia voi viitata leikillisesti myös itse toimintaan, jolla lapsia pannaan alulle.”

Kohdussa kasvavalle lapselle saattaa muodostua myös työnimi. Sellaisen käyttö on yleistynyt 2000-luvulla. Alkuaan työnimi on tarkoittanut jonkin asian, esineen tai vaikka tapahtuman tekovaiheessa käytettävää, väliaikaiseksi tarkoitettua nimeä.

”Vauvan odottaminen on nykyään samanlainen prosessi, ja odottelu- eli tekovaiheessa tarvitaan jokin nimi projektille”, Ilona Paajanen selvittää.

Kun lapsi on projekti, ollaan tultu etäälle sadan vuoden takaisesta ajatusmaailmasta, jolloin lapsia saatiin lahjana tai heitä vain passiivisesti tuli, jos oli tullakseen. Silloinkaan ei toki aina tullut, vaikka olisi haluttu.

Vaikka lapsia harkitaan, suunnitellaan, tehdään, hankitaan ja hommataan, yksi pysyy: kun tuoreet vanhemmat ihastelevat vastasyntynyttään, he kokevat kiitollisuutta elämän ihmeestä.

Pariskunta istuu puistossa, vauvanvaunut vieressä.
Pariskunta ulkoilee puistossa hankkimansa vauvan kanssa vuonna 1965.

Uusi lapsen syntymään liittyvä ilmaus on verbi raskautua, jota on alettu käyttää varsinkin silloin, kun puhutaan raskaaksi tulemisen mahdollisuudesta. Se kertoo, että raskaaksi ei välttämättä tulla noin vain ja raskautuminen voi kestää vuosikausia. Eikä lasta aina siunaannu, vaikka toivoisi kuinka.

Lähteet: Kielitoimiston sanakirja; Nykysuomen sanakirja; Marketta Ritamies: Sinappikylvystä ehkäisypilleriin. Suomalaisen perhesuunnittelun historia (2006); Leea Virtanen, Onni yksillä. Kansanperinnettä ennen ja nyt. SKS, 1984; Väestöliitto

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/2022.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Siunaantuuko lapsia vai hankitaanko niitä? Lasten syntymästä on aikojen saatossa puhuttu moni eri sävyin

Sinun täytyy kommentoidaksesi.