Nykyajan lapset eli kasvatuskysymyksiä

”Väitetään, että maailmansota seurauksineen on luonut sukupolven, joka on hermostuneempi, kiihkeämpi, elämänjanoisempi, mutta myös helpommin kyllästyvä, kesken väsähtänyt, ryhditön.

– Täytyyhän meidän huolestuenkin myöntää, että kasvava polvemme nykyjään on heikkoa sekä ruumiinvoimiensa että hermostonsa puolesta. Tällaisten hentojen piirteiden vaaliminen toisaalta usein johtaa hemmoitteluun, joka lapsen tulevaisuudelle on paljon tuhoisampaa kuin voimien heikkous, mutta joka niin helposti on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että vaalijaa alituiseen painaa ajatus siitä, miten syyttömästi lapsi kärsii edellisten sukupolvien intohimojen johdosta.

Eivätköhän myöskin suuressa määrin nykyajan ahtaat taloudelliset olo muodostele nykypäivien lapsia? — Missä on ahtaitten asuntojemme lastenkamari ja missä uskollinen vanha lastenhoitajamme? Lapsille ei jää tilaa eikä aikaa luoda itselleen omaa satuhohteista maailmaa, heidänhän on aamusta iltaan oleksittava tärkeittein työhuoneitten nurkissa ja kuunneltava isojen ihmisten puheita, mikäli eivät elä kadulla ja teillä moninaisia vaikutteita itseensä imemässä. Ja kuka ennättää heidän kanssaan askarrella ja auttaa heitä edes jossain määrin järjestämään ne kirjavat kuvat, joita joka päivä heidän tajuntaansa tuo?”

Teksti: Hertta Enkvist Kotiliesi 6/1929